Uudenvuoden pentupölinät

Päätin järjestää uudenvuoden tärskyt kahden jouluvierailulla käyneen pennun suhteen. Tänään saapuivat lapinkoirapentu Hugo (3 kk) ja pohjanpystykorvapentu Peppi (puoli vuotta) hulinoimaan. Mahotonta menoa heti alkumetreiltä saakka, eikä enemmälti ehditty tutustella kun painettiin peräkoiraa menemään. Hugo jäi hieman altavastaajaksi pienen kokonsa takia mutta se ei paljon tahtia haitannut.

Kun pennut olivat pölistelleet aikansa, laskettiin kehiin myös Moona. Sillä olikin ihmettelemistä, kun molemmilla puolilla pyöri puolituttu koiruus - mitähän tässä alkaisi ja kenen kanssa.

Pennuilla oli aivan mahdoton meno päällä ja kun väsy alkoi iskea, pistettiin painiksi. Kissapolliisi Moona halusi välillä koirapolliisiksi ja meni aina väliin, kun meno alkoi näyttää liian kiihkeältä. Muusakin tuli ihmettelemään menoa ja oli vähän kahden vaiheilla, ollako lastenvahti vai eikö olla.

Hugon nappula porukan pienimpänä sai kokea useammat mukkelismakkelikset ja korvasta nutuutukset, mutta eipä se reippaana koiruutena ollut juuri moksiskaan. Pikku"bambit" kävivät juoksemassa myös vesialtaan jäällä, jossa on jo tiukka jää. Melskettä kesti kolmatta tuntia ja vielä sen jälkeen oli ongelmia saada nuo vekkulit kotimatkaa varten autoon :D Teretulemas uudemman kerran!

Tapanin "ajeluita"

Koirulit saivat jouluvieraiksi kaksi uutta pentututtavuutta peräkkäisinä päivinä. Tapanina tuli kylään paimensukuinen lapinkoira Hugo (11 vkoa). Rohkeasti Hugo lähti alkujännityksen jälkeen tuttavuutta tekemään ja sitten olikin oksat pois. Meno oli melkoista, kun Hugo piti tahtia yllä. Isot koirat vuorottelivat Hugon kaverina ja niinhän siinä kävi, että kaikki kolme tuli väsytettyä yhden pienen pennun toimesta. Hugosta ei meinannut virtanen loppua millään.

 

Tänään tuli vieraaksi pohjanpystykorva Peppi (puoli vuotta). Peppi olikin innokkaasti tuttavuutta tekemässä mutta ei tahtonut saada kunnon juoksukaveria meidän tytöistä. Mahtoi eiliset juoksuleikit vielä painaa jaloissa, kun niin laiskasti juoksemaan innostuttiin. Peppi oli oikea salamasanteri ja saattoipa laiskat lappalaiskoiruudet ajatella, että eihän tuolle pärjää edes päätä kääntämällä - ei siis turhia liikkeitä.

Moona otti uudet tuttavuudet vastaan tapansa mukaan häntää heiluttaen. Mutta kun väsy alkoi painaa, pienet örmyt päästettiin pennulle merkiksi, että elä kehtoo ennee. Muusalla riitti hyvin virtasta ja molemmat pennut kiinnostivat leikkiä myöten. Hippu taas oli reviirinsä kunkku ja saneli pennuille, että olokaapas kunnolla. Ihan haukkumalla se asiansa esitti ja molemmat pennut olivat sitä mieltä, että pitäköön tuo kunkku tonttinsa.

Joulun nuuhkuja

Jopa osasi koiralauma olla tänään jouluvalppaita. Haudoilla käynnin jälkeen saavuttiin kotiin noin klo 16 maissa. Koiruudet päästettiin joulujuoksuille ja sen jälkeen asetuttiin sisätiloihin. Auta armias sitä seuraamista, mikä oli takana. Moona ei heittänyt meikäläistä missään vaiheessa silmistään ja kova aavistus sillä oli koko ajan joulupaketeista. Etenkin kun lähestyin makuuhuonetta (jossa siis kaikki paketit ylähyllyllä piileksivät), Monni hyppi tasajalkaa sängyllä, että kaikki heti tänne.


Koiruudet saivat lahjansa mutta sittenkin vielä epäluulo piileksi, että josko jossain olisi lisää paketteja. Päätin tehdä huiputustempun ja laitoin vanhan, jo hetken aikaa kadoksissa olleen lelun pakettiin. Eipä ollut enää kiinnostava juttu, meikäkoiria ei huijata :D

Onko täällä kilttejä tyttöjä?

Moona: Minnen oo mittään tehny, en aikakaan tunnusta. Tai oon mie tainnu pari kertaa kissoja ajella, miehän oon kissapolliisi...
Muuta en oo varmasti tehny! Tai oon mie muutaman kerran puotellu pöyviltä ruokia lattialle, nam...
Kaikki tihut on nyt tunnustettu :o Tai oon mie Mussen kanssa käyny välillä kyläkierroksella. Mutta ihan kiltisti oon tullu kotiin, sitten kun oon kerenny...
Siinä oli varmasti kaikki, kirjan kannet kiinni ja amen. Tai...

Muusa: Ai mie karannu! Höpölöpö ja häntä heilumaan, kiltti tyttö! Kylillä on käytävä!! Ihan pakko - jopa MUST!!! Monnin perävaunu seuraa, minkäs mie sille voin. Kottiisa on moni kuollu, joten menoksi vaan kun tilaisuus koittaa. Suapi emäntä ääntään avvailla, kun myö tytöt ollaan kierroksella. Kottiin osataan kun aika koittaa. Meijjän enkka Hipun kanssa joitakin vuosia sitten oli toista vuorokautta, oli sen verran pätö reissu, että ei ollu kotiin kiirusta...

Hippu: Kehno, kun alakaa tuo vanhuus vaivata. Tässä ennee kehtoo kunnon karkureissuille, menköön nuo nuoremmet. Jiäpi miulle enemmän evästä. Kyllä miekin vieläkin ossaan tehä nurkkaoharit, kun siltä tuntuu. Yhtenä iltana peltolenkillä semmoisen koiruuvven tein. Emäntä sitten huutelee perään ja kohta mie pellolta päin tulla tupsuttelin, että oo hilijoo helekatin mölytoosa, koko kylä kuulee.

Moona, Muusa & Hippu: Myökoirat ei uskota joulupukkiin vaan emäntään (ja välillä emäntää). Tässä vaiheessa vuotta se vaan naureskelee kainaloonsa meidän kepposille, eikä muistele ollenkaan pahalla. Ihan varmasti on taas joulupaketit huomenna odottamassa. Sitä paitsi kyllä myö nähtiin kun meidän vakionamutäti Merja toi meille pussillisen tavaraa, iliman ei jiähä.

Kolme kilttiä tonttutyttöä - suunta varmaan kylille

Joulun alla

Moonan Target2-kurssi päättyi ja vielä jäi suorituksia passista puuttumaan. Vuoden vaihteen jälkeen on tulossa uutta kurssia, joten sinne jatkamaan.

Hippu-mummeli kävi verikokeissa. Maksa-arvot olivat pudonneet puolella uuden ruokavalion myötä!! Koiruuskin on oma reipas itsensä ja mennä viipottaa entiseen tapaansa. Mutta makupalojen ja puruluiden suhteen tulisi olla tiukkana jatkossa - siinä onkin emännälle haastetta.

