Hyvää uutta vuotta 2015!

Uusi vuosi tuo tullessaan uusia ja vanhoja kujeita. Tammikuussa jatketaan Moonan kanssa doboilua Oppikoiran kurssilla. Sille saralle jäi vielä montakin haastetta, joten kiva jatkaa dobon parissa. Helmikuussa lähtee veteraani Hippu tokoagin kakkoskurssille. Toivon kovasti, ettei sen valeraskaushöpötys sattuisi juuri tuohon saumaan (todennäköisesti sattuu), koska silloin Hippeliä ei paljon ulkopuolinen touhu kiinnosta. Ykköskurssin aikaan se oli juuri tuossa euforia-tilassa ja ihan kaikki ei mennyt putkeen, eli koira oli oikein maaniteltavissa temppuilemaan. Vaikka se muuten olisikin niin innokas kaikkeen, valeraskausaika on sellaista, että vaan tietyt toiminnot ovat sille tärkeitä.

Maaliskuussa ollaan menossa Moonan kanssa tokoaloon hiomaan tokotaitoja. Josko sitten uskaltautuisi kevään Katselmuksessa möllitokoilemaan. Loppusyksyn möllitoko omalla kentällä osoitti, että hiomista vielä löytyy. Moona osaa jo paljon mutta se viimeinen silaus puuttuu melkein kaikesta. Ja onhan Monnilla tiedossa keväällä myös tokoagi nelonen ja jos vielä hyvin käy, se ylioppilaskurssi/tentti siihen päälle ihan kotimaisemissa. Tähän asti sitä on järjestetty pääasiassa Teuvalla, mutta Vihmerä yrittää saada yo-tentin näille huudeille.

Koska näitä kursseja piisaa Moonalle ja Hipulle, on Muusa sitten ykkönen Uilon koiratoiminnassa. Muusaa en sen arkuuden takia halua kiusata millään dobolla tai tokoagilla, vaan se saa harrastaa keväällä 12 vuotta täyttävänä koiruutena sille tutumpia asioita.

Stressiloma

Moona lähti vierailemaan tapaninpäivänä kanssamme Polvijärvelle isännän kotipihaan. Tämä oli Moonan kolmas jouluvierailu Polvijärven huudeilla mutta se ei ollut tälläkään kertaa itsestään selvää. Taas tuli eteen uusia asioita, joita Moona arasteli.

Paikan päällä oli suloinen puolivuotias vauveli Sofia, ja se oli Moonalle tosi erikoista, kun vauva äänteli ilonääniä maailmalle. Sofia ei kuitenkaan ollut niin paha kuin Sofian joululahjaksi saama nukke. Sen tuijottava katse sai Moonan mörisemään matkan päästä ja nuken kanssa ei haluttu tehdä tuttavuutta, vaikka otin sen syliini.

Moona on perinyt arkuuksia äipästään Muusasta vaikka siltä löytyykin tietynlaista rohkeutta tilanteen vaatiessa. Mutta tietyt asiat voivat näköjään olla Moonalle mörköjä...

Kissapolliisista joulupolliisiksi

Moona on kissapolliisina valvonut kissojen riekkumista ahkerasti, vaikka sitä välillä kielletään. Nyt se päätti aattona ottaa kohteeksi joululahjasäkin, jota kantelin edestakaisin. Joulupolliisi oli tehtävissään, eikä se jättänyt säkkiä hetkeksikään vartioimatta. Tahdoin ehdottomasti paketoida koiruuksien lahjat ja pakko oli siirtyä vessan lukitun oven taakse, että sain rauhassa toimia joulupolliisin vahdinnalta.

Kun joulupaketit kannettiin kamariin, oli Moona suuna ja päänä niitä kyttäämässä. Houkuttimena toimivat Merjan antamat paketoidut puruluut, joita koiruudet innolla vahtivat. Nenän eteen annettiin paketoidut vinkulelut ja puruluut - arvattavissa oli, kumpi paketti avattiin ekaksi. Muutkin paketit avattiin ajan myötä. Kun sitten iltamassa nuo kolme uutta vinkulelua sattuivat rinnakkain olemaan, kävi Moona pitämässä konsertin ja vingutti jokaista vuoron perään tasatahtiin.

Koiruudet saivat tänään ulkona myös kunnon joulupölinät, kun päivän valossa painoivat pellolla menemään. Kaunis on tämä talvinen vuodenaika vitivalkoisen lumen keskellä ja pakkasauringon valossa. Jouluntunnelmaa parhaimmillaan!

