Pusumaakari

Että osaa pieni koiruus olla niin ihana. Vai onko ihanuutta se, kun nappula tulee karvaisen kuononsa kanssa ja nuolaisee naamaa. Neljän aikaan aamyöstä?

Moonan pusuttelu alkaa heti aamusta. Se kapuaa ensin päälleni, painava koiruus. Etukäpälät nostetaan rinnan päälle ja olo on kuin maailmanvalloittajalla. Sen jälkeen on hyvä hyökätä pussailemaan naamaa, kun emäntä on litistetty alle. Karvainen herätyskello!

Pusuja jaetaan pitkin päivää, aina kun tilaisuus koittaa. Thanks!

Rallytokoa - ylinopeus sallittu!

Olemme kokeilleet Uilon kentällä rallytokoa kerran ja toinen kerta on tulossa. Aiemmin on harrastettu lajia Hipun ja Muusan kanssa Kontiolahden koulun parkkiksella pari vuotta sitten. Laji on mukavan reipas, joka vetää niin koiraa kuin emäntää.

Rallytokorata pitää sisällään erilaisia suoritusrasteja. Ohjaaja ja koira tekevät kyltin mukaisen suorituksen ja jatkavat matkaa seuraavalle kyltille. Suoritukset tehdään vauhdikkaasti, etenkin silloin kun ollaan radalla osaajina. Koiran tulee olla kyltin suoritushetkellä lähellä ohjaajaa. Lisäksi ohjaajan tulee huolehtia siitä, että suoritus tehdään vajaan puolen metrin päässä kyltistä eli tarkoitus on pysyä suoritushetkellä tiukasti kyltin lähellä.

Omista koirista Hipulla on homma luistanut. Moonan kanssa treenataan.

http://www.rally-toko.fi/rally.htm

Moonalla on asiaa V: Pahalla piällä

"Joskus elämä alkaa ottaa meikän karvaiseen piänuppiin - oikein nyppii. Kissat osaa ottaa pattiin meikätytön reviirillä riekkuessaan ja niille mie kostan heti. Miun kostoreissut tosin sortuu siihen, että ne hyppii korkeuksiin ja mie en mahda mittään.

Sitten ärsyttää se, ettei ruokaa tule kuppiin heti ja jatkuvasti. Pittää kokkeilla toisten kuppeja ja nekin on tyhjiä. Ketuttaa, kun emäntä estelee menoa kissojen kupeille. VAADIN, ruokaa kuppiin justiinsa tai mie syön koko talon!

Ärrinmurrit saa myös se, joka tulee minnuu hiplaaman kun oon tosi väsynyt. Emännän mielestä se on epäreilua, kun mie saan keikkua mennen tullen ja hyppiä sen päällä vaikka se olis kuin väsynyt. Miun mielestä se kuuluu koiran perusoikeuksiin, herätellä porukkaa aamuisin.

Lelujen ja luiden piältä oon aika äksy. Siihen ei passaa tulla isojen koirien illistelemään, kun mie niille murmatan. Jos menee vetokilpailuksi, meikätyttö voittaa sisulla isommat. Oon mie sen verran voimatyttö, että iso koira oikein liukuu puulattiaa pitkin, kun meikän traktori pakittaa."

Kevättä rinnassa

Lähestyvä kevät alkaa näyttää merkkejään aurinkoisina päivinä ja tippuvina räystäinä. Viikolla oli rinnepihamaa kuin luistinrata ja koiruudet vetivätkin siinä vuoroin sutia ja piruetteja. Vauhti ei hiljene vaikka liukasta onkin - onneksi ei ole vielä tapahtunut loukkaantumisia. Hipun valeraskaus on ollut tällä viikolla huipussaan ja nisistä tulee taas maitoa. Kova on kiire ulkoa sisälle ja joku lelu täytyy saada paapottavaksi. Todennäköisesti ensi viikolla taas helpottaa.

Keskiviikkona lähdimme Moonan kanssa koirakouluun. Isot koiruudet jäivät kotosalle odottelemaan isäntää, Muusalla oli nyt vuoro Hipun höpöjen takia. Kun isäntä tuli kotiin, oli Mussu kärkyllä ovensuulla ja lähti hippulat vinkuen kohti kenttää, joka on vajaan puolen kilsan päässä. Sinne se ilmestyi tuulispäänä ja oli onnellinen päästessään mukaan.

