lauantai 31. elokuuta 2013

Luoksetulo - ehdoton ykkönen

Koiran ei tarvitse osata temppuja eikä mitään ihmeitä, jos se hallitsee ehdottoman luoksetulon. Tällä tarkoitan sitä, että koira tulee emännän/isännän luokse HETI käskystä, oli sillä vaikka mitä muuta mielenkiintoista työn alla. Tämä ei ole omien koirien osalta vielä toiminut vaikka hyvin ne kuitenkin tulevat.

Omat koirani ulkoilevat usein vapaina pihapiirissä. Kun koiria kutsutaan, voi myyränkolo tai joku vastaava toimii hidasteena. Voit kiljua talon rappusilta kurkku suorana koiraa ja ei näy ketään - alkaa ketuttamaan. Kengät jalkaan ja kierrokselle - enemmän ketuttaa, jos ei vieläkään näy. Joskus vapaanaolosta poikii ketunlenkit kylille - sitten jo potuttaa tosi paljon - mutta harvemmin. Kyllä jostain päin pihaa yleensä koiran kuono pilkistää tai sitten tullaan vauhdilla pihaan, että "Täällä oltiin, mitä sie huutelet. Hyvä huussi oli tuolla metsässä!"

En ole omien koirien kanssa onnistunut saamaan koulutuskenttätoiminnassa huippuvarmaa ja vauhdikasta luoksetuloa. Se tapahtuu yleensä tepastelemalla laiskansutjakasti: "Tulen mie, kun ehdin ja sie pyydät mutta ei ole mitään kiirettä - rauhoitu siekin emäntä."

Onneksi luoksetulo toimii omalla pihalla nopeammin ja DentalStick-pussin rapistelulla on myös osuutensa asiaan.

 
Tässä ei ole kyse reippaasta luoksetulosta, vaan ihanasta takaa-ajoleikistä.

perjantai 30. elokuuta 2013

Sienikoira

Keskiviikon koiratreeneissä saimme opastusta sienien etsintään koirien sienikurssin käyneiltä. Sieninä käytettiin voimakastuoksuisia kantarelleja.

Sain taas kerran huomata, miten hyvin opeteteltu kosketustekniikka koiran kanssa toimii. Siitä on ollut hyötyä monessa paikassa, niin koulutustilanteessa kuin muussa elämässä. Moonakin tapaili heti kuonoaan kohti sienipurkkia, kun sitä sille näytettiin. Ei mennyt kauan, kun kuono oli jo purkissa sieniä nuuskimassa. Siitä oli helppo jatkaa sienien maasta etsintään. Kaikissa vaiheissa koira palkittiin suorituksesta.

Löytämisen merkiksi Moona tarjosi useita vaihtoehtoja. Ensin oli sienen nuuskinnan jälkeen katsekontakti, joka ei välttämättä ole hyvä, jos koiralla ja immeisellä on metsässä matkaa toisistaan. Sitten tarjottiin käpälällä koskemista, joka ei myöskään toimi em. syystä. Maahanmeno oli jo parempi ja haukkuakin Moona tarjosi. Kotonakin kokeiltiin etsintää sisällä. Hippu ja Muusa olivat h-moilasena, että meinasitko emäntä nakit jonnekin meiltä piilottaa - me kyllä etsitään, lempipuuhaa - mitä hittoa, ei löydy nakkeja? Moona odotteli oven takana vuoroaan ja tormakasti etsimään. Se löysi sienen ja tällä kertaa se otettiin suuhun, josta sitten vaihtokaupat nakin kanssa toimivat.

Paljon täytyy vielä treenata itse sienien kanssa, että touhusta tulisi totta. En jaksa vielä uskoa, että Monni hakisi jo huomenna metsästä mulle kantarellit mutta hyvällä alulla ollaan. Lisää sienikoirista...

 
Sienimetsästä löytyi myös ihana kurapuro, jossa koira voi naamioitua
sienisissiksi. "Nyt eivät sienet huomaa, että niitä metsästän", tuumaa Monni.

lauantai 24. elokuuta 2013

Taas mennään

Tokoagi kurssi loppui ja torstai-ilta jäi toistaiseksi vapaaksi. Huomasin Oppikoiran sivuilta
harrasteAGI-kurssin ja sinne ilmoittauduttiin. Kurssilla tutustutaan turvallisesti ja leikin
varjolla agilityesteisiin ja keskitytään oikea-aikaiseen palkkaamiseen sekä koiran
motivointiin. Kyseessä ei ole kilpailuun tähtäävä koulutus vaikka esteiden suoritusta neuvotaan
oikeaoppisesti.

Melkein kaikki esteet Moonan kanssa jo osataan POKS:in alkeis- ja jatkokurssin myötä.
Tavoitteeni onkin tällä kurssilla koira motivointi ja iloinen tekemisen meininki agilityn
parissa. Tällä viikolla oli eka kerta ja Monnilla oli hauskaa.

