Hipun murinoita VII: Häkissä

Emännän ja isännän ollessa kesälomalla oli niin mukavaa, kun sai olla irtokoirana. Voi niitä aikoja, kaipaa tämä koira! Kesä ja kylkiasento nurmikkomatolla.

Syksyn tultua on alkanut aamupissien ja -postien jälkeinen elämä. Olen on tosi tarkkana, mitä ympäristössä tapahtuu. Jos tapahtuu, haukku raikaa. Jos sataa vettä, painaudun koppiin mutta tarkkailen paikallista elämää koppini luukusta. Kopin lippa pitää uteliaan kuononi kuivana.

Tylsää on, jos emäntä lähtee Moonan kanssa koirakentälle. Mie kun tiedän, että siellä on hauskaa. Epäreilua! Mie haluun olla aina areenalla, kun olen tosi huomionkipeä.

Jänishousu

Reilu kaksivuotias Moona on osoittautunut luonteeltaan hieman araksi. Se suhtautuu joskus uusiin asioihin ja immeisiin epäluuloisesti. Niitä haukkua vitskutetaan välillä matkan päästä - joskus taas ei ole mitään ihmettelemistä. En aina itsekään ymmärrä, mistä nämä epäluuloisuuskohtaukset tulevat mutta enpä osaa asioita tarkastella koiran silmin.

Viimeksi tälle pupupöksylle tuli tilanne eteen Uilon koiratreeneissä. Vuorossa oli pk-tottiksen esittelyä ja noudon treenausta. Moona ei syty treeneissä leluista pätkääkään vaan toimii täysin makupaloilla. Nyt sille tuntematon mieshenkilö vedätti lelua positiivisessa mielessä Moonan nenän edessä mutta Monni käänsi selkänsä ja käpytteli turvaan emännän selän taakse. Outs!

Isäntä oli jossain vaiheessa Moonalle mörkö. Se johtui siitä, että se lähestyi koiraa aina hassuilumielessä mörköillen, kädet pään päällä tai muuten omituisessa asennossa. Nyt koira on pelleilyihin siedättynyt ja ollaan isännän kanssa parasta kaveria.

En meinaa kuitenkaan luovuttaa tuon noudon suhteen. Moonalla on pohjalla hyvä kosketustekniikka. Nyt täytyy vaan odotella, että kohdetta aletaan hamuta suuhun. Lisäksi tarvitaan vielä runsaasti sosiaalistamistreeniä, vaikka paljon sitä on koiran kaksivuotisen elämän aikana tehtykin.

Vuorovaikutteisella All Eyes on Paris -sivustolla kävijät voivat katsella kolmiulotteista näkymää Pariisista – sellaisena kuin koira, kissa, mehiläinen, haukka tai rotta sen näkevät. Sivuston luomiseen on osallistunut joukko tiedemiehiä ja eläinlääkäreitä. 3D-näkymien katselua varten sivustolta pitää ladata 3DVIA Player -ohjelmisto, joka asentuu selaimeen laajennuksena.

 

Miekö muka pupupöksy? Joo, komiat on pöksyt,
jos on koiraa karvoihin katsomista.

Ikuinen pentuko?

Kaksivuotiaan Moonan käytös on välillä tosi pentumaista. Se ei merkkaa lenkeillä vieläkään
ja viettää Hulda Huolettoman elämää. "Kyllä ne isot koirat hoitaa nää aikuisten koirien
jutut, mie vaan touhotan", tuumaa Monni. Moonan siskot taas merkkaavat täyttä häkää.

Kolmen nartun laumassa on omat piirteensä. Muusa "naisistui" vasta vajaa 7-vuotiaana, kun se juoksujen jatkoksi pääsi sulholaan. Sen jälkeen on kyllä juoksut pidetty säännöllisesti. Kolmatta viikkoa niitä on nytkin katseltu ja viime viikko oli melkoista tsempaloa kun Muusa ja Hippu hirnuivat toistensa selässä vuoron perään. Välillä mentiin oikein junassa, kun Moonakin kapusi viimeisen selkään. Nyt alkaa Mussenkin olo tasaantua ja ohi on, ainakin puoleksi vuodeksi.

Tänään käytiin Muusan kanssa Koirapalvelu Vihmerän "ongelmakoirakoulussa" sen narukäyttäytymisen takia. Muusa ei kestä kytkettynä olemisessa sitä, että sen ohi liikutaan tai sille käännetään selkä - se saattaa reagoida molempiin näykkäämällä. Irtiollessa se ei tätä harrasta vaan tämä liittyy juuri kiinniolemiseen. Saatiin koulutuksesta nyt hyviä vinkkejä, kuinka lähteä treenaamaan tätä ongelmaa ja edessä on siis toistoja, toistoja ja toistoja > 8000 toistoa alkaisi olla hyvä juttu itse ongelman poistamiseen. Huh!

