perjantai 31. lokakuuta 2014

Geopoluilla ja hämärän hetkillä

Pari viikkoa sitten matka Moonan kanssa suuntautui Merjan mökille Ilomantsiin. Siellä oli tiedossa mökkeilyn lisäksi geokätköilyä erämaamaisemissa. Tavoitteena oli suunnistella Harkkojärvellä geokätköilyyn liittyvän multin perässä. Multikätkössä on useita etappeja, joista löytyy aina uudet koordinaatit. Ekalta aloitettiin ja matka jatkui harjuisessa hakatuissa maisemissa. Tosin se hyvä puoli oli, että maisemat avautuivat harjun laelta mahtavina. Reissun kohokohta oli koiruuksien osalta käsin hinattavat lautat, joiden tarkoitus on kuljetella pienen veden yli. Ekalla lautalla arvottiin, mennäkö vai ei mutta rohkeasti mentiin. Tokalla lautalla tuli tekninen ongelma, kun narut olivat toisesta päästä jäässä eikä millään saatu niitä irti. Koiruudet istuivat lautalla kuin tatit - haloo, milloin tämä silja line matkustaa. Toiselle puolelle kuitenkin päästiin omalla tavalla, en uinut :D


Hämärän hetkiä koettiin tällä viikolla, kun Merjan belgi Tiku ja Muusa kävivät Susirajan Lappalaisten järjestämässä heijastinkävelyssä. Muusan varustin jo kotona heijastinliivillä ja itseni paikan päällä samoin ennen kaupunkikävelyä. Matkan varrella jaettiin Liikenneturvan heijastimia immeisille. Kävelyn päätteeksi jatkoimme pimeäkävelyä Linnunlahdella, jossa sijaitsee yksi pimeän aikaan suoritettava geokätkö. Se oli heijastinnastoilla varustettu polku, jota seurattiin kohti loppupistettä. Nasta reissu!

Hotdogia tarjolla




sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tentissä jälleen

Tänään oli edessä odotettu ja pelättykin tokoagi kolmosen tentti. Meiltä meni viikko siltä osin huonosti, että olin reissun päällä koko viikon - treenaaminen jäi siis olemattomiin. Ja kun noissa liikkeissä oli vielä hiomattomia paloja, eivät odotukset olleet korkealla.

Eteenmenot olivat meidän kompastuskivi. Kun makupala lentää, menee Moonakin mutta jos se ei lennä, ei se mene. Ei toimi hämäysliike, sen verran tarkkana koiruus on - haloo, mihin jäi makupala, minnuu ei huijata. Matka on kuitenkin pitkä, kun koira lähetetään esim. tolppien väliin (3 m). Hyppyesteessä se on lyhyempi mutta kuitenkin tarpeeksi pitkä, että ulottuisit käsiliikkeellä ohjaamaan koiran yli. Sen pitää tosiaan noissa molemmissa hallita eteenmeno täysin. Sain Monnin tänään tolppien väliin lähetyksessä irtaantumaan minusta ilman makupalaa (se jo työvoitto) ja koira mennä tupsutti hyvin kohti tolppia mutta päätti sitten kiertää tolpan toiselta puolelta, huoh! Lisää treeniä ja sitä kautta kohti onnistumista :)

Kaksi muuta heikkoa lenkkiä olivat kylkitaivutukset ja koiran ylitse meno. Kylkitaivutuksissa  ongelmana oli se takapuolen pysyminen paikoillaan. Tällä kertaa totesin, että olen sitä väärin yrittänyt treenata ja sain tenttikaverin kautta hyvän oivalluksen. Kokeilin taivutusten ohjausta edestä päin ja se toimi. Siksi päätin kokeilla liikettä ja JEP, läpi saatiin. Koiran ylitse menon päätin jättää väliin, koska se jäi kotitreeneissä huonolle. Kun kokeilin sitä ennen omaa vuoroa, vaikutti alku hyvältä ja koira rauhallisesti napsi makupaloja edestään mutta sitten lumen liukastamana jalkani lipesi, tuli liian suuri heilahdus ja Moona otti kilarit - mee muualla siitä steppaamaan, miun yli ei nyt pompita! Päätös syntyi, ettei väkipakolla yritetä vaan keskitytään täysin muihin suorituksiin.

Kokonaistulos 12/15 oli yllättävän hyvä ajattellen meidän treenaamista. Itseään vaan jäi harmittamaan juuri tuo treenaamisen puute ja menneen viikon aikataulu, joka ei sitä mahdollistanut. Mutta hyvillä mielin palattiin tentistä ja nelosen kurssia odottellaan. Ilo oli todeta tänään, miten porokoira Jehki kunnostautui kaiken intonsa keskellä ja veti täydet pisteet kotiin. Wau!


Paikallaanolot ovat Moonan bravuureita. Keilojakin sain
potkia rauhassa, kun Moona seurasi paikaltaan.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Moonastako ylioppilas?

Tokoagi3 eli keskikoulu lähestyy kohti lopputenttiä. Huomenna on viimeinen koulutus/treenikerta ja ensi sunnuntaina varsinainen tentti. Vielä on muutamia liikkeitä hiomatta, huoh! Eteenmenot ovat osoittautuneet Moonalle hankaliksi ja niitä kolmosessa on kaksi. Estehyppy eteen sekä tolppien välistä meno eteen, emäntä jää paikoilleen. Kyllähän se toimii makupalalla mutta kun sitä ei tenttisuorituksessa saa käyttää, huoh! Olen kokeillut sitä, että makupala heitetään oikeasti sinne eteen kymmenen kertaa ja sitten hämäten mutta ei. Nokkela koira jää vaan katsomaan, minne sie sen makupalan piilotit, hajut jäi taakse eikä eteen, huoh!

Kylkitaivutukset ovat myös hiomisasteella. Koira tulee taivuttaa päätään molemmille puolille siten, että takapää ei liiku. Koiran luottamusta vaaditaan liikkeessä, jossa ohjaaja astuu makaavan koiran yli. Moona ei vielä todellakaan luota siihen, että sen selän päällä hyöritään. Kovasti on pitänyt makupaloja pistää koiruuden naamariin, että se malttaa pysyä paikoillaan. Tämä on kuitenkin sellainen liike, jossa saadaan tuloksia runsaalla harjoittelulla.

Mielenkiintoiseksi on osoittautunut katsekohde, jossa koiran täytyy katsoa tiettyä kohdetta kolme kertaa peräkkäin. Kun meidän katsekontaksi on hiottu huippuunsa, onkin haastetta saada Monni katsomaan jotain muuta. Se hakee jatkuvasti katsekontaktia ja odottaa siitä palkkaa.

Jos noita haasteita riittää, on niitä varmuuksiakin. Esim. liike, jossa immeinen kaataa keiloja ja koira istuu paikallaan, kun se oli aiemmin päinvastoin. Tää on meidän bravuuri - rauhallinen Monni ei ole moksiskaan kun mie keiloja potkin :D

Kun tokoagin kolmas osuus on suoritettu, on edessä neloskurssi ja sen jälkeen varsinainen yo-tentti. Kevättä kohti nämä tulevat toteutumaan.

Tavoitteeseen on vielä matkaa