Riekkuen ja leikkien

Tänään tuli Moonan ja Muusan reviirille tuttu koirakaveri Hugo. Kun Moonalle aamusta mainitsin nimen Hugo, se katseli korvat hörössä tielle päin, että missä se riehukaveri viipyy.

Lopulta Hugo saapui ja paini-/juoksuleikit saatiin oitis käyntiin. Hanki vaan pöllysi, kun koirat painattelivat menemään. Keväällä 14 vuotta täyttävä Muusa painoi joukon jatkona täysin rinnoin.

Koiruuksien osalta on hyvä juttu, että niillä on vakiokaverit riekkumiseen ja juoksemiseen. Kaikkien kanssa ei tulla toimeen.

Hippu 22.5.2001 - 22.9.2018, osa III

Suhtautuminen ensimmäisen oman koiran menettämiseen yllätti minut täysin. Luulin, että en pysty olemaan läsnä tilanteessa, jossa oma koira pitää lopettaa. Toisin kävi.

Luulin, että joudun olemaan sairaslomalla luopumisen jälkeen. Ei se mennyt niin.

Luulin, että itken vuorokaudet ympäri ja kuljen punaisin silmin. Sekään ei toteutunut.

Luopumisen hetkellä tunsin helpotusta siitä, että päätös oli tehty ja tuli rauhallinen olo. Se oli hyvä päätös mutta iso ikävä on.