Tähtäimessä agility!

Olen harrastanut kahden vanhemman koirani Hipun ja Muusan kanssa agilitya muutaman vuoden. Se tosiaan jäi harrastusasteelle eikä kisattu koskaan oikeasti, joskus mölleissä. Hippu innostui välillä ja teki ratoja onnistuneesti. Mutta väliin tuli kausia, ettei homma voinut vähempää kiinnostaa (narttukoiran tapaan). Muusalle taas koitui ongelmaksi sen arkuus. Jos hallin seinistä kaikui ääniä, pysähtyi Mussun vauhti siihen. Harrasteleminen lopetettiin hyvissä ajoin ennen koirien ikääntymistä.

Moonan nappula on osoittanut kaikin tavoin kykyjä kokeilla agilityä. Se kiipeää jyrkät rappuset yläkertaan ja hyppii puupinojen päälle. Keikkuu kopin katolla ja hyppii matalia esteitä mennen tullen. Pieneen putken pätkäänkin on jo sukelleltu. Menomonot siis kohti alkeiskurssia...

Kuvassa Muusa vauhdissa

Täysin myyty!

Tänään tuli uusi Kamera-lehti ja siellä törmäsin mahtavan hienoon kuvantekijään Carl Warneriin, joka tekee syötävän herkullisia maisemakuvia. Kuvien maisemat on rakennettu ruoasta mainosvalokuvauksen ja kuvankäsittelyn keinoin. Kuvissa meri on lohta, rantakivet perunoita, ruoho persiljaa ja kallio ruisleipää - tietenkin mahdollisimman luonnollisen näköisenä. Omalla tavallaan nämä kuvat vetävät mielen Salvador Dalin maisemiin.




Lisää kuvia: http://www.carlwarner.com/

Sarjakuvitusta

Olin mukana kolmisen vuotta sitten valokuvailmauksen erikoistumisopinnoissa. Siellä tuli toteutettua yhtä sun toista ja alla olevat kuvankäsittelyn keinoin toteutetut sarjakuvat olivat yksi näytteeni. Tätä kuvallista tarinointia olisi tarkoitus jatkaa, kun vaan ehdin ja inspiraatio iskee. Klikkaamalla kuvaa saat sarjakuvan suuremmaksi.

Koirankoulutusta

Koirien koulutus jatkuu Uilon kentällä. Osallistujia on välillä ollut runsaasti ja kaikki ovat tervetulleita rotuun katsomatta. Kuten olen jo koulutusten alussa todennut, en ole itse ammattilainen koirien koulutuksen suhteen. Taustalla on kuitenkin kokemukset osallistumisesta omien koirien myötä pentukursseille, tokon perusteisiin, agilityyn ym.

Koulutustilanne asettaa haasteita ja tarkoitus on saada monipuolinen treeni aikaan. Mutta ohjaus asettaa omat ehtonsa > miten saada kaikki ymmärtämään harjoitus ja sen tarkoitus.  Olen kehittänyt omia sovelluksia esimerkiksi kontakti- ja luoksetuloharjoituksiin, ja esitä ne sitten selvästi. Urani aikuiskoulutuksen opetuspuolella on siinä apuna ja ainakin äänen pitäisi kantaa.

Kiitos te apurit, Irene, Pia, Johanna ja Reija, talkoohengessä toimitaan toistaiseksi!

Alla olevassa kuvassa Muusan pennuista Micu-herra Turusta kaverinsa Peilen kanssa

Moonalla on asiaa II

”Meikätytöllä pyyhkii nykyisin hyvin - natustelemista riittää enemmän kuin tarpeeksi. Jos miun ensimmäinen natustelukohde ei sovi emännälle, mie kahtelen toista jo puolen minuutin sisällä. Kukkapurkit on vieläkin miun lempikohteita ja emäntä on niistä tarkkana, pahus. Meikä on osoittanut tasapainoilun taitoa hyppiessään tutkailemaan erinäisiä paikkoja. Pöydät ym. tasot tutkitaan tarkasti, josko siellä olisi purtavaa meikän hampaille. Emäntä ei tykkää?

Miusta on tulossa hevoskoira, kun mie oon kokkeillu rodeoratsastusta. Hyvä rodeoratsu on mummoni Hippu, jonka selässä mie pystyn keikkumaan pitkään. Hipulla mie oon oikeesti ratsastanut niin, ettei jalat ole maassa. Mammaani Muusaa mie en ole vielä kunnolla kesyttänyt, mutta ajan kanssa. Hippu ei tykkää, eikä Muusa?

Miun reviirin kissat saa vieläkin kyytiä - hiihaa paimenkoira vauhdissaan! On nuo katit vähän tyhmiä, kun tahallaan minnuu ärsyttävät keikistelemällä nokan edessä. Minkäs sitä paimentyttö luonnolleen voi? Ja katit ei tykkää? Eikä emäntä?

Ei taida meikätytöllä olla asiaa facebookiin kun kukaan ei kuitenkaan tykkää?”

Kuvassa Moonan sisko Iita pienenä tyttönä

On kukkaro hyvää kun yksin syö...

Viime yönä Moona oli sitten löytänyt kukkaroni käsilaukusta. Kukkaroparka oli melkoisen pahoinpidelty mutta pankkikortti ym. kortit olivat säilyneet ihmeen kaupalla ehjinä. Moona ei toiminut kuitenkaan kuin Rantanplan Lucky Luke -sarjakuvassa, joka piti seteleitä herkullisina leivonnaisina, tuhatlehtisinä. Se ainoa kaksikymppinen, joka kukkarossa sattui olemaan, säilyi käyttökelpoisena.

Yksi hyvä keino pitää tihulaisen hampaat poissa töllön töistä ovat puruluut. Niitä Moona mielellään natustelee. Pienet luut eivät kauan kestä mutta esim. savustetut siankorvat, joita saa Mustista&Mirristä, saavat Monsterin hampaissa kyytiä ja kestävät pitkään.

Kuvissa Moonan sisko Malla Vantaalta lumileikeissä

Kiikareissa Oulun Katselmus!

Paimensukuisen lapinkoiran oma tapahtuma Katselmus järjestetään kerran vuodessa. Tänä vuonna se on Oulussa ja tarkoitus olisi suunnata sinne. Kyseessä ei ole virallinen koiranäyttely vaan paimensukuisen lapinkoiran rodun katselmus, jossa kuitenkin ikäluokassaan viisi sijoittuu ja tapahtumassa valitaan ns. ”BIS”. Katselmus järjestetään joka toinen vuosi Helsingin seudulla ja välivuosina vuoroin Pohjois-Karjalassa ja Oulun seudulla.

Kolmen koplasta riittääkin edustusta joka lähtöön. Moona on mukana junioriluokassa, Muusa aikuisissa ja Hippu jo toista kertaa veteraaneissa. Lisäksi olisi tarkoitus osallistua Hipun kanssa möllitokoon mutta se vaatii ennakkoon runsaasti muistinpalautusta ja treeniä.

Olemme aiemmin osallistuneet Katselmuksiin Oulussa yhden kerran (2008) ja täällä Pohjois-Karjalassa kolme kertaa (2002, 2006, 2010). Ensimmäinen kerta Hipun kanssa 2002 oli täynnä jännitystä, kun pääsimme loppukehään. Tuomari kävi sitten kättelemässä ja oltiin kovasti menossa jatkoon mutta se tarkoittikin, että kilpailusi päättyy tähän alá Idols.

Katselmus on täynnä tunnelmia, kokemuksia, jännitystä, ihania erilaisia koiruuksia, rentoutumista ja ennen kaikkea irtiottoa työelämästä. Yhden viikonlopun kokemus, jota suosittelen kaikille!

Hipun ja Muusan pennut, tulkaa mukaan Ouluun ja tavataan!

Pakkaset paukkaa - Moona haukkaa!

Tämä viikko on kokeillut meikäläisen tunnetusti hyviä hermoja. Pakkanen on ollut pariin otteeseen sellaisilla lukemilla, että koiruudet on jätetty sisälle. Hipun ja Muusan osalta ei olisi mitään hätää mutta pennun natiainen on oma tapauksensa. Onneksi pystyin tekemään maanantaina etäpäivän mutta tiistaina oli koetuksen paikka, kun koirulit jäivät sisälle. Paikkoja raivattiin ja erinäisiä tavaroita siirrettään turvaan. Mutta puolen päivän aikaan tarkistusreissulla oli jo tuhoa nähtävissä. Unohtunut meikkikynäpurkki oli levitelty pitkin lattioita ja kyniä oli natusteltu. Kukkia oli pahoinpidelty ja mullat pitkin lattioita ym. Puolen päivän jälkeen koiruudet menivät häkkiin ja eivät olleet lainkaan kylmäisen näköisiä, kun kopeista ulos tulivat kotiin tullessa. Lapinkoiria, mitä se emäntä oikein ajattelee!

Mutta vieläkin tuli "kilin ajatukset", kun torstaina pakkanen pyöri kolmissa kymmenissä eikä lauhtumissa ollut luvassa kuin iltapäivästä ja taas koirat sisälle. Nyt olikin multameri vastassa kotiin tullessa kahden huoneen lattialla ja kukkaset olivat saaneet kyytiä. Tuohista oli myös tehty silppua ja siivo oli melkoinen. Rakas natunen painoi tyytyväisenä pihalle isojen koiruleiden kanssa. Ainoa lohtu oli se, että jospa kissoilla ja toisilla koiruuksilla olisi ollut viihdettä ja tosi-tv:tä oikein urakalla Moonan tehdessä tihuja.

Nyt on mieli tasoittunut ja pitää todeta pennun taloudellinen ajattelukyky. Se oli tuhonnut vain halpoja asioita eikä esimerkiksi huonekaluja (ainakaan toistaiseksi). Muuta en tällä hetkellä muuta toivo, että ensi viikolla pakkanen lauhtuu :D

Alla olevassa kuvassa tihulainen on päätynyt pesulle syksyisen mutapainin jälkeen.