Muusa järjesti viikolla emännän hermojen testauskokeen ja samalla etsintäharjoitukset. Koiruus teki katoamistempun iltapissien yhteydessä eikä sitä näkynyt missään. Kotvan aikaa etsin ja sitten otettiin aiemmin hyväksi havaittu keino käyttöön. Isäntä kävi autolla pienen pyörähdyksen ja kun auto pörhälsi takaisin pihaan, tuli Musse perästä. Kummasti se löytyy, kun reviirillä tapahtuu.

Targettia taas

Moonan kanssa aloitettiin Targetin eli kohdetyöskentelyn kakkoskurssi. On se vaan niin mukavaa ja nautinnollista treenata sisäoloissa Jakokosken salilla myöhäissyksyn viileinä ja joskus sateisina/räntäisinä päivinä. Vihmerän tiloissa on jokaiselle koiralle iso rauhallinen tila käytössä treenaamista varten.

Kurssi lähti hyvin käyntiin ja tunti pyörähtää nopeasti Monnin kanssa touhutessa. Tietyt asiat ovat Moonalle tuttuja tokoagista ja niistä on jo suorituksia Target-passiin kerätty. Ensin muutaman kerran treeni, että asia on edelleen koiruuden muistissa ja sitten itse suoritus. Moonan vahvuuksia ovat paikallaan pysymiset, tarkka kohdetyöskentelu ja helkkarin hyvä muisti. Se vaan kaivaa asioita jostain aivojensa sopukoista, että ai niin, tää oli tää juttu. Samoin kuin se muistaa jonkun hiirenraadon tai muun kakkakikkareen kotipellolta monta viikkoa eteenpäin :)

Target-työskentely ei ole koiruudelle mitään helppoa, saati emännälle. Koiruuden pitää oivaltaa monia asioita ja emännän keksiä oikea tapa ohjata. Milloin on kyseessä kuono, milloin tassu, milloin taas kesto tai matka. Haastavaa mutta niin mukavaa! Moonalle hankalaa kohteen noukkimistakin on tiedossa eli suussa pitäisi jotakin pitää. Meille toinen hankaluus on matkat - miten saada tämä perskärpänen irtaantumaan emännästään? Kovin se kyseenalaistaa touhua, että minne jäit makupaloinesi, mie en mee mihinkään :D

 

Mieluinen kuonokohde

Teräsmummo

Hippu-mummeli vaan mennä jyrää. Se toipui loppukesän tasapainohäiriöistä lääkekuurin myötä ja meno on taas kuin nuorella tytöllä. Huh huijaa ja hoh hoijaa! Hippeli on jatkuvasti jotain vailla, oikea kerjäläinen. Aina tyrkkimässä ja tönimässä - huomiota suokaa, ruokaa tuokaa! Ja heti!

Hippu on alkanut vähän karsastaa erityisruokavalionaksuja, joita määrättiin viime lääkärireissulla koholla oleviin maksa-arvoihin. Eikö ole mitään muuta! Laita nyt aikakin valkosipuliöljyä! Se on meidän eläintarhan lemppari. Lähes kaikki maistuu, kun sitä ruokaan hieman lisätään. Kissatkin käyvät nuolemassa koirien kipot valkosipuliöljyn jäljiltä.

Ja tekipä mummeli yksi ilta minulle oharitkin. Kierrettiin peltolenkkiä, minä sauvojen kera ja koirat perässä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Hippu oli tapansa mukaan sitä mieltä, että ei tässä saman lenkin kiertämisessä ole mitään järkeä. Onneksi vilkaisin takakäteen ja hallin nurkalta näkyi vain hännän vilahdus, kun mummeli paineli omille teilleen. Ehdin heti perään mutta eipä Hippua näkynyt. Kotvan aikaa piti huudella ja etsiä, kunnes löytyi entisiä jälkiä seuranneena pellon tienoilta. Mutta kun ei voi luottaa, josko metsä olisi kutsunut. Sitten olisi olleet isommat etsinnät edessä. Huoh!

Syksyn tuhinoita

Kovin on vähälle jäänyt blogikirjoittelu, kun on geokätköily pitänyt emäntää otteessaan. Omien kätköjen tai kätkösarjojen tekeminen on ollut päällimäisenä, joten hommaa on riittänyt. Onneksi se on pitkälti myös tuota maastossa liikkumista, joten syksyisiä ruskamaisemia on saanut ihailla urakalla.

Syksyn harrastekurssit koiruuksien kanssa alkoivat taas. Eilen aloitettiin Muusan kanssa Nosework I ja Moona jatkaa NoseWork kakkosen parissa muutaman viikon päästä. Doboilu alkaa myös lokakuun aikana. On mielenkiintoista nähdä aran Muusan osalta, miten se ottaa lajin omakseen. Eiliset makupalatreenit sujuivat hyvin ja Musse tykkäsi hakea makupaloja laatikoista ja niiden takaa. Kovin oli virtaviivaista sen touhuaminen, ei mitään turhia liikkeitä - tyypillinen lappalaiskoira hommissa.

Koiruudet ovat pitäneet melkoisia hajutreenejä pihamaalla ihan itsekseen. Siitä tietää, että nyt on joku hiirtä tai kissaa isompi eläin hiippaillut koiruuksien reviirillä. Onhan tässä nähtykin mm. metsäpeuroja, kettuja ja supikoiria. Näiden jäljillä tehdään tosi tiiviistä nuuskuttelua ja koiria ei meinaa saada hajujen perästä pois.

Immeiset hakevat kaupunkireissuiltaan ostosparatiiseja, koiruudet hajuparatiiseja. Tänään käytiin Linnunlahden koulutuskentällä. Belgi Tiku treenasi BH-koetta varten ja Moona toimi häiriökoirana. Kovasti Moona oli sitä mieltä, että mitäs treeniä tehtäisiin, vaikka ei ole ikinä ko. koulutuskentällä käynyt.

Here is my nose, where is the work?

Tenttimässä

Viime sunnuntaina oli tokoagitentit sekä Moonalla että Hipulla. Moona tentti nelosta ja Hippu kolmosta. Siinäpä emäntää vietiin kun kahden koiran kanssa tentittiin samalla kertaa.

Moonalla oli tentissä muutama liike, jota ei hallita. Eikä hallittu yrityksestä huolimatta. Saimme pisteitä 12/15, kun sain yhden ohjauspisteen :)

Hippu jätettiin viimeiseksi, kun mainitsin alkuun sen juoksun jälkivaiheista. Hippu teki oman tenttinsä kertarytinällä - täysin pistein, 15 pistettä. Uskomaton se on, Vihmerän Irenen sanoin oikea kultakimpale!

Tosin tämä 14-vuotias koiruus kävi tällä viikolla eläinlääkärillä oletettavan sisäkorvatulehduksen vuoksi ja sai lääkkeet. Samalla reissulla mitattiin muitakin arvoja ja maksa-arvot olivat melkoisen korkeat. Nyt sitten kokeillaan ruokavaliolla, saadaanko niitä laskettua. Huoh!

Vihmerän FB: Hippu tokoagitentissä

Mummo mukana kuvioissa

Veteraani Hippu se jaksaa painaa - kaikilla osa-alueilla. Pari viikkoa sitten paljastui, että Hipulla juoksu. Ihmettelin sitä, että kun se yläkerrassa jatkuvasti vinksuttaa. Mielessä kävi muun muassa se, että onko sillä kipuja, 14-vuotias koiruus. Vai jatkuva pissihätä? Justiinsa käytiin ja taas alkaa vinksutus. Sille tulikin selitys aika nopsaan, kun Muusalla ja Moonalla alkoi ylenmääräinen kiinnostus Hippua kohtaan selkään hyppimisen muodossa. Sitten lattialle alkoi ilmestyä punaisia tipluja.

