lauantai 17. maaliskuuta 2012

Moonalla on asiaa IV: Pentumuistoja ja uusia kamuja

Meikätytön elämä sujuu tasaisen paksusti. Tosin parin viikon päästä on tiedossa säpinää eli pentuagilitya ja huhtikuun loppupuolella Katselmusta Oulussa. Oksettaa etukätteen tuo Oulun juttu, kun pittää autossa matkailla pitkä tovi. Pittää muistella viime kesää, ettei niin ällötä...

Mie olin silloin kuin marsunpoikanen, kun väritykseni poikkesi muista. Meikän ympärillä pyöri kahdeksan sisarusta ja aina oli lystiä, silloin kun ei nukuttu. Musse-mamma oli tissikoirana ja apumammana hääri Hippu-mummo, joka oli sopivasti valeraskaana. Emännällä oli ysipäkin kanssa täysi työ, kun piti yölläkin nousta valvomaan syöttövuoroja.

Meikäpentujen reviiri laajeni jatkuvasti ja emäntä keksi kutsua lauman kasaan kolistelemalla ruokakuppeja. Kyllä meikänkin naama ilmestyi jonkin kukkulan takaa nopeasti, kun kuppi kilisi, samoin toisten.

Siskot ja veljet käyvät välillä kylässä ja kentälläkin tapaillaan. Mutta meikätyttö pitää ne vielä kurissa, miulle ei elvistellä! Mie sain viikko sitten uuden kaverin, lapinkoira Topin. Topi (4 kk) on vielä täysnappula, jota oli mukava kurmuttaa. Meikä oli niskan päällä mutta Topikin tormistautui ja sitten sai meikä kyytiä. Hassuinta oli, kun suvilumi tarttui Topiin pieninä paakkuina ja se olikin yksi paakkupate, kun myö lumessa telmittiin. Minnuun lumi ei tartu muuten kuin töppösten pohjiin. Lystiä hommaa ja sitä pitää saada lisää...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti