Hugo kyläilee

Hugo-herra tuli tänään kyläilemään tyttöjen luokse. Moonalle se on aina odotettu hetki, kun pääsee Hugon kanssa ulkona painimaan, harrastamaan koirakeilailua ja etenkin sitä juoksemista. Hippulat vinkuivat jälleen ja hanki pölisi.

Koirakeilaus on Monnin oma laji. Tästä koirapallosta on niin mukava juosta sukkulana päin toista ja tehdä täyskaato. Tämä ei ole ollut mukava juttu meidän vanhempien koirien osalta mutta jyrä vaan painaa. Hugo ei ole keilauksesta moksistaan ja tekee välillä akrobaattisia väistöliikkeitä hyppäämällä ilmaan.

Moona toimi tänään itkuhälyttymenä, kun se kuuli talon sisältä vierailemaan tulleen vauvan itkua. Alkoi mahdoton haukun voksutus, että mikä ihmeen sireeni tuolle sisätiloissa piileskelee. Sama tuli eteen siinä vaiheessa, kun Manta-vauva oli kotiin lähdössä ja autossa vielä kitisteli. Moonalle se oli ihmettä ja kummaa - epäluuloisesti voksuttaen autoa taas kierrettiin.


Koirapystypainia, kuva: Saara Sorjonen

Kipottelua ja luutesti

Oman ruokailun osalta tulee välillä oikaistua eineksillä. Kaupasta saa usein myös ihan oikeasti tehtyä ruokaa, joka vaan pakataan muovikippoon. Saatikka sitten salaatit, jäätelö, jogurtit ym.

Meillä on sellainen kuppi/kippotyttö, joka pitää huolen jokaisesta muovisesta astiasta. Voisi puhua jopa tietynlaisesta "kierrätyksestä". Moonan tarkka kuulo erottaa kyllä, milloin on juuri tuo muovinen astia kyseessä. Silloin tämä viimeistelijä ilmestyy kehiin ja odottaa hartaasti, että saa kantaa aarteen jonnekin nurkan taakse nuoleksittavaksi.

Luin Karjalaisesta juttua koiran hallinnasta. Hallitseeko koira emäntäänsä vai emäntä koiraansa? Luutestillä voi sitäkin pikaisesti tsekata. Testasin Moonalla, joka on ärhäkkä oman reviirin muille eläimille ruokiensa päältä. Hyvin sain luun ottaa useampaankin kertaan - ei ärriä eikä amerikanirvihymyjä. Suhde siis siltä osin kunnossa :D


Moona ja sininen hetki