Hippu-mummelilla on sunnuntaina tokoagi 3:n tentti. Meiltä jäi se alkukesästä väliin ja nyt on itse kurssista aikaa. Pitää palautella pika-aikataululla mieleen tiettyjä asioita. Pääosin homman pitäisi olla hallussa. Juoksun osalta pitää vielä miettiä, miten mennään.

Nose Workin parissa jatketaan. Muusan ilmoitin ykkösvaiheeseen ja Moona jatkaa kakkosessa ensi vuoden puolella. Treeniä jatkaville koirille on kuitenkin tiedossa pienellä paikallisporukalla ja syksyn myötä myös Oppikoiralla.

Jaksaa aksaa...vai jaksaako?

Koiraharrastusten kannalta iski hitonmoiset harrastuskelit elokuun osalta, etenkin lappalaiskoirien. Helteiden takia agilitykentällä on veto poissa ja agin oheen onkin keksitty sijaistoimintaa. Rataa käydään tekemässä soveltuvin osin ja kentän hallissa on tehty muutamia Nose Work -treenejä.

Samoin Tokoagi 4 -kurssilla pitää tarkasti harkita, mitä tehdään. Tällä kurssilla meille riittääkin haasteita, kun on edessä useita sellaisia suorituksia, jotka eivät ole Moonan bravuureja. Yksi sellainen on edelleen eteenpäin meno siten, että ohjaaja jää taakse. Tämän luulisi olevan agilitya harrastaneelle koiralle helppo nakki mutta sitä se ei tosiaan ole. Koiruus kyseenalaistaa jälkeen kerran, että miksi tuonne esteen taakse pitäisi mennä, mitä hyötyä siitä on. Huoh!

Toinen kynnyskysymys meille on esineen poimiminen suuhun ja sen luovuttaminen joko immeiselle tai koriin. Koiruudella ei mitään halua eikä yritystä tai kokeilua - boring - paitsi nämä omassa pihapiirissä tapahtuvat esineen kannot. Josko siitä voisi ideoida jotain. HUOH!

Myös etuosan kumarrus on Monnille haaste, kun maahanmeno on se mieleinen. Sitä se tarjoaa koko ajan. Ehkäpä menneellä viikolla sain ideaa siihen, miten tätä voisi treenata. Ihan vahingossa lensi makupala tuolin alle ja siinähän tuo niiaus tuli tyylipuhtaasti tehtyä.

 

Geokoira Muusa Höyskärillä Jouhtenisen kätköillä 22.8.15

Nose Workia helteellä

Tänään tuli käymään isännän siskon poika, jolla on koirakuume pahimmillaan. Kahden viikon päästä on tulossa pitkään etsitty ja hartaasti odotettu pohjanpystykorva nuoren parin talouteen ja paljon on sen osalta suunnitelmia tehty. Oli tosi hienoa kuulla, että ykkössijalla on koiran sosiaalistaminen. Pentua on tarkoitus käyttää heti alkuvaiheessa mahdollisimman monella taholla sekä ihmisiä ja koiria kohdaten, oikea ote siis heti kättelyssä.

Omille koiruuksille on siis parin viikon päästä tulossa vipinää, kun tämä uusi nappula on tulossa käymään. Vaikka on nartusta kyse, uskon, että homma luonnistuu pentukoiruuden kanssa. Yleensä pentu katsotaan ja sen jälkeen hyväksytään tutuksi. Ehkäpä tästä alkaa riehakkaiden tapaamisten kerta peltoja pitkin juostessa, hope so....

Nose Workia ehdin esitellä autoetsinnän merkeissä. Laitoin Moonalle pari hajua vieraan autoon eri paikkoihin, ja eikö koiruus ajakkana syöksynyt hajuja etsimään. Ilmassa oli pätemisen
merkkejä ja huumekoiraksi Monnia luokiteltiin :D Mutta sain taas todeta, että hiton hyvin hajuilla ollaan ja tietoisesti niitä etsitään...

Nose Work III

Nose Work-kurssin loppuhuipentuma oli viime viikonloppuna. Sekä lauantaina että sunnuntaina oltiin Moonan kanssa mukana Erkku Kottosen koulutuksessa. Lauantaina aloiteltiin sisäetsintää hajukohteen sijaitessa sisätilassa esimerkiksi jossakin huonekalussa.

  

Sunnuntaina oli vuorossa ulkoetsintää ja ajoneuvoetsintää. Kokeiltiin aamusella kotona Monnin kanssa ulkona parilla laatikolla. Samoin autoon laitoin pari hajua, ja aika äkkiä koiruus hoksasi, että tästäkin voisi tuon tutun tuoksun löytää. Itse treeneissä oli mielenkiintoista seurata eri rotuisten koirien tekniikkaa. Ja etenkin oman koiran rauhallisen harkitsevainen, turhia liikkeitä välttelevä tekniikka erottui muista.

Viikolla tehtiin pari treeniä hajujen merkeissä. Yhtenä kohteena oli kylän hallirakennus, jossa on useita työkoneita. Agitreenien välissä Moona sai tehdä hajutyöskentelyä ja hiton hyvin se löysi kohteet. Tänään kotona tehtiin ulkotreeniä ja taas oli koiruus hoksan päällä, mitä etsitään. Tästä on hyvä jatkaa. Kuvat: L&S Featherfox Oy

 Ulkoetsintää

 

Ajoneuvoetsintää

Vaikeita valintoja

Meillä olisi ollut Moonan kanssa tulevana viikonloppuna edessä Nose Workin viimeinen viikonloppukoulutus. Ja lisäksi perjantaina testiosuus, joka vaaditaan, että koira voi kilpailla. Nyt olin tiukan paikan edessä, kun oli koiranäyttely-/geokätköilyreissua tiedossa Lappeenrannan suuntaan tai sitten Nose Work-kurssin loppuosa. TOSI paha valinta! Kurssista olen jo maksanut ja mielenkiinto sitä kohtaan melkoinen. Kallistuin kuitenkin tuonne reissun puolelle, kun kesäloman ajalta jäivät reissut vähiin ja on kiva päästä välillä muihin maisemiin, etenkin kätköilemään. Ja kaverin kera, jonka kanssa saadaan harvoin reissujen aikataulut natsaamaan. Moona lähtee turistiksi mukaan.

Syksyllä on tarkoitus jatkaa Nose Workin parissa, kun vaan ryhmä käynnistyy. Kotitreeniäkin on tehty ja tarkoitus olisi seuraavaksi kokeilla, miten ulkoetsintä onnistuisi. Sisäetsintää laatikoiden ja hajupaikkojen kanssa on treenattu.

 

Katselmustunnelmia 2015 Helsingin Tuomarinkartanossa

Kesän keskellä

Haukkasin aika ison urakan, kun otin heinäkuulle monta kurssia. Alkukuusta oli Noseworkia Moonan kanssa, sitten alkoi Target Moonan kanssa ja kolmantena Hipun kanssa Tokoagi3-kurssi. Niinhän sinä kävi, ettei jokaiselle treenikerralle ehtinyt, kun on tuo toinenkin pitkin pitäjiä kuljetteleva harrastus :D

Moonan kanssa on ensi maanantaina viimeinen target-kerta ja passiin on suorituksia kertynyt mukavasti. Jos jokin suoritus jää saamatta, seuraavalla kurssilla jatketaan siitä, nou hätä. Hipun osalta ei päästy tokoagi 3 -tenttiin vaan käydään se samalla kerralla kun Moona tenttii nelosta, noin kuukauden päästä. Jääpä veteraanille harjoituskertoja vielä muutamista, ei niin varmoista suorituksista. En sitä hellekeleillä halua piinata, tehdään juttuja silloin kun on viileää. Onneksi niitä kertoja on tämän kesän aikaan riittänyt.