 

Lähes 14 v. Hippu jaksaa painaa

Hyvän joulun toivotuksia!

"Mietyttö jo ehdin emännän joululahjapussille, kun läksivät kaupoilla käymään. Haa, kova paketti! Emännän työkaveri oli laittanut pussiin paketin varmaan juuri minnuu varten ja sitä repostelemaan auki. Paperin jälkeen oli vastassa pahvia ja kun kulmaa vähän vielä hammasteli auki, sieltä löytyi ranskanpastilleja, nam. Tosin montaa en ehtinyt syödä, kun kuului auton ääntä pihalta ja piti hiippailla takavasemmalle - mie oo mittään tehnyt.", harmittelee Moona.

"Tänään oli kinkku uunissa ja voi, kuinka se tuoksui miun nokkaan hyvälle. Ihan varmasti ne sitä meikätytölle paistavat. Häkissä saatiin olla päivällä, kun emäntä ja isäntä olivat kotona. Kun sitten pääsin sisään, ei meikäkoira meinannut kestää turkissaan, kun oli taas kinkun haju kirsussa. Sitten vielä kiduttivat minnuu kauppareissullaan, kinkku edelleen uunissa. Jospa siitä pieni sipare huomenna löytyisi meikätytön suuhun.", haisuttelee Hippu.

"Onpa lystiä, kun emäntä ja isäntä ovat lomalla. Nyt saa painella päiväaikaan irtokoiranakin pellolla. Susivaaran takia meikäkoirat ovat olleet sisäarestissa päivisin, joten meno maistuu. Toivottelen kaikille koira- ja immeistutuille hyvää joulua ja pitäkäähän häntä kippuralla ensi vuonnakin." touhottaa Muusa.

Doboilua III

Vihmerän dobo-kurssi alkaa lähestyä loppuaan ja ensi viikolla kyseessä viimeinen kerta. Jouduin vaihtamaan palloa, kun tilasin ensin liian pienen pallon. Uusi pallo ehti saapua ennen viime viikon kertaa ja siihen olikin totutteleminen. Etenkin Moonalla. Se oppi juuri nousemaan edellisen pallon päälle ja nyt olikin työmaa saada se nousemaan uuden korkeamman pallon päälle.

Konstit on monet, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Moonan kanssa pohdittiin, miten pallon päälle. Koira tarjoutui herkkuluun perästä yläruumis ojossa pallolle mutta takapää ei noussut. Päätin ottaa käyttöön fifty-fifty kokeilun eli avittaa koiraa takapäästä pallolle. Jos epäonnistun, on edessä useamman viikon takapakki, eikä koira haluakaan nousta pallolle. Tällä kertaa onnistuttiin pariinkin otteeseen ja takajalat olivat turvallisesti pallolla ja herkku naamarissa. Moona tasapainoili pallolla ihan mielellään - ei tää nyt niin paha juttu ollut. Kotona kerrattiin ja hyvin sujui.

Olen tullut siihen tulokseen, että nämä erilaiset kurssit ja sen myötä koiran kanssa yhteistyössä toimiminen ovat kasvattaneet minun ja Moonan suhdetta. Hieman aran koiruuden kanssa yhteistyö sujuu entistä paremmin ja koirakin uskaltaa haastaa itseänsä. Erityistä plussaa dobokurssista on ollut se, että Moona oppi vihdoin ja viimein kiertämään itsensä puun ym. esteiden takaa narun nokassa ollessaan.

Omat koiruudet ovat eri kaliiberia. Yliastumistesti kertoo jotain koirien luonteesta. Hipun yli kävellään mennen tullen. Moona ei oikein siedä, mutta pienellä suostuttelulla. Muusa ei sitten ollenkaan, miun yli et pompi, mee muualle. Katso alla olevasta linkistä Jakokosken dobokurssin video, jossa Moona kansikuvatyttönä.

http://yle.fi/uutiset/koiraharrastusten_kirjo_kasvaa__nyt_koirat_hyppivat_pallojen_paalle/7668420

Hipun murinoita VII: Boring

Kyllä nyt nyppii, mrrr. Emäntä jättää meikäkoirat sisään töihin lähtiessään. Mitä hittoa, eikö me päästäkään häkkiin ihmettelemään maailman menoa?? Se vaan puhhuu jotain susihukista, joita kymmenien kilometrien päässä liikuskelee. Kyllähän mie semmoselle hukalle saattaisin leveimmän amerikan irvihymyni näyttää, mahtais hukka jo kalveta ja luikkia häntä koipien välissä johonkin suuntaan. Emäntä ei jaksa uskoa siihen vaan on kovin epäluuloinen noiden hukkien suhteen.

