lauantai 31. joulukuuta 2016

Koiravuosi 2016

Blogikirjoittelu on jäänyt turhan vähiin kuluneen vuoden aikana. Uudenvuoden lupauksena petraan tilannetta ja kirjoittelu säännöllistyköön jatkossa ;)

Koiravuosi on mennyt vaihtelevasti eri harrastusten parissa. Kevättalvi doboiltiin Moonan kanssa ja loppukesä/syksy meni valmistautuessa tokoagin grande finaleen eli ylioppilastenttiin. Kerran viikossa kävimme tahkoamassa niitä meille vaikeita juttuja ja vielä itse tentissä oli sellainen olo, että sujuukohan. Tenttiin arpoutui Moonalle suurimmaksi osaksi helpompia liikkeitä ja pari vaikeampaa, niistäkin reippaasti selvittiin ja tentti täysillä pisteillä läpi!! Uusi yl'oppilas Monnista tuli. Hienot bileet pidettiin syssymällä Vihmerän salilla Jakokoskella, jolloin valmistui tokoagista 13 uutta ylioppilaskoiraa, Pohjois-Karjalan ensimmäiset.



Moonan kanssa jatkettiin targetin parissa ja kappas, nuo aiemmin haastelliset irtoamiset alkoivat onnistua. Meille on ollut ongelmana se, että koira ei tahdo irrota minusta ja mennä suorittamaan jotain juttua, se jää odottamaan mitäs nyt. Nyt ne alkoivat onnistumaan ja olinkin aika otettu. Ankara harjoittelu oli tuottanut tulosta vaikka se lappalaisesta välillä tylsältä tuntuukin, nuo toistot. "Mutta voinhan mie nyt emännän mieliksi tehdä, kun sillä tuota herkkua taskusta löytyy", toteaa Monni.

Vuosi huipentui jo keväällä, kun lähes 16-vuotias Hippu meni ja korjasi Joensuun Katselmuksessa koko potin. Mahtava mummo! Hipulla on ollut pientä vaivaa silloin tällöin. Viimeksi oli hammastulehdus, joka ilmeni pullottavana silmänalusena. Lääkäriin mentiin seuraavana päivänä. Antibioottikuurin ja kipulääkettä saimme matkaan mukaan. Hyvin se tuolla kuurilla tokeni.

Muusan kanssa jänskättiin eilen raketteja. Kovasti oli koiruus seuranhaluinen, kun alkoi paukkua mutta ihan rauhallisesti muuten suhtauduttiin.

Koiratreffejäkin on harrastettu. Tuttu 1-vuotias lapinkoira Hugo kävi miehuudestaan tietoisena juoksentelemassa tyttöjen kanssa toissapäivänä. Pieni tauko oli tapaamisessa mutta hyvin tultiin toimeen. Moona yritti kylän kunkkua esittää mutta Hugo ei ollut moksiskaan, ja eipä Moonankaan tarvinnut sen jälkeen päteä. Kiva oli painia Hugon kanssa ja Hippu-mummokin välillä innostui...

lauantai 10. syyskuuta 2016

Areenalla taas...

Mitä kuuluu koiruuksille, jotka ovat reilu puoli vuotta olleet tauolla blogielämästä...

Hippu-mummeli on jatkanut 15,5 vuotiaan koiran elämäänsä voittokkaasti. Keväällä järjestettiin paimensukuisten lapinkoirien Katselmus Joensuussa raviradalla. Siellä Hippu pokkasi näyttelyn vanhimman nartun palkinnon ja oman veteraanisarjansa voiton. Tapahtuman huipennus oli se, että Hippu valittiin Katselmuksen "kauneimmaksi" nartuksi eli Karjalan Heiliksi. Tuomaristo totesi, että liikkuu kuin nuori likka...

Muusa mennä hörpöttää entisellään, tanssien ja loikkien. Muusalla on riittänyt tohinaa, kun vierailevia koiruuksia on käynyt reviirillä. Niitä pitää paimentaa mutta ystävällisesti se on suhtautunut jokaiseen, nuuskuttelua ja sitten leikkiin kutsua. Paimensukuinen lapinkoira Hugo on jo vanha tuttu ja sen kanssa saadaan juoksuleikit aikaan. Pari viikkoa sitten vieraili seropiuros Halla, joka suhtautui aluksi epäluuloisesti meidän narttuihin mutta olikin kovin innokas leikkimään, kun alkuun päästiin.

Moonalla on parin viikon päästä ylioppilastentti tokoagin merkeissä. Tentti koostuu viiden aiemman kurssin eri liikkeistä, jotka arvotaan ennen tenttiä. Hyvämuistisella koiruudella on suurin osa nupissa, joten osittain kertakokeilulla meinataan pärjätä. Muutamia liikkeitä pitää vielä hioa, esimerkiksi eteenmenoja. Paria liikettä en meinaa edes yrittää (toivoo arpatuuria) ja ne ovat suuhun ottamiseen liittyviä.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Pentuhulinoita

Kutsuin pääsiäisen aikaan tuttuja koirannappuloita meidän areenoille juoksemaan. Kyseessä olivat joulunajoilta toisilleen tutut lapinkoira Hugo ja pohjanpystykorva Peppi. Homma ei ollutkaan ihan itsestään selvä, kun Hugo kotvasen mörräsi Pepille. Pitäneekö meidän tonttia jo omana reviirinään, kun on monta kertaa kyläillyt? Haloo, missä ovat tutut tytöt?

Hyvin läksivät juoksut käyntiin alkuörinöiden jälkeen ja peräkoiraa painettiin välillä upottavassa hangessa ja välillä kuraista tietä pitkin. Kevät teki tepposensa ja koiruudet saivat uusia värimerkkejä turkkiinsa. Hugo painatteli kurapöksynä ja -naamana ja Pepillekin löytyi uusia pilkkuja turkkiin.