Tuossa kahden koiran tentissä onkin emännälle urakkaa - ohjata kahta koiraa eri tenteissä, kun suorituksia on yhdessä 15. Ja nyt kertaa kaksi. Toiveikas kuitenkin olen, kun kumpikin tekee omiaan yhtä taitavasti ja veteraanilla varmuutta tietyissä suorituksista jo vuosien kokemuksella.

Oman kentän agitreenejä käynnistellään elokuun alkusta, ettei vaan pääsis äksönit loppumaan...

 

Play it again, Naksu!

Kesävieraita ja targetia

Naksu-neiti tuli pitkästä aikaa Moonan reviirille vierailulle. Parivuotias narttu hyväksytään pihapiirissä, koska se on tuttu juttu jo pennusta pitäen. Odotettiin taas koiruuksilta kunnon takaa-ajokiihdytyksiä mutta toiveeksi jäi muutamaa pientä spurttia lukuunottamatta. Molemmat kyllä yrittävät haastaa toisiaan juoksukisaan mutta ei vaan lähtenyt. Painihommat ja hammasmiekkailu sentään toimivat. Koirilla piisasi lystiä ja yksi pieni nokkapokkakin saatiin aikaiseksi. Naksu viisaana väisti ja välit olivat taas kunnossa.

Eilen aloitettiin Moonan kanssa target-kerhon ykkösosio Vihmerässä. Target-kerhossa perehdytään kohdetyöskentelyyn ja sen käyttömahdollisuuksiin. Kohdetyökalut ja niiden sovellukset hallitseva koirakko palkitaan urakan päätteeksi ja julistetaan Target Masteriksi. Ykkösosion jutut ovat Monnille tuttuja monelta muulta kurssilta, joten hyvin päästiin vauhtiin. Ehkäpä ensi kerralla jo suorituksia Target-passiin kerätään :)

Targetin jälkeen päästiin emäntien mieleiseen kohdetyöskentelyyn eli etsittiin geokätköjä Kulhon suunnilta. Koiruudet saivat aivojumpan jälkeen fyysistä jumppaa kätköjen perässä lenkkeiltäessä.

Veteraani tokoagissa

Hipulla alkoi tänään tokoagi 3 -kurssi. Kyytiä ei ollut Jakokoskelle tiedossa, joten jouduimme menemään lyhyehkön matkan bussilla, kun en olisi töiden jälkeen kurssille ennättänyt kävellen. Hieman jännitti linja-autoreissu parin pysäkin välillä - ei niinkään matkustamisen puolesta mutta nuo linja-auton portaat veteraanin kanssa. Ne sujuivat supsikkaasti mennen ja tullen, riittäähän niitä kotonakin joka päivä yläkerran luuparatiisiin.

Itse koiruus painoi rinta rottingilla kohti bussipysäkkiä ja loppupysäkiltä kohti Jakokosken koulua. Huomaako kukaan, meikätyttö taas maisemissa, laitanpa vähän merkkiä tien poskeen. Kylläpä oli mukavaa tämän veteraanikoiruuden kanssa treenata, kun sillä on paljon asioita korvan takana. Pikkuisen vihjettä ja koira toimii. Tosin kolmoskurssi tuo myös haasteita eteenmenojen kanssa. Ne eivät ole olleet toimintaa kyseenalaistavan Hipun bravuureja, ehkä joskus agilityaikoina kauan sitten homma toimi sinnepäin.

Eilisiltana (tai yönä) oli melkoinen hulabaloo eläinrintamalla. Meteliä nostettiin vähän väliä. Ekana taisi olla kyse ketusta, joka istui pihamaalla muina kettuina ja seurusteli kissan kanssa?? Sitten oli kyseessä supikoiruus, jota Moona kävi ensin vilkaisemassa ja tuli häntä koipien välissä isännän selän taakse haukkua voksuttamaan. Se sitten yöunista :)

 

Kevään 2015 Katselmus-tunnelmia Tuomarinkartanosta

Juhannusaattona

Juhannusaattona päätettiin lähteä sattumien summana koirakätköilemään Merjan ja Tiku-belgin kanssa oman alueen lähikätköille, Moona messissä. Kyseessä oli ns. trailin alkupää, joka kuljetteli emäntiä ja geokoiruuksia Uurosta Pyytivaaralle noin kuuden kilsan verran. Oikeasti tuo traili tulee kulkemaan jatkossa Urkkalammelle asti, eli reitin kokonaispituus noin 15 kilsaa.

Itikoita piisasi matkan varrella, outs. Koirien punkkitabletilla sanotaan olevan vaikutusta myös itikoihin, ja taisi se toimia Moonan osalta. Karhu- ja susihavaintoja on tämänkin reitin varrelta tehty, mutta tällä kertaa saldo 0, kiitos.

Traili, liittyy tässä tarkoituksessa geokätköilyyn  = geokätköjä tasaisin välein pitkin jotakin luontopolkua tai -kierrosta

 

Kevään 2015 Katselmus-tunnelmia Tuomarinkartanosta

Nose Work II

Viikonloppuna päästiin tositoimiin Nose Workin suhteen. Lauantaina ja sunnuntaina oli kolmen tunnin sessio edessä ja hajujen etsiminen aloitettiin pikkuhiljaa makupalojen etsinnän kautta. Ensimmäinen hajukin (eukalyptus) tuli mukaan kuvioihin, kun se kytkettiin makupalan lähistöön. Kotona treenasin laiskanläksynä hajua siten, että teippasin kuppiin topsypuikon, jossa tämä kyseinen haju oli ja itse kupissa oli makupala. Piilottelin kuppia milloin minnekin ja Moona uutterasti sitä metsästi.

Tämän aamun kotitreenissä Monnilla oli omaperäinen tekniikka. Se etsi huoneen korkeimman paikan, jonne se pääsee. Sitten pää alkoi kääntyillä suuntaan ja toiseen kuin tutka ja nenä veti vainua kohteesta. En voi vielä todeta, että se meni siitä suoraan hajulle vaan töitä piti tehdä vielä lattiatasossakin. Tämä toistui useamman kerran ja eri huoneissa.

Tänään kurssilla jatkettiin makupaloilla ja viimeisellä kerralla ei ollut enää makupalaa kupin kupeessa vaan kokeiltiin sitä, alkavatko koirat jo ilmaista hajua jotenkin. Moonan osalta ajattelin, ettei se piittaa tuon taivaallista jostain eukalyptuksesta, kun ei nakkia ole tarjolla mutta kappas vaan, selkeä ilmaisuhan sieltä tuli. Luulen, että eilisen illan ja tämän aamun kotitreenillä voisi olla vaikutusta tähän mutta ei voi vielä varmaksi tietää. Alkuvaiheessahan tässä ollaan. Kurssi jatkuu iltatreeneinä keskiviikkoisin muutaman viikon ajan ja sitten heinäkuun lopussa olisi mahdollista osallistua hajutestiin. Se on edellytys, että voi osallistua itse kokeeseen.