Tämä ihana "ongelmakoira" järjesti emännälleen perjantaiaamuna suuretsinnät. Koiruudet menevät aamuisin häkkiin 99 % varmuudella, kun luvassa on makupala tai koirankeksi. Nyt ei sitten häkkiinlaittohetkellä ollutkaan kuin kaksi koiruutta tarjolla. Oletin, että Muusa paineli talon nurkan taakse pissille mutta koiraa ei näkynyt missään. Muusa osaa olla tosi liukasliikkeinen halutessaan. Ahdistamaan rupesi, kun oli kyseessä juoksunarttu. Puolisen tuntia etsin ja huutelin koiraa pihapiiristä välillä raivoitkua vääntäen ja sitten piti tehdä uusi sotasuunnitelma työpäivän varalle. Kun suuntasin sisätiloihin sitä tekemään, löytyi Musse ulkoeteisestä. Joopa joo! Illalla oli tiedossa Muusalle erityinen hellyyshetki.

 

Minäkö hukassa? Hei ja haloo, päivitä emäntä pääsi ja tarkista ensin.

Vierailuja ja uusia tuttavuuksia

Lauantaina kävi vierailulla nuori lapinporokoirauros Jehki. Nyt oli sellainen kerta, että tutustumaan laskettiin vaan Moona. Muusa on juoksussa ja Hipullakaan ei varmaan ole kuin hetkestä kiinni. Moona oli aika sipissä aamupäivän metsätreeneissä. Jehkin kanssa meni aluksi hyvin, mutta sitten iski väsy päälle ja kun Jehki oli kiinnostunut Monnin takapäästä, alkoi Monni esitellä amerikanhymyään niin, että ikenet paistoi. Jehkiin teki varmaan vaikutuksen yhden juoksunartun haju ja se kuvitteli morsmaikun olevan siinä. Moona oli asiasta täysin eri mieltä. Rähinää ei ollut mutta Moona ärmyili toiselle, että pysypä loitommalla. Tosin välillä pistettiin kunnolla leikiksikin.

Metsätreeneihin tuli mukaan yksi uusi ja innokas treenaaja tosi komean nuoren paimenlappalaisherra Tuiskun kanssa. Aloin sitä heti Moonalle sulhoksi bongaamaan muutaman vuoden päästä. Tuisku on lähtöisin Lapista Hankiaisen kennelistä ja väritykseltään kerma eli valkoinen koiruus. Metsätreeneissä nähtiin taas se, että paimensukuinen oppii hakuhomman nopeasti. Tuisku oli heti menossa mukana ja intoa täynnä.

Tänään tuli kylään Naksun nappula, joka kävi tutustelemassa meidän koiriin pari viikkoa sitten. Naksulla olivat jalat venähtäneet pituutta ja koiranelikko oli heti sinut keskenään. Monnin kanssa otettiin painia ja kierroksia pihalla - Moona painoi edellä omena suussa ja Naksu perässä. Naksun piti ottaa kaikki konstit käyttöön, kun se ei vielä juoksussa pärjää.

 

Jehki kosiskelee Moonaa: "Alatko mulle?"

 

 

Moona ja Naksu

Oivalluksia

Olen opetellut Vihmerän kurssien kautta sitä, että koiraa voi opettaa itse oivaltamaan jonkin asian. Sitä ei houkutella tai käsketä, vaan odotetaan mitä se tarjoaa. Esimerkiksi tokoagikurssilla tyynyn tai tasapainolaudan osalta odottelin vaan alussa, miten Moona siihen reagoi. Kun se nuuhkaisi tai kosketti kohdetta, nopea palkkaus. Kun tarjottiin käpälää kohteeseen, nopea palkkaus. Ja ei mennyt kauan, kun tarjottiin kahta käpälää, superpalkkaus. Ei siis tarvitse käsimerkkiä tai käskyä - riittää, että olemme yhdessä kohteen lähellä ja koira tietää, mitä sen tulee tehdä. Kyseessä on ns. sheippaus.

Sheippaaminen on koulutustekniikka, jossa kouluttaja (= sie ite)  muokkaa koiran käytöstä haluamaansa suuntaan. Koulutus aloitetaan toiminnosta tai liikkeestä, jota koira tekee oma-aloitteisesti ja sitä vahvistetaan vaihe vaiheelta kohti kouluttajan haluamaa tavoitetta. Sheippaamalla kouluttaja voi saada koiran toimimaan tavalla, jota se ei alun perin ole tehnyt oma-aloitteisesti. Tavoitteena voi olla esimerkiksi noudon opettaminen koiralle, joka ei ole alkuunkaan kiinnostunut esineistä, pujotteluesteen suorittaminen, ovien sulkeminen, näyttelyasennossa seisominen tai jäljen seuraaminen millimetrin tarkkuudella. (Lähde: http://canis.fi/)

Tämä toimii monessa koiraharrastuksessa ja arkielämässäkin. Viikolla oltiin Monnin kanssa HarrasteAGI-kurssilla ja siellä loistettiin kosketustehtävässä. Meille annettiin pahvinen neliö, joka laitettiin maahan. Moona oli alta aikayksikön koskemassa sitä kahdella käpälällä ja vaikka kuin kauempaa kierrettiin koiran irtoillessa, se hakeutui koskettamaan alustaa, koska se on siitä palkittu. Sama toimi myös sienen etsintäharjoituksissa. Eikun soveltamaan sheippausta...

 

Moonan sheippausta tokoagikurssilla