Moonalla on asiaa XII: Missä ukko?

Emäntä vie meikäkoiran lauantaisin metsätreeneihin. Se on lystiä puuhaa. Meikällä on kova hinku päästä itse hommiin ja jos ei ole heti miun vuoro, pistän pahimman vinksuääneni kehiin. Jos emäntä on maisemissa, tuijotan sitä niin palavasti, että etkö jo usko, miekoira metsään ja heti. Mitä kettua mie täällä puussa ketjussa oottelen, kun ois töitä tiedossa. Ja ketjukin on semmoinen, ettei sitä puremalla poikki saa, muuten meikä painelisi metsässä joka "ukon" perässä.

Kun on sitten miun vuoro etsiä "ukkoa", alkaa joskus jänskättämään. Pitää käydä välillä tarkistamassa, että emäntä on matkassa. Se huitoo minulle "Etsi"-käskyä ja mie käyn taas kiertämässä ketunlenkin jäljen toivossa. Jos sitä ei löydy, käyn mie välillä vilkaisemassa emäntää. Taas se huitoo, että ala vaan mennä, itsehän tänne halusit. Eikun hommiin ja kohta "ukko" löytyy. Se haukutaan ja palkkaa saa, nam. On ne niin mukavia nuo "ukot", kun niillä on namipussi mukana.