Moona kippeenä

Moonan juoksut ja valeraskaudet ovat olleet todella epämääräisiä sen elämän aikana. Viime viikkoina Monni alkoi lupsuttamaan alapäätään melkoisesti. Sitten koiruus muuttui päivässä apaattiseksi, eikä eväs maistunut ruokapersolle koiralle. Jotain oli siis pielessä ja oma epäilys oli kohtutulehdus.

Varasimme ajan eläinlääkärille ja lääkäri oli oireiden kuvauksen mukaan sitä mieltä, että vaikuttaa juurikin kohtutulehdukselta. Kivuttomalla oltiin varauduttu jo ennakkoon leikkausoperaation ja sellainen Moonan osalta tehtiin maanantaina 14.9.

Kotiin palattiin heräämisvaiheiden jälkeen pujopuku päällä ja sen kanssa mentiin pari viikkoa haavan parantumisen osalta. Lisäksi vahva lääkekuuri antibioottien ja tulehduskipulääkityksen kera.

Koska koiruudella ei ruoka maistunut leikkauksen jälkeen, oli edessä ns. voisota lääkkeiden osalta. Tabut jouduttiin syöttämään koiruudelle pakolla voissa tai margariinissa kuorrutettuna eli melko rasvaista porukkaa oli meillä syöttöoperaation jälkeen :D Tämä on toiminut aiemmin ja toimi nytkin vaikka Moona pistikin vastaan kaikin voimin. Lopulta alkoi ruokakin maistua ja lihapullan koppaustemppu tepsi hyvin. Viimeiset pillerit syötiin omasta ruokakupista lihapullaan upotettuna.

Eilen päästiin pujopuvusta eroon ja nyt vietetään taas normielämää. Monni painaa joka paikkaan juoksujalkaa ja kissatkin saavat välillä kyytiä :D

 

Koirakuumetta

Olin mukana viime viikonloppuna pentutarkastuksesta Lapinlahdella. Siellä oli Aina Valppaan kennelissä kahdeksan paimensukuista naperoa, jotka tsekattiin pentu kerrallaan. En ole aiemmin ollut vastaavassa mukana eikä omien pentujen osalta ole sellaista tehty. Tosi mielenkiintoista - jokaisella pennulla oli omat kuvionsa tarkastuksen kohdalta ja selvästi eroja havaittavissa pentujen käyttäytymisessä.

Moonalle olen miettinyt kaveria jo pidemmän aikaa, mutta isäntä on pistänyt hanttiin. Nyt syntyi päätös ottaa pentu Nokko-neidiltä, jos vaan kaikki tärppää. Nokko oli aivan ihana tapaus ja ihastuminen näytti toteutuvan puolin ja toisin, kun Nokko seurasi meikäläistä koko ajan ja miun kameran linssi seurasi Nokkoa.

Lisäpointin päätökseen teki se, että kennelin omistajan huushollissa olivat kissat ja koiruudet täydessä sopusoinnussa.

Paimensukuisten lapinkoirien pentujonot ovat olleet melkoiset. Mutta nyt olen vihdoinkin jonossa :D