Emännän mielestä homma näytti aivan koirien omalta geokätköilyltä ja siksi sytyinkin siitä aika täysillä!! Ihan samaa etsintää me geokätköilijät harrastetaan tuolla metsissä purkkien perässä ja tässä lajissa toteutuu myös tuo jännitysmomentti, että löytyykö se haju vai ei. Ja etenkin se, että oivaltaako emäntä koiran löytäneen hajun ja luottaako koiraansa tuon löytämisen suhteen. Tästä tuleekin taas mielenkiintoinen tutkimusretki oman koiran sielunelämään! Geokätköilyssä ihminen tarvitsee koordinaatteja löytääkseen kätkön eli puhutaan myös naateista. Tuossa lähistöllä lepäilee päivän touhuista yksi naatti koiruus :D

 

Moonan "tutka" tositoimissa kotiareenalla

 

"Tutka" on laskeutunut - etsimisen haasteita kurssipaikalla

Moonalla on asiaa X: Nyt nyppii

Meikätyttö vaihtaa parhaillaan talviturkkia kesähepeniin. Emäntä kutsuu meikätyttöä töyhtöhyypiöksi? Sen mielipuuhaa on miun nyppiminen eli kyniminen. Vähän väliä se on miun turkissa näppeineen ja mie en tykkää. Ja auta armias, jos emäntä tai isäntä ottaa käsiinsä hurjaharjan, jolla meinaa tulla riistämään meikäkoiran "omaisuutta" - silloin minnuu viedään.

Eikä nuo mummelikoiratkaan paljon perusta nyppimispuuhista, ovat nyt tällä kertaa samassa aikataulussa meikätytön kanssa. Niinpä miun sisäreviirillä pyörii tosi paljon uusia kavereita - villakoirakavereita. Tosin ne tahtoo äkkiä hävitä, kun murimuri ryhtyy hommiin. Ja taas meikäkoiraa viedään...

Emäntää nyppii meikäkoiran sooloilut. Pitää välillä piipahtaa tarkistassa naapurin pihassa, olisiko siellä mielenkiintoisia villakoirakavereita? Enhän mie silloin kuule yhtään komentoa enkä kirosanaa, kun on meno parhaillaan mutta koko kylä taitaa kuulla. Oota emäntä vähän, kyllä mie kohta pihaankin ehdin, kunhan tutkimukset on tehty. Ainahan se on todennut, että koira on immeisen paras stressinpoistaja mutta ei se välillä siltä näytä, kun naama punaisena meikätytön perään huutelee ja juoksee...

 

Ensi viikon Nose Work -treeneihin tarjolla oikein SuperKirsu - ainakin näkönsä puolesta

Luonnetesti

Olin seuraamassa lapinkoira Pojun luonnetestiä viime sunnuntaina Pyhäselässä. Oli tarkoitus viedä Moonakin sinne mutta erinäiset matkasuunnitelmat pistivät perumaan testin. Harmi vaan kun olisin sittenkin päässyt.

Oli kuitenkin mielenkiintoista seurata testiä sivusta, koska en ole sellaisessa aiemmin ollut mukana. Alussa oli pari susikoiraa ja ne toimivat luonteensa mukaisesti. Sitten tulee lappalainen, joka on vähän sitä mieltä, että eipä paljon kiinnosta, huitokaa ja hyppikää, mie vaan tässä napotan. Tylsää, eikö jo päästäisi lenkille! Yhden haukauhduksen verran jaksoi joku vaunussa kulkeva ukko kiinnostaa. Helvetin hyvät hermot on koiruudella!


Itse jäin pohtimaan, miten uskaltaisin aremman Moonan kanssa mennä testiin. Stressaako se koiraa, jääkö ikuisia traumoja? Sain kuitenkin infoa, että koiran mukaan mennään. Mitään ei vedetä överiksi ja kun koirasta on saatu jokin reaktio aikaan, se on siinä. Ehkäpä syksyn aikana mennään kokeilemaan.


Luonnetestin jälkeen matka jatkui Pyhäselän Elovaaran lenkkipoluille. Siellä olikin edessä useamman kilsan lenkki ja koiruudet saivat mennä viipottaa. Kun alettiin olla geopolkujemme finaalissa eräällä laavulla, ihmettelivät laavulla kahvittelemassa olleet emännät, että onpa ihmeen rauhallisia koiria. Siellähän ne laavun takana vaan elpyivät, eikä oikein riittänyt mielenkiintoa laavun vierailijoihin.

Jaksaa aksaa

Uilon kentän toiminta käynnistyi talven jälkeen agilitypainotteisesti. Tarkoitus on mennä kesä treenien osalta siten, että treeneissä on agilityrata. Jokainen koiruus tekee sitä tasonsa mukaan, joko yksi este kerrallaan tai sitten satanen lasissa koko radan läpi.

On ollut hienoa todeta, miten Uilon kentällä puolitoista vuotta treenanneet nuoret koirat ovat ottaneet agiesteet omakseen. Tosin koiruuksissa on selvästi agilityyn taipuvaisia rotuja kuten kelpie. Näillä pienillä treeneillä nämä nuoret koirat painavat välillä rataa tosi vauhdikkaasti ja osaavasti. Jatkossa on sitten vuorossa emännän koulutusta, miten pysyä koiruuden mukana.

On mukavaa jatkaa treenejä talven jälkeen rakkaan lajin parissa. Aiemmin Uilon kentällä treenattiin perustottista ja muutakin, mutta nyt lienee syytä keskittyä tiettyyn asiaan kenttätreeneissä. Monta muutakin rautaa on tulessa koirien harrastusten suhteen ja aika ei riitä kaikkeen.

Hieno koiratapahtuma tulossa Jakokosken koululla 4.6.! Match-show kaiken muun lisäksi. Linkistä en voi varmaksi sanoa, että toimii kaikille (kun nuo fb-ryhmät ovat joskus suljettuja).

Katselmus 2015

Paimensukuisten lapinkoirien Katselmus järjestettiin tänä keväänä Helsingissa Tuomarinkylän
vinttikoirakeskuksessa. Koiruuksia oli mukana runsaasti. Hipun, Muusan ja Moonan kehät olivat
sunnuntaina, joten matkaan lähdettiin lauantaina.

Lauantai-iltana ehdittiin käydä Hipun kanssa pieni geokätköilylenkki lähimaisemissa, ihan parilla purkilla vaan. Koiruuksien pissi&paski-lenkit sijoittuivat Hotelli Flamingon ympäristössä pienelle lämpäreelle, jossa oli tietty valkovuokkoja. Niitähän tuolta etelästä löytyy keväiseen aikaan joka kulmalta, kateellinen oon.

Sunnuntaina suunnisteltiin hyvissä ajoin Katselmus-paikalle. Moona oli ensin Kaunein häntä -kehässä ja pääsi viiden parhaan hännän joukkoon - Eero Heinäluoma tuomarina, pitkä mies. Monnin osalta menestys oli siinä, kun se ulostettiin AVO-kehästä liian paksuna. No, se arvattiin jo etukäteen ja nyt on edessä armoton laihari - personal trainerit ovat olleet jo kehissä :) Moona tuumaili, että ensi vuonna vois olla oma XXL-kehä, mitään laiharia tässä tarvita.

Moona:"3,5 vuotias dominonvärinen narttu. Kokonaisvaikutelma hyvä. Oikeat rungon mittasuhteet. Kevyehko luusto. Esitetään tuhdissa kunnossa. Melko hyvä selkälinja. Toivoisin hieman voimakkaampia kulmauksia. Liikkuu leveästi edestä, muuten kuntoon nähden keveä liikunta. Kaunis häntä. Hieno turkki. Feminiinen pää ja viehättävä ilme. Miellyttävä luonne". Tuomarina Laura Siljander

Hippu ja Muusa olivat samassa vete2-kehässä. Ongelmaksi meinasi tulla se, että kaikki kolme koiruutta olivat alussa yhtä aikaa kehissä. Saimme värvättyä apuesittäjän Hipulle ja se toimi. Nuori neitonen Lapinlahdelta esitti Hipun oivallisesti ja siitä tuli jopa loppuarvosteluihin maininta. Muusa oli sitten tarkassa syynissä muutaman muun koiruuden kanssa mutta niin vain punainen nauha tuli ja oltiin loppukehissä. Tätä olen todellakin toivonut tuon komean, ryhdikkään, vauhdikkaan 11-vuotiaan koiruuden osalta, joka on kuitenkin nartuksi kookas. Nyt oli tuomari Noora Törnqvistillä (ja tuomareilla) silmää, koska taas haettiin rotunsa erilaisia edustajia. Tällä kertaa koiruudet laitettin loppukehässä järjestykseen ja Muusa sijoittui sarjan kolmanneksi. Hyvillä mielin matkustettiin kotia kohti pienen seikkailun kautta.