Moonan kekkuli on aamuvirkku ja alkaa hyppiä jo viiden jälkeen immeisten päällä, jos ei pää ala nousta tyynystä. Hipun kanssa saadaan äkkiä mörinät päälle, kun Monsu menee kalastelemaan Hipulta sen paapomaa lelua. Sisupussi Moona voittaa nämä matsit.

Moonalla on asiaa IV: Pentumuistoja ja uusia kamuja

Meikätytön elämä sujuu tasaisen paksusti. Tosin parin viikon päästä on tiedossa säpinää eli pentuagilitya ja huhtikuun loppupuolella Katselmusta Oulussa. Oksettaa etukätteen tuo Oulun juttu, kun pittää autossa matkailla pitkä tovi. Pittää muistella viime kesää, ettei niin ällötä...

Mie olin silloin kuin marsunpoikanen, kun väritykseni poikkesi muista. Meikän ympärillä pyöri kahdeksan sisarusta ja aina oli lystiä, silloin kun ei nukuttu. Musse-mamma oli tissikoirana ja apumammana hääri Hippu-mummo, joka oli sopivasti valeraskaana. Emännällä oli ysipäkin kanssa täysi työ, kun piti yölläkin nousta valvomaan syöttövuoroja.

Meikäpentujen reviiri laajeni jatkuvasti ja emäntä keksi kutsua lauman kasaan kolistelemalla ruokakuppeja. Kyllä meikänkin naama ilmestyi jonkin kukkulan takaa nopeasti, kun kuppi kilisi, samoin toisten.

Siskot ja veljet käyvät välillä kylässä ja kentälläkin tapaillaan. Mutta meikätyttö pitää ne vielä kurissa, miulle ei elvistellä! Mie sain viikko sitten uuden kaverin, lapinkoira Topin. Topi (4 kk) on vielä täysnappula, jota oli mukava kurmuttaa. Meikä oli niskan päällä mutta Topikin tormistautui ja sitten sai meikä kyytiä. Hassuinta oli, kun suvilumi tarttui Topiin pieninä paakkuina ja se olikin yksi paakkupate, kun myö lumessa telmittiin. Minnuun lumi ei tartu muuten kuin töppösten pohjiin. Lystiä hommaa ja sitä pitää saada lisää...

Tokoilua!

Keskiviikkona Uilon koirakoulussa oli toivotusti tokon perusteita, johon osallistuimme Hipun ja Moonan kanssa. Hippu on vanha konkari, Moona taas silmät pyöreinä. Hippu pääsi loistamaan esittelykoirana ja hyvin suorituksia pengottiin emännän muistista pienellä avustukselta, koska on muutamia vuosia kun on viimeksi tokoiltu.

Hippu on taas vaihteeksi valeraskaana, joka tarkoittaa vinguntaa, tietyn lelun paapomista ja pesän rakentamista eri kohteisiin. Aamulla oli kohteena aitan alunen, josta Hippu ilmestyi kutsumisen jälkeen kirsu multaa täynnä. Iltamassa taas pesää haettiin lenkkipolun varrella sijaitsevan ladon pohjan alta. Yleensä Hippu on valeraskauden aikaan apaattisuuden perikuva - kävely on hidasta ja mikään ei oikein kiinnosta, paitsi juuri nuo höpöhommat. Aiemmissa harrastuksissa tämä oli aikaa, jolloin ei paljon inspiroinut - ei koiraa, ei emäntää.

Olikin aika yllättävää, kun lähdimme kotiin keskiviikon treeneistä > Hipulla oli viitosvaihde päällä. Se marssi kotia kohti rinta rottingilla, häntä kaarella selän päällä ja ravilla. Mielestäni tämä vanha ja viisas koiruus oli otettu esittelykierroksesta ja emännän ehdottomasta huomiosta, jota Moona on nyt osittain varastanut.

