Myrskyä ja kissanhiekkaa

Toinen koirakoulun kerta sattui tiistaiksi, jolloin Hannu-myrsky puhalteli myös Itä-Suomessa. Kun ennen treenejä sisältä käsin kuunteli tuulen ulvontaa vanhan puutalon nurkissa, se kuulosti paljon pahemmalta kuin miksi se ulkona osoittautui. Sähköt pelasivat kylällä, vaikka jossain vaiheessa iltaa pieni katkos kävi.

Talon kissat ovat Moonan suuri mielenkiinnon kohde. Nuoremmat kissat ovat olleet syntymästään aikuisten koirien kanssa ja ne eivät osaa pitää puoliaan vaan Monsu saa huoletta niitä ajella. Vanhakatti Piki on taas kokenut konkari ja turpiin tulee armotta. Sitä Moona ei häiriköi vaan marmattelee sopivan matkan päästä.

Lempipuuhaa on käydä kissanhiekkalaatikolla "herkuttelemassa". Jostain syystä ne kissanpipanat ovat pienen koiran mielestä pieniä suklaapötköjä ja sieltä se tulee aina kuono täynnä kissanhiekkaa. Eipä paljon tee mieli pussailla! Alla olevassa kuvassa muistoja pikkuriiviön pentuajoista.

Joulurauhaa - haloo, missä se on?

Jouluviikolla käynnistettiin koirakoulu Uilon kentällä. Eka kerralla oli mukana kuusi koirakkoa ja toimintaa suunniteltiin kevään ajaksi. Moona toimi kentällä hienosti ja Hippu piileksi kentän laidalla tarkkaillen toimintaa. En itse pysty kaikkien koirien kanssa toimimaan kun samalla vedän toimintaa. Nyt mennään näin ja jatkossa vierailevien kouluttajien kanssa saavat Hippu ja Muusa osallistua toimintaan.

Joulunpyhien menosta on Moona pitänyt huolen. Ei ole elämä mennyt tylsäksi kun pieni tytöntyllerö sitä pyörittää tihutöillään aamusta iltaan. Tämä rakas nappula osoittautui väritykseltään dominoksi vaikka se rekisteröitiin soopelina. Koirakolmikko ehti myös aattona käydä kylillä ja aiheutti etsintäreissun emännälleen. Halvatun hutaleet!

Yöjuoksuja

Hippu ja Muusa tekivät eilen illalla oharit ja lähtivät omille tutkimusreissuilleen. Moonakin oli hetken kadoksissa mutta tuli kuitenkin kotiin huutelun jälkeen. Isot tytöt olivat yön juoksun päällä ja ei niitä vielä kolmen aikaan yölläkään näkynyt. Aamulla kuuden maissa löytyi häkistä kaksi väsynyttä yöjuoksijaa omista kopeistaan.

Noille ei vain mahda mitään. Parhaimmillaan saattaa mennä vuosi, ettei lähdetä omille reissuille. Onneksi nämä vaellukset suuntautuvat usein metsän puolelle, eikä tuonne Lieksan tielle.

Yösuunnistusta Utrassa

Keskiviikon pentukurssille saavuimme ajoissa ja aikaa jäi pieneen lenkkiin. Otsalamppu päälle ja metsään! Pimeässä olikin mukavaa suunnistella, kun polkuja tuntui menevän sinne ja tänne. Oli kovin "turvallinen" olo pienen Monsu-neidin kanssa, joka oman "otsalamppunsa" kanssa mennä viuhtoi edellä. Osauduimme kuitenkin perille juuri ja juuri kurssihetken alkuun.
                                                                 

Kurssin jälkeen oli taas aikaa puolitoista tuntia tutustua Utraan. Maalaiselämään tottunut Moona oli ihmeissään ison maailman kanssa. Oli autoja, ihmisiä, keppikävelijöitä, valoja ym. ja niitä ällisteltiin silmät pyöreinä. Oivaa opetusta uteliaalle ja joka paikassa suuna päänä olevalle pennulle! We´ll meet again Utra!

Alla olevassa kuvassa ei ole kuitenkaan kyse yösuunnistuksesta vaan viime talven ihania aurinkoisia päiviä.

Eskarissa ‒ pentukurssin kokemuksia

Kuusi Muusan pennuista on samalla pentukurssilla. Kolme kontaktikertaa on nyt takana ja hauskaa on ollut. Nappulat meinaavat vähän stressata uudesta asiasta, kun on paljon hajuja, ihmisiä ja koiruuksia ympärillä. Moona unohtaa tyylikkäästi kaiken kotona oppimansa kurssin puitteissa, eikä oikein jaksa keskittyä. Oman osansa soppaan tuo autopahoinvointi, josta toipuessa meneen vajaa puolituntinen. Onneksi koulutushetken jälkeen koittaa vapaus ja leikkihetki toisten pentujen kanssa. Muusan natiaisten lisäksi kurssilla on yksi belgin pentu, Pate. Se osallistuu lappalaispentujen lystiin innoissaan.

Moonalla menee lujaa ‒ liiankin lujaa?

Tervetuloa seuraamaan Moonan, Hipun ja Muusan kuulumisia! Pieni neitonen Moona on osoittautunut oikein terhakaksi koiranaluksi. Mitään ei arastella vaan mennään suuna päänä tutkimaan. Etenkin tuo edellä mainittu suuna ikävä kyllä hoituu. Purraan kaikkea mitä eteen sattuu ja samalla immeisiäkin. Tämä pieni blondi on paholainen enkelin vaatteissa :D

Monsku on oppinut jo joitakin hyviä tapoja kaikkien tihutöidensä keskellä. Luoksetulo on sen bravuuri ja se tapahtuu jopa leikkien keskeltä. Ei ole niin tärkeää asiaa menossa ettei Moona tulisi kutsuttaessa emännän luokse, jossa herkkupala odottaa (PAITSI pentukurssilla). Istu-käsky toimii myös. Katsekontakti on upea, en muista isoilla tytöillä sellaista nähneeni.

Moonaa odottelee mahdollisesti agilityura (taas näitä emännän päähänpistoja). Nyt osataan jo kiivetä jyrkähköt portaat yläkertaan sujuvasti. Pienessä putkessakin käytiin mutta sisääntuloaukolla tapahtui kääntyminen takaisin. Hyppyhommat hoituvat sohvalle ja sänkyyn hypätessä, se sujuu enemmän kuin hyvin.