Tänään piisasi koirakolmikolle riemua kun Naksu-pentu kävi vierailemassa. Pentu oli todella rohkea kolmen ison koiran pyöriessä ympärillä. Homma toimi hyvin ja koiruudet pistivät painiksi tai pötältelivät pitkin pihoja. Etenkin painihommissa Naksu oli helppo selättää, kun vähän korvasta kiskaisi :D

 
 

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Moonalla on asiaa XII: Missä ukko?

Emäntä vie meikäkoiran lauantaisin metsätreeneihin. Se on lystiä puuhaa. Meikällä on kova hinku päästä itse hommiin ja jos ei ole heti miun vuoro, pistän pahimman vinksuääneni kehiin. Jos emäntä on maisemissa, tuijotan sitä niin palavasti, että etkö jo usko, miekoira metsään ja heti. Mitä kettua mie täällä puussa ketjussa oottelen, kun ois töitä tiedossa. Ja ketjukin on semmoinen, ettei sitä puremalla poikki saa, muuten meikä painelisi metsässä joka "ukon" perässä.

Kun on sitten miun vuoro etsiä "ukkoa", alkaa joskus jänskättämään. Pitää käydä välillä tarkistamassa, että emäntä on matkassa. Se huitoo minulle "Etsi"-käskyä ja mie käyn taas kiertämässä ketunlenkin jäljen toivossa. Jos sitä ei löydy, käyn mie välillä vilkaisemassa emäntää. Taas se huitoo, että ala vaan mennä, itsehän tänne halusit. Eikun hommiin ja kohta "ukko" löytyy. Se haukutaan ja palkkaa saa, nam. On ne niin mukavia nuo "ukot", kun niillä on namipussi mukana.

perjantai 16. elokuuta 2013

Tokoagin merkeissä IIII: Tentti

Torstaina oli vuorossa tokoagin tentti-ilta. Emme Moonan kanssa enemmälti viikolla valmistautuneet, kun oli kaikenlaista ohjelmaa. Kokeilin muutamia epävarmempia liikkeitä hyvissä ajoin kotona ennen tenttiä ja se myös kannatti. Näissä liikkeissä oli vielä selvää hakemista ja kun muutama kerta treenattiin, liike alkoi sujua.

Tenttiin arvotaan yhteensä 15 tehtävää ja tentin saa läpi onnistumalla viidessä tehtävässä. Yrityksiä/tehtävä on kaksi. Makupaloja ei saa käyttää suorituksen aikana ja komennoissa on oltava tarkkana, koska joissakin liikkeissä ei saa käyttää käsimerkkejä.

Kun saavuimme tenttipaikalle, oli jännitystä ilmassa - emännillä. Tehtäviin sai käydä tutustumassa etukäteen ja hieman treenatakin ennen varsinaista tenttiä. Pahin pelkoni toteutui ja keilapujottelu oli mukana. Sitä ei ole treenattu juuri lainkaan ja ajattelin ottaa sen harjoituksen kannalta makupalojen kera.

Koirat tekivät liikkeitä sarjoissa eli välillä kolme tehtävää peräkkäin ja välillä kaksi. Sitten vaihdettiin koirakkoa ja toiset taukoilivat tai hioivat seuraavia liikkeitä. Ensimmäisestä viidestä liikkeestä oli muutama Monnin osalta ns. varmoja nakkeja, eli oli lentokonetta, kolmea kyykkyä, nyrkkivihjettä jne. Rauhoittelin ennen omaa vuoroa itseäni, että olen paljon pahemmassakin ollut, esim. möllitokot ja -agit, jossa jännittää eniten omaa suoritustaan. Nyt oli koira eri tavalla "pääosassa" ja minä statistina, että turha jännitys pois. Moona otti lajin jo ensimmäisellä kerralla omakseen, joten koiruutta kohtaan oli myös luottamus kunnossa.

Tentissä käytiin ensimmäiset viisi tehtävää suorittamassa hienosti ja tentti oli LÄPI! Sen jälkeen pystyimme jatkamaan rennoin mielin. Otin jopa tuon keilapujottelun liikkeenä ja sekin onnistui. Hyvä putki jatkui edelleen ja saatiin liikkeiden osalta täysi pistepotti eli 15/15! Ilta menikin pilvilinnoissa ja mahtava koira kainalossa - perjantaina laskeuduttiin jo pilven reunalle, kun oli aamusta kehua retostettu työpaikalla :D



 
Agi-osuuteen kuuluu tasapainotyyny, jolle koira menee vihjeestä tiettyyn asentoon
ja pysyy siinä hetken. Moonan suoritukseen kuuluu kaksi käpälää tyynylle.
Koira voi myös mennä kokonaan tyynylle tai asettua sen päälle makaamaan.

perjantai 9. elokuuta 2013

Tokoagin merkeissä III: Jänskättää

Nyt ei ole jänskättämisen osalta kyse koiruudesta vaan emännästä. Ensi viikolla on tokoagin viimeinen kurssikerta ja edessä on esikoulutason tentti. Treenivaiheessa kaikki palkkausmenetelmät ovat sallittuja mutta tentissä ne vaihtelevat tehtävän mukaan. Pääsääntöisesti makupalapalkkaa ei käytetä ja se on meidän ongelma. Monnin makupalakone on täysin opetettu makupaloihin ja temput tehdään sen perässä nopeasti. Nyt kokeilin makupalasta häivyttämistä keskiviikon ja torstain treeneissä. Kyllä sekin vaan alkaa toimia kun sitä treenaa. Eniten siinä on opettelemista meikäläiselle, koska käsi tahtoo vaan mennä huomaamatta taskuun makupalaa tavoittelemaan.