Hippu: "14-vuotias, kookas, kaunis luustoinen. Hyvät mittasuhteet, kaunis vahva pää. Hyvät liikkeet edestä ja takaa. Kulmaukset ok. Ikä näkyy selän pehmeytenä, erityisesti liikkeissä. Hyvä hännänkanto. Miellyttävä luonne. Hyvin esitetty."  Tuomarina Noora Törnqvist

Muusa: "11-vuotias kookas narttu, porokoiramainen. Mukavan vahva luusto. Upea, lyhyehkö turkki. Hyvät kulmaukset edessä ja takana. Hyvä rintakehä. Liikkuu hyvin, mutta takaliikkeisiin toivoisin enemmän voimaa. Miellyttävä, rauhallinen luonne."  Tuomarina Noora Törnqvist

 Miss Muusa, toinen perintöprinsessa

Nose Work

Ilmoitin Moonan Oppikoiran Nose Work-kurssille ja pääsimme varasijalle. Nyt saimme tiedon, että paikka kurssille löytyy. Hetken mietin, miten ehditään. Kun luin lisää koulutuskuvausta, innostuin ja mukana ollaan. Tämä voisi olla Moonan juttu.

Nose Work on vuonna 2008 USA:ssa kehitetty harrastuslaji koirille. Alunperin se kehitettiin rescuekoirien aktivointiin, mutta pian huomattiin, miten paljon aktiivinen haisteleminen ja nenän käyttäminen paransivat koirien hyvinvointia ja laji levisi kaikkien koiranomistajien saataville. Suomessa laji on uusi ja Eläinkoulutuskeskus opettaa sitä ensimmäisten joukossa.

Nose Work sopii kaikille koirille ja ohjaajille. Koira voi olla pieni tai suuri, rohkea tai arka, kolmijalkainen, kuuro tai sokea. Laji ei vaadi koiralta tai ohjaajalta erikoistaitoja, perushallinta on riittävä. Lajia ei myöskään harrasteta ryhmäkurssina, jolloin laji sopii myös ihmis- tai koira-aroille yksilöille. Lajia on helppo harrastaa omassa kodissa ja aktivointimenetelmänä se on verraton.

Haasteita kaipaava koirakko voi treenata tavoitteena koe tai kilpailu. Kilpailuluokkia on neljä: luokka 1, luokka 2, luokka 3 ja Eliittiluokka. Jokaisessa luokassa suoritetaan etsinnät neljässä erilaisessa osiossa, joita ovat: laatikkoetsintä, sisäetsintä, ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Luokkien vaativuus kasvaa etsittävien hajujen määrän kasvaessa ja piilojen sekä ympäristöjen vaativuudessa. Jokaisessa osiossa on maksimiaika, jonka sisällä hajun tulisi löytyä. (Lähde: Eläinkoulutuskeskus.fi)

Suurella mielenkiinnolla odotellaan, mitä tämä koulutus tuo tullessaan. Koiruuden ehdoilla mennään!

Geokoiruuksia II

Geokätköily on edelleen ykkösenä meikäläisen harrastuksissa. Olen edelleen intoa täynnä ja kätköily on vallannut elämäni monin tavoin sekä henkisen että ruumiillisen kapasiteetin puolelta. Tässä yhdistyy luonnossa liikkuminen, suunnistaminen, ongelmien ratkaisutaito ja löytämisen ilo - kaikki ne osa-alueet, joista tykkään.

Koiruudet pääsevät vuoronperään mukaan matkaan. Moona oli eilen mukana yhden Jaamankankaan trailin (=kätköjä peräkkäin jollakin luontopolkukierroksella) loppupisteillä. Kilometrejä kertyi vajaa viisi. Olemme kiertäneet tätä reilun 50 purkin trailia osareitteinä joulukuusta alkaen ajatellen juuri koiruuksien lenkitystä. Lenkkien pituudet ovat olleet 7-4 km, reitin valinnasta riippuen. Emännille on ollut tiedossa välillä pientä rämpimistä hangessa, välillä hangenkantolenkkiä ja nyt loppupäässä myös osittain sulalla maalla. Eilen oltiin mäkisessä maastossa ja kun yhdellä etapilla etsittiin tovi purkkia, koiruudet painoivat jyrkkää rinnettä alas hurjalla vauhdilla ja hetken päästä taas ylös. Huh!

Mummeli Hipun vointi on parantunut ihan huimasti eli ei huimaa läheskään niin paljon. Koiruus painaa menemään juoksujalkaa ja naksut maistuu. Yläkertaan mennään ja alaskin tullaan tasapainoisesti. Pyörähdyksiä tehdään suuntaan ja toiseen ja silloin saattaa hieman askel vipata. Eniten voinnista kertoo se, että aiemmin kurkkuun väkisin pudotettu isohko antibioottitabletti on saatu parin viime päivän aikaan nakattua koiran naamariin pienessä makkaranpalassa, naps ja kops. Nyt ei voi tietää, onko kyse ollut siitä sisäkorvan tulehduksesta, vai mistä.

 

Hippu painaa menemään

Vierailuja ja hieman surua puserossa

Moona sai keskiviikkoiltana mieluisan vieraan eli parivuotiaan seropi Naksun. Koiruudet ovat seurustelleet Naksun pentuiästä saakka ja nyt hieman jänskätti, missä mennään. Naksulle on tullut ikää ja aikuisen nartun käytökset, joten itse hieman aavistelin rähinänpoikasia. Etenkin, kun Moonalla on niin suuri ego omalla reviirillään ja joka kakkakikkareesta saa helposti rähjän aikaan.

Koiruudet alkoivat kuitenkin heti alkuhetkistä seurustelemaan leikin merkeissä ja kaikki sujui hyvin. Pitkin upottavia hankia juostiin peräkanaa ja mukavaa leikkiinkutsua oli nähtävissä molempien taholta. Hieno juttu, saadaan pitää tämä tuttavuus jatkossakin. Yksi pieni rähinän poikanen syntyi Moonan toimesta mutta parin murinan jälkeen Naksu väisti. Jonkin aikaa Naksu oli sitä mieltä, että pottumainen tyyppi mutta loppupelissa alkoi taas leikit löytyä.