Nyt me Mussun ja Monnin kanssa sisällä päivät köllötellään. Tylsää, mrrr. Kissat hiipii pitkin nurkkia mutta en mie niitäkään viitti seurata, kun on jo pitkä kokemus niiden touhuista. Kissapolliisi Moona pitää huolen niiden touhuista, joten rauhassa saa makailla. Kylläpä riemu ratkeaa, kun kuuluu pihasta auton ääni ja edessä on pissi&paskilenkki :) 

Emännän mielipide: Tänä talvena on liikkunut paljon susia lähialueilla ja koiria on tapettu susien toimesta metsästysreissuilla. Tulimme siihen tulokseen, että nyt pidetään koirat jonkin aikaa päivälläkin sisätiloissa. Yllättävän paljon sudet saavat aikaan vahvempienkin häkkien ollessa kyseessä. Vaikka kyseessä on kolmen koiran lauma, on susilauma siihen nähden ylivoimainen.

 

Doboilua II

Viime viikolla Moona oli dobon suhteen out of office. Nyt oli toisenlainen ote - kaikki kiinnostaa, sali tuttu, koirat tuttuja. Pääsin siis nauttiman doboilusta kunnolla ja sain jopa koiruuden läähättämään, itseni lisäksi. Paikalla oli myös YLEn kuvaaja. Hän hoiti hommansa hyvin, ja koirille ei tullut mitään häiriötä suoritusten suhteen.

Oli yllättävää todeta, miten hyvin koira tekee liikkeitä, joista se ei ole aiemmin perustanut. Yksi liikkeistä on kieppi, jossa koira pyörähtää neljällä jalalla ympäri. Tämä osoittautui tokoagin merkeissä meille haastavaksi. Toinen tokoagista hyväksi havaittu liike on kylkitaivutukset. Niitä treenattiin tokoagi-kurssilla ja nyt toimii :)

Doboilua

Aloitimme Moonan kanssa keskiviikkona dobon. Koiruus oli Jakokosken vanhan koulun pienessä salissa silmät ymmyrkäisinä, että mitä ihmettä. Miks me täällä sisällä ollaan, kun ulkona on ennen oltu? Jokainen koiran haukahdus sai sen höristämään korviaan ja keskittyminen oli hieman hukassa.

Koiruudet jaettiin käytettävissä olevassa tilassa ns. pieniin looseihin eli jokaisella oli tekemisen rauha ja tilaa ympärillä. Meiltä puuttui vielä sopivan kokoinen dobopallo, joka oli vasta matkalla pienten sekaannusten jälkeen, joten lainapalloa kokeiltiin tosi isolla ja pienellä. Alkuverryttelyn jälkeen Moona kampesi pikku hiljaa itseään ison pallon päälle, kun makupaloja sopivasti siirteli. Keskittyminen ei kuitenkaan uudessa tilassa ollut kohdillaan ja mieli haahuili kaikkeen muuhun. Pallo päätettiinkin jättää tällä kertaa vähemmälle ja kokeiltiin tasapainotyynyä. Se olikin Monnille tuttu juttu tokoagikurssilta, jossa alla oli tasapainolauta. Etukäpäliä tarjottiin tyynylle mielellään tasapainoa hakevassa asennossa ja seuraavaksi on tarkoitus siirtyä takakäpäliin.

Emäntä ei vielä ehtinyt saada itseään kipeäksi vaikka tilaisuus olisi ollut koiran haahuillessa. Keskityin tällä kertaa liikaa koiraan ja seuraavilla kerroilla pitää jumpata enemmän itsekin. Moonakin kuitenkin löysi lempiliikkeensä, joka oli "sohvaperuna" salissa sijaitsevien sohvien myötä. Tuu emäntä tänne löhöilemään, täällä on paljon hauskempaa :)

 

Syksyn karhukierrokselta. Ihanaa, ei ahdista!

Tokoilua Uilon treeneissä

Muutaman viikon ajan on Uilon koiratreeneissä ollut tokoiluputki. Neljä kertaa on treenejä pidetty tokon merkeissä aloittelevat koirat huomioiden. Ensi viikolla pidetään leikkimielinen möllitoko - ei ihan oikeilla möllisäännöillä vaan soveltaen. Tarkoitus on, että kaