Lieron vierailu

Sattuipa viime viikolla niin, että olin laittamassa pyykkikonetta päälle ja ulkoa kuului Moonan vinksutusta. Kävin vilkaisemassa eteisen ikkunasta, mitä asiaa. Monni oli vetäytynyt häkin perimmäiseen nurkkaan ja haukkui kohti koppia ja toista nurkkaa. Se herätti epäilyn ja heti tarkistamaan, mistä kyse. Koiruus luikki seinänviertä pitkin kohti häkin ovea ja vapaus koitti.

Pikaisen tarkistuksen jälkeen häkistä kopin edestä löytyi pienehkö kyy. Melkein arvasin sen koiran käytöksestä. Pirautin eläinlääkäriin, että miten nopeasti tulee oireita, jos kyy on purrut. Puolen tunnin tarkkailu ja ei missään turvotusta. Että mulla on viisas koira!

Moona ei turhia hauku ja aina tarkistetaan, mikä on haukkumisen syy.

Kevättä rinnassa

Moonan reviirille ilmestyy kevään korvalla kaikenlaista ihmeteltävää. Puppelit ovat sellaisia. Kun Moona huomaa pelloilla usein ruokailevan pupukaksikon, pääsee hurja haukku mutta pupujen pöläytys loppuu kuin seinään lähikoivikkoon. Reviiri puhdistettu - ei tarvitse enemmälti ajella. Puput eivät ole moksiskaan moisesta häiriötekijästä vaan palaavat takaisin kerta toisensa jälkeen. Onneksi koiruudella ei ole metsästysvaistoa, joten emännänkään ei tarvitse metsästää.

Eri merkkisiä lintuja riittää peltojen täydeltä. On hyypiöitä, räkättäjiä, koukkunokkakuoveja, säksättäviä harakoita ym. Niitäkin Moona välillä kehoittaa siirtymään yläilmoihin - matto vaan rappusilta lentää, kun äkkilähtö yllättää.

Sattuipa eilen niin, että ulosmennessä koiralla nousi säkä pystyyn ja pari varovaista voksua. Kohta nurkan takaa hiippaili vieraileva katti. Sitä ei uskaltanut lähteä ajamaan vaan matkan päästä ilmoiteltiin, että voitko häipyä, miun reviiri. Kun kissa hiippaili kauemmaksi, rohkaistui Moona "hurjaan ajojahtiin". Eipä tainnut kissalla olla kiirusta :D