Hippu-mummon kanssa on eletty ns. vanhan koiruuden elämää. Hipulla alkoi pääsiäislauantaina yhtäkkiä tasapaino heittää ja hätä olikin suuri. Päivystävälle eläinlääkärille päästiin ja diagnoosi oli vestibulaarinen syndrooma eli ei voi tietää mistä kyse. Hippu sai hoidoksi antibioottikuurin, jolla kokeillaan sulkea pois sisäkorvan tulehdus. Käytimme Hippua tiistaina Kivuttomalla, josta samanlainen diagnoosi. Ajan kanssa seurattava juttu. Koiruus syö ja juo hyvin, liikkuu, tekee tarpeensa ja on muuten oma entinen itsensä mitä nyt vähän silloin tällöin horjuttaa. Tabut on annettu ns. pakkosyötöllä, kuono ilmaan ja voilla liukastetun tabletin pudotus kitaan ja sitten hierontaa. Hyvin on sujunut vaikka Hippu aina ennakoi tilannetta ja yrittää poistua takavasemmalle. En jaksa olla huolestunut Hipusta tällä hetkellä, kun se rutiinit sujuvat entiseen tapaan. Yläkertaan on pakko päästä ja eilen se omin jaloin portaat kiipesi, tosin varmistus takana. Samoin tänään pompittiin sänkyyn lukikoiraksi :D

Kevättä rinnassa

Moonan kanssa ollaan parhaillaan Oppikoiran Tokoalo-kurssilla. Kyseessä on tokon perusliikkeiden treenaamista huomioiden elokuussa 2015 muuttuvat kilpailusäännöt.

Paikallaanolo suoritetaan eri tavalla kuin aiemmin. Nyt koiruuden pitää pysyä paikallaan minuutti. Koirat laitetaan rivissä yksitellen maahan ohjaajan poistuessa matkan päähän ja minuutin kuluttua palataan eri järjestyksessä takaisin koiran luo ja jokainen koira nousee yksitellen istumaan. Liikesarja tapahtuu ikään kuin jonona, jolloin toinen koira ei saa reagoida kun yhtä käskytetään. Haastetta on - jos ei ollut siinä aiemman liikkeen kahdessa minuutissakin mutta silloin suoritus tehtiin yhtäaikaa! Moona on paikallaoloissa aika haka ja luotto pelaa. Silloin tällöin tapahtuu pientä haahuilua mutta periaatteessa toimii.

Toinen erilainen suoritettava on este. Se saa olla jatkossa läpinäkyvä. Koira jätetään esteen taakse ja ohjaaja menee toiselle puolelle estettä. Koira kutsutaan esteen yli luokse ja viereen istumaan. Mielestäni tämä on helpompi kuin aiemmin. Ainakin agia harrastaneelle. Tosin laiskansutjakka Monni kyseenalaisti treenikerralla tämänkin, että ootko tosissas, itte meinaat velttoilla siellä esteen takana. Siihen piti hakea vauhtia matkan päästä ja sitten mentiin.

Toko ei ole meidän laji. En itse pidä sen ilmeettömyydestä, kun itselläni käsimerkit kulkevat mukana pitkän kaavan mukaan opittuina. Koiruudetkin ovat olleet turhan laiskoja tekemään hienosti hiottuja teräviä käännöksiä/liikkeitä. Mutta peruskoulutuksena tykkään ja mielellään sitä treenataan aika ajoin.

 

Moonan paikallaanolo mallia sohvaperuna. Kyseessä rennompi tokoagi-kurssi,
jossa ei niin väliä asennosta vaan paikallaanolosta alustan päällä.

Uudet kujeet

Kurssisuunnitelmia on taas tehty kesän osalle. Päätin osallistua Moonan kanssa Vihmerän Target-kurssille, koska se jos mikä tuntuu ihan Moonan jutulta. Moona niin tykkää kohdetyöskentelystä. Sytyin myös Oppikoiran Nosework-koulutuksesta mutta emme ehtineet mukaan, tosin varasijalla ollaan. Moona jatkaa elokuussa Tokoagi nelosen merkeissä.

Puolikuuluisaksi tullut veteraani Hippu jatkaa Vihmerän tokoagi kolmosessa heinäkuussa. Kelien mukaan mennään tämän mummon kanssa eli jos on liian kuuma, pari pientä juttua riittää - treenataan sitten kotona ilmalämpöpumpun viileydessä lisää :) Hipun osalta kävikin tosi tuuri tokoagi 2 -kurssin suhteen. Kun tentti saatiin läpi viime torstaina, alkoi viikonloppuna valeraskauden oireet, outs. Taas paapotaan leluja ja etsitään pesäpaikkaa, eto mummo.

Muusan kanssa harkitaan dobokurssia, koska edellinen jäi pahasti kesken juoksun alettua. Arka koiruus suhtautui tähän temppuiluun ihan positiivisesti ja palloa on treenattu kotona.

 

Kohta menneen talven lumilta kohti karkaavan koiran hankia

Mummo tentissä

Veteraanimme, toukokuussa 14 vuotta täyttävä Hippu osallistui innolla tokoagi2-kurssille. Tällä kertaa ei valeraskaus ennättänyt kunnolla iskeä päälle ja koiruus oli kurssin aikana parhaassa terässään. Hippu oli täysin otettu, kun pääsi viettämään emännän kanssa laatuaikaa aktiviteetin merkeissä.

Tämä ikuinen kyseenalaistaja oli tällä kertaa täpinöissään eikä osoittanut montaakaan kertaa merkkejä siitä, että miks hitossa mie tätä teen ja mitä mie tästä hyödyn. Nyt mentiin lihapullien voimalla joka ainoa suoritus ja hyvällä touchilla. Joo, kiinnostaa...

Eilen oli vuorossa kurssin tentti. En pahemmin jänskännyt, kun on Hippelin kanssa ykkönen suoritettu ja Monnin kanssa kolmoseen saakka. Liikkeet siis tutut, mutta eipä se kuitenkaan ollut ihan naps ja kops. Emännälle se oli koettelemus, kun onnistuin tupeksimaan ihan perusasioissa, jotka pitäisi näillä kurssituksilla olla takaraivossa mutta kun ei vaan ole. Esim. löysä hihna tahtoo vaan unohtua. Tosin niistäkin selvittiin läpi, kun koira osasi.

Hippu selvitti tentin läpi täysin pistein!! Ihan mahtava mummo se on ja eiköhän myö kokeilla kolmostakin, kun Hipulla vielä hippulat vinkuu eikä kurssilla vaadita mitään isompia akrobaattitaitoja.

Vihmerän FB-sivuilta: "Hippu on kyllä loistava esimerkki siitä, miten tokoagi sopii kaikenikäisille koirille. Pysyy sekä mieli että kroppa vireänä  Pakko kehua, että ohjaajansa keräsi ennätykselliset yhteistyöpisteet ohjaustyöllään. Minä tuomaroin näkemääni ajatellen, että "kylläpä siinä ohjataan ikääntyvää koiraa kauniisti ja mummelia arvostaen". On koko illan naurattanut tuo nimitykseni "ikääntyvä" - kuulin vasta todistusten jaossa minkä ikäinen aarre tentissä teki mm. voltin ja tikapuutehtävän." https://www.facebook.com/groups/375774115821193/

Kuva: Irene Turunen

Tiloissa

Keskiviikon treeni-iltaa vietettiin Hipun kanssa tokoagi kakkosen merkeissä. Jakokosken vanhan koulun pieneen saliin kokoontui kuusi koiruutta. Alussa homma meinasi olla ärhäkkää mutta kun itse treenit alkoivat, rauhoittui jokainen koiruus omiin puuhiinsa. Se oli aika uskomatonta, että kuusi koiruutta, urokset ja nartut, eri rodut sekaisin voivat keskittyä tekemiseen sisätilassa!! Wau!

Hippu on kokenut konkari ja olen päässyt sen suhteen helpolla tokoagi kakkosta ajatellen. Sillä on nuo perusasiat hallussa, paikallaanolot, istumiset ym., joten keskityimme pallon vierittämiseen kuonokosketuksella. Hippeli on vanha jalkapalloilija, joten opiskelua riitti. Tuli taas todettua, että vanha koirakin oppii uusia temppuja, jep! Tokoagi kakkosen tenttiin ollaan menossa Hippelin kanssa kahden viikon päästä.