Moona, Muusa ja Hippu pääsivät hulinoihin mukaan kukin vuorollaan. Se aiheutti Moonalla tuskaa, kun ei saanut olla koko aikaa menossa mukana - hirmuinen vinksutus kuului sisätiloista.

Hugo tuli vierailemaan seuraavana päivänä ennen pentukurssia. Nyt on selvää, että koiruudet tulevat toimeen keskenään neljän koiran laumana. Pientä murriä ja ärriä on ilmassa mutta jokainen löytää tilansa :)


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Mummeli targetissa

Hippu-mummolle piti jotain keksiä, kun siinä tuota virtasta piisaa. Huomasin Vihmerän sivuilta, että olisi yksi paikka tarjolla Target-kurssille. Sinne sitten Hippeliä tuppasin ja mukaan päästiin.

Tänään oli eka treenit ja kylläpä Hippua kiinnosti. Ei meinannut nahoissaan kestää, että mietyttö taas kurssilla ja kattokaa nyt kaikki minnuu. Hipulle tässä ykkösvaiheessa oli monia tuttuja asioita ja pari suoritusta tehtiin Target-passiin tuosta noin vaan. Hankaluutena meinasi olla se, että koiruus tarjosi joka paikkaan kaikkia oppimiaan juttuja makupalojen toivossa. Nyt pitää jatkossa rauhoittua ja keskitytään uuden oppimiseen.

Mutta on se mahtava kaveri - lähes viisitoistavuotias mummo ja ikivihmerä :)



tiistai 1. maaliskuuta 2016

Menoa ja mekkalaa

Vilskettä on riittänyt koiruuksien elämässä. Paimensukuisen lapinkoirapentu Hugon kanssa on pidetty miittejä vuoroin vieraissa. Tosin lauantain vierailu Hugon reviirillä meinasi osoittautua ongelmalliseksi, kun Moonan piti käyttää pitkä tovi reviirin tarkistukseen. Kun se tuli huolellisesti tehtyä, riitti aikaa Hugollekin. Hugo yritti koko ajan häiriköidä reviirin tutkimista mutta Moona teki heti alkumetreillä selväksi, että pysy loitommalla. Pienen pöläytyksen jälkeen Hugo päätti pysyä parin metrin päässä. Ainakin hetken aikaa. Ei ole vieraskorea meidän Monni, huoh!

Tänään tuli Hugo kyläilemaan ennen pentukurssia. Meno oli aivan toisenlaista omalla reviirillä ja Hugoa vietiin - ja välillä vei Hugo meidän koiruuksia. Juoksukavereita oli nyt valittavaksi asti ja välillä vaihdettiin Muusaan. Kun Hugo totesi, että tuohan hyppii ja pomppii liikaa, se päätti ottaa puskemistaktiikan käyttöön. Hyvin toimi ja Muusalla meni tanssisenssit sekaisin.


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Nautitaan talvesta niin kauan kun sitä kestää

Pakkaspäivät tammikuussa olivat koiruuksien mieleen. Häkkipäiviä ei kuitenkaan vietetty 30-kymppisillä vaan sisäkoirina oltiin - sekös harmitti. Ulkona käytiin vaan tarpeen mukaan juoksu- ja pissilenkit heittämässä.

Moonan kanssa olemme jatkaneet Noseworkin parissa. Vähän taantumista on tullut, kun koiran nenä kulkee halliolosuhteissa vaan matossa, etsien viestejä muiden koiruuksien menosta. Olen tarjonnut sille alussa hajua merkiksi, mistä tässä olikaan kyse mutta välillä maton hajut ovat paljon mielenkiintoisempia kuin se haju, mitä pitäisi etsiä. Huoh!

Moona on jatkanut Targetin parissa ja nyt ollaan kolmoskurssilla. Meille ovat edelleen haasteita irtaantumiset. Eli jos koiruus pitää lähettää kolmen metrin päästä tekemään itsenäisesti jotain. Monni vaan katsoo, että tuut sie mukana ja etenkin onhan makupalat mukana. Perjantain treeneissä se yllätti minut. Harjoituksen kohteena oli keiloilla merkittyyn ruutuun meno ja Moona päätti muutaman ruutuun menon jälkeen tarjota kohteen kiertämistä, matkan päästä. Tartuin heti tilaisuuteen ja näin saatiin muutaman maltillisen treenin jälkeen suoritus Target-passiin. Nyt on jatkossa annettava vahvistusta tälle suoritukselle, että saadaan irtaantuminen jatkossakin onnistumaan eri tilanteissa


lauantai 30. tammikuuta 2016

Pentuvierailuja

Joulun ja alkutalven aikana olemme saaneet nauttia useista pentuvierailuista. Torstaina pikavisiitillä kävi Peppi, joka oli menossa juoksuhulinoiden jälkeen pentukurssille. Pepin isännän toive oli, että koiruus pötältelee meidän koiruuksien kanssa ensin ja on sitten pentukurssilla "helppo nakki".






Tänään vieraili Hugo, joka oli kasvanut kuukauden aikaan ihan hitokseen. Vieläkin se jäi välillä meidän jyrien jalkoihin mutta ei ollut moksiskaan. Pääasia oli, että sai juosta, tehdä hyppyloikkia, sukellella hankeen ja painia toisten kanssa. Hugolla olikin pienuutensa takia erikoinen hyppytekniikka, jolla se yritti päästä niskan päälle. Aika usein se siinä onnistui. Saa nähdä, jääkö tuo vieterihyppy Hugon elämään jatkossa.