Kohti Katselmusta ja möllitokoa :)

Maukka in Memoriam

Muusan pentueesta Maukkapoika menehtyi tapaturmaisesti pari viikkoa sitten. Suru on ollut suuri niin Maukan kotipiirissä kuin kasvattajallakin. Ei olisi uskonut, kuinka tiukalle ottaa, vaikka itse koiruus ei ole omassa elämässä joka päivä. Tätä kirjoittaessa itkettää yhä, ovat ne pennut vaan niin rakkaita.

Maukka oli jo syntyessään jämäkkä uros, pentueen ísoin ja sellaisena se pysyi. Ruokakupille viipotettiin alta aikayksikön ja varmistettiin muidenkin kupit. Velipoika Kero oli Maukan kanssa "samasta sarjasta", väritykseltään riistanvärisiä. Pentukurssilla Maukka osoitti hakutaitojaan muita paremmin. Maukka on haudattu Kiteen pieneläinhautausmaalle.

Sattuu, niin syvälle sattuu, ikävöiden Maukkaa!
Arja

Värillä on väliä, vai onko?

Muusan ysipäkin (s. 12.7.2011) värimääritykset kennelliiton papereihin eivät osuneet ihan kohdalleen. Pennuista on niin vaikeaa todeta, mikä sen väritys tulee isona olemaan. Kuitenkin rekisteripaperit on hoidettava ajoissa eteenpäin.

Moonan osalta väritys meni pieleen. Moonan väriksi tuli rekisteripapereihin soopeli ja siitä tulikin domino. Soopelista värityksestä puhuttiin koko Monsun pentuajan kaikkien puheissa, ja asiantuntijoitakin oli väritystä toteamassa. Soopelipentu olisi ollut myös haluttu ostopuolella, mutta päätös pitää tämä pentu oli tehty heti syntymävaiheessa. Kun Moona kasvoi, alkoi vaaleanruskea karva peittymään ja päälle tuli mustaa, valkoinen säilyi kauniina ennallaan.

Muusan pentueessa oli myös kirjavampia pentuja, jotka rekisteröitiin mustina vaaleina merkein kuten Hippu ja Muusa on rekisteröity. Pentujen kasvaessa alkoi niihinkin tulla kaunista värikirjoa ja ne olisivat menneet rekisteröinnissä riistanvärisenä. Tämän totesin paimensukuisen lapinkoiran omasta Reviiri-lehdestä, jossa oli yhden jälkeläisseurannan esittelyssä useita samanvärisiä koiria aikuisena.

Nämä kevättalven aurinkoiset päivät ovat oivallisia koirien kuvaamiseen. Keväisessä auringonvalossa ja hankien hohteessa saa hyvin koiruuksien värisävyjä digitaaliselle "filmille". Harmaakin koira näyttää mielenkiintoiselta. Joka tapauksessa oma koiruus (tai koiruudet) on rakas, oli se sitten minkävärinen tahansa.

Moonalla on asiaa III: Kissapolliisi

Meikätytön reviirillä asustelee koirakamujen lisäksi neljä kattia. Siinä on välillä kestämistä kun katit tekee mitä tahtoo. Mie oonkin päättäny alkaa isona polliisikoiraksi ja nyt on hyvä harjoitella kissoilla.

Mie seuraan silmät tarkkana kattien edesottamuksia ja meikätytön kirsun edestä ylinopeutta viipottava katti saa piipaat päälle. Siitä seuraa hurja takaa-ajo mutta yleensä katin halvattu loikkaa jonkun hyllyn päälle, jonne miulla ei ole asiaa. Ja mie oisin vaan kohteliaasti kysynyt ajokortin ja rekisteriotteen??

Kattien ruokakupitkin on tarkkaan tutkittava, ettei niillä vaan ole siellä dopingia, kun niin ketterästi painavat meikää pakoon. Muuten miulla on homma hyvin hallussa, mutta vanha yli 20-vuotias Piki-katti ei tykkää miun komennosta vaan antaa armotta turpiin. Mie käyn sen jälkeen vikisten tekemässä emännälle kanteen pahoinpitelystä, mutta se ei oo moksiskaan.

Jos miusta ei tuu polliisikoiraa niin ainakin salapolliisi. Kevään aikana teen tutkimustyötä ja kaivaudun myyrien salakuljetusverkostoihin tuossa pellolla.