Kurssikoiruuksia

Tällä viikolla oli dobokurssin viimeinen kerta ja Moona pääsi mukaan juoksun mentyä ohi. Se jäikin Moonalta tämän kurssin ainoaksi kerraksi. Ensi viikolla aloitamme taas doboilun viiden kerran kurssilla, joten jumppaa on molemmille luvassa.

Hyvin oli Moonalla mielessä ennen joulua tehdyt doboilut ja uutena tulivat puolipallot, joita käytetään kehittämään koiran tasapainoa. Palloja voi käyttää myös ylösalaisin käännettynä, jolloin treeni on haastavampi. Tavoitteena on, että puolipalloja on neljä kappaletta ja koira seisoo kaikkien neljän päällä etu- ja takakäpälineen. Monni pääsi tällä kertaa kahdelle etukäpälineen.

Veteraani Hippu aloitti tokoagi kakkosen. Mummeli oli niin töpinöissään, että tarjosi lämmittelyliikkeenä kokeilemassani lentokoneessa kaikki mahdolliset temppunsa - käpälien ojentelu, haukahdukset, hypähdys kohti kättä, istuminen, maahanmeno jne. Tarkoitus siis on, että ohjaajalla on kädet sivuille ojennettuna t-asennossa (makupalat kämmenissä) ja koira istuu edessä. Koiran tulee ottaa katsekontakti saadakseen makupalan. Aloitus ei mennyt ihan putkeen, mutta kun koiruus rauhoittui, alkoi tekeminen sujua enemmän kuin hyvin. Areenalla vanha mutta viisas.

Keskiviikkona saatiin kylään ihana ja toivottu vieras eli Iita-neiti isäntänsä Eliaksen kanssa. Iita on edelleen yksi väkkärä ja en voi sitä samaistaa omiin koiriini, jotka tekevät kaiken hitaammin ja harkitummin. Iita pyörii joka paikassa kuin rasvattu salama ja ei voi aina tietää, mistä se lähestyy. Peltolenkilläkin luuli sen olevan edessä, kun se tulikin takaa lenkin kiertäneenä.

 

Iitaa on luultu sheltiksi sen pienen kokonsa ja värityksensä takia.

Doboilua V

Oppikoiran dobokurssi ei mennyt ihan putkeen. Muusakin liittyi juoksunarttujen laumaan ja tämän viikon treenikerralla olin koiraton doboilija. Se ei toki tahtia haitannut vaan koko tunti tuli tehokkaasti hyödynnettyä omaan treeniin pallon ja tasapainotyynyn kautta - hiton tehokasta on. Viikon ajan on löytynyt uusia lihaksia tuolta jostain tosi syvältä ja ne kipeytyivät eri tahtiin. Ensi viikon viimeiselle kerralle Monni pääsee mukaan ja sen jälkeen aloitetaankin seuraava dobokurssi Moonan kanssa.

Hieman jäi harmittamaan se, etten päässyt Muusan kanssa yhtä ja puolta kertaa pidemmälle. Olisi kovasti kiinnostanut nähdä, miten arka koira pärjää tämmöisessä lajissa. Ei varmaankaan kyse ole ylettömästä rohkeudesta vaan enemmänkin koiran oman vartalon hallinnasta. Muusa on kuitenkin notkea, tanssiva koiruus, joten sen kanssa olisi voinut mennä hyvinkin.

Veteraani-Hipulla alkaa tulevalla viikolla tokoagi 2. Toivon todella, ettei valeraskaus iske päälle ja  tule jarruksi vaan intoa riittäisi. Valeraskaana koiruus on sellainen "perästä hinattava" ja motivaatio ei ole parhaimmillaan.

Doboilua IV

Oppikoiran dobokurssi alkoi pari viikkoa sitten. Kurssin aloituspäivänä totesin, että Moona on juoksun alkuvaiheessa ja pylly punaisena. Ei siis asiaa doboon! Mietin, mitä tehdä kurssin kanssa ja päädyin siihen, että kokeilen kuitenkin sijaiskoirana arkaa Muusaa, mitä se tykkäisi hommasta.

Ekalta kerralta jouduin olemaan poissa flunssan takia mutta toiselle kerralle päästiin viime maanantaina. Muusa tarkkaili ensin koulutustilaa silmät pyöreinä mutta päätti sitten keskittyä emännän kanssa touhuamiseen. Yllättävän hyvin tämä arka koira pystyi keskittymään touhuun pienessä hallissa kolmen muun koiran touhutessa omissa nurkissaan. Makupalat eivät sattuneet kohdilleen mutta ensi kerralla petrataan niiden puolesta. Päätin käydä Muusan kanssa tämän dobonkurssin kokonaisuutena ja ilmoitin Moonan seuraavalle kurssille.

Tippaiitoja

Emännän reviirillä asustelee tällä hetkellä kaksi narttua, jotka ovat juoksussa. Nuorin ja vanhin. Etenkin tuon lähes 14-vuotiaan mummon osalta mietityttää, kun se vieläkin ois innokas sulhoihin lähtemään. Tarkkana on oltava ulkoilulenkeillä, ettei Hippu-mummo lähde kylille kuljeksimaan.

Huushollin muilla nartuilla ovat juoksut olleet säännöllisen epäsäännöllisiä. Se on hankalaa harrastusten kannalta. Jos ilmoitat koiran jollekin kurssille hyvissä ajoin, voi sitten tulla yllätys eteen. Niin kävi Moonan kanssa. Dobo-juttuja oltiin menossa jatkamaan ja tulikin tenkkapoo. Kokeillaan nyt aran Muusan kanssa, miten meille käy. Muusan kanssa edetään tosi matalalla profiililla ja jos joku liike ei ole meidän juttu, se jätetään.

Kohtaamisia

Tänään tuli Miran 7-kuukauden ikäinen berninpentu Lulu vierailemaan. Otin tämän vierailun varovasti, kun kyseessä on kuitenkin narttu. Moona on Jakokoskella koulutusvuorojen vaihtuessa ottanut Luluun kontaktia ja hyvin on nuuskuttelut sujuneet. Siksi uskalsin ajatella, josko koiruudet pitkin peltoja menisivät hyvässä sopusoinnussa.

Moona otettiin ensimmäisenä kohtaamiseen. Alkunuuskujen jälkeen alkoikin melkoinen meno, etenkin Lulu halusi toimia seremoniamestarina ja hanki vaan pöllysi koiruuksien painaessa. Moona joutui välillä altavastaajaksi mutta se ei siitä ollut moksiskaan. Pientä nokkapokkaakin välillä tuli, kun Moona oli jostain pirun pienestä kakkakikkareestakin niin mustis, ettei Lululla ollut asiaa.

Hurjien hankileikkien jälkeen tulin siihen tulokseen, että jospa vähän vanhenpi koira eli 12-vuotias Muusa olisi välillä kehissä.Oli aika yllättävää, miten Lulu toimi koiran mukaan. Muusan kanssa se piti yllä rauhallista tahtia, mentiin rinta rinnan ja välillä juosten mutta ei mitään leikin yritystä. Muusa nautti olostaan, kun pentu ei ruvennut riekkumaan ja kaksikolla meni loistavasti. Välikierroksella vaihdettiin taas Moona kehiin ja Muusa sisälle. Ja taas alkoi hillitön riekkuminen.

Hippeli ei päässyt näihin riehoihin mukaan vaikka mieli olisi palanut. Käytiin sitten tekemässä lohtulenkki kahdestaan.