Toinen ongelmani on kaksoiskäskyttäminen. Olen opettanut omia koiriani paljon käsimerkkeihin. Kun sitten tokossa pitikin antaa pelkkä käsky, meni senssit sekaisin. Kädet huitoivat ihan huomaamatta sinne sun tänne käskyn yhteydessä ja pisteitä ropisi miinuspuolelle. Käsimerkit tulevat myös agilityn treenaamisesta, jossa ne ovat tosi tärkeitä.

Tokoagin esikoulutason tentti koostuu kolmesta vaiheesta: koiruus, taitavuus, agi. Tenttiin arvotaan neljä K-tehtävää + 1 este, kolme T-tehtävää + 2 K-tehtävää  sekä viisi agitehtävää. Jokainen tehtävä /este arvostellaan + / -. Yhteistyöstä tai oikein hienosta suorituksesta saa +-++. Yhteensä viidellä plussalla saa tentin läpi. Jokaisella tehtävärastilla tai agi-osuudessa on kaksi yritystä (lähde: Koirapalvelu Vihmerä).

Itse tentti ei siis ole vaikea, koska viidellä plussalla sen saa läpi. Voit vaikka epävarmassa tehtävässä ilmoittaa, että ei ole tenttisuoritus, teen tehtävän koemielessä ja harjoitella koirasi kanssa rennosti tehtävää. Mutta silti jänskättää tämä ilman makupaloja toimiva juttu... 


 
Renkaassa on kaksi vaihetta: Toisessa koira kävelee tai hyppää
renkaan läpi ja toisessa koira istuu renkaan sisään. Moona kävelee
jo sujuvasti mutta tavoitteena on jossain vaiheessa hyppääminen.

 
Keilatempussa koira kaataa käskystä kolme keilaa. Tämä on
Moonan lempitemppuja ja kuvassa se katselee emäntäänsä
sillä silmällä, että keila kaadettu - makupala tienattu.

perjantai 2. elokuuta 2013

Aktiivista toimintaa

Tämä viikko on ollut Moonan osalta erittäin aktiivinen. Se alkoi sunnuntaista, kun kävimme
Merjan, Moonan ja belgi Tikun kanssa sienireissulla. Saalis ei ollut kummoinen - vaatii
vielä sadetta, että kantarellit innostuvat. Metsäretken aluksi harrastettiin ihmiskeilausta.
Tiku paineli vauhdille meikäläisen takapuoleen ja jalat menivät heti alta. Kun
siinä maassa ihmettelin, mitä tapahtui, kuului sankon kolinaa ja vieressä pyllötti Merja vaaka-asennossa. Monni oli myös saanut taidokkaan osuman ihmiskeilaan. Piti vähän metsässä
varoa, ettei keilaaminen jatku, kun koirilla oli vauhtia päällä.

Aktiiviloma jatkui tiistaina Merjan mökillä, jossa lapinkoira Poju, belgi Tiku ja Moona
päästelivät menemään sekä maalla että vedessä. Sama meno jatkui myös seuraavana päivänä. Monni oli mukana illalla myös koirakoulussa, ja luoksetuloharjoituksessa mukavinta oli löntystellä keilalta toiselle ja kaataa keilat. Siitä se sai tietysti palkkaa, kun tokoagin yksi suoritus on tämä keilan kaato - reippaalla luoksetulolla ei niin väliä tällä kertaa.

Torstaina oli vuorossa tokoagitreenit ja sielläkään ei edellisten viikkojen reipas koira
ollut vauhdissa. Temppuja kuitenkin tehtiin mutta laiskansutjakasti. Tokoagissa alkaa nyt se
vaativin vaihe, eli makupalasta häivyttäminen. Auts! Koiran siis pitäisi pystyä tekemään
juttuja ilman jatkuvaa palkkausta.

Viikon kruunuksi oli tänään metsätreenit. Se on kuitenkin Monnista niin hauskaa, että taas
menoa piisasi. Nyt sitten pidetään kaksi täyttä lepopäivää Monnin osalta.

Emännän "aktiiviloma" päättyi torstaina, kun otin pehmeän laskun työelämään. Nyt onkin jo perjantai ja viikonloppu edessä. Kun kävin töiden jälkeen vielä geokätköilemässä, tuntui loma vielä jatkuvan :) Ensi viikko sujuukin jo rutiinilla.

 
 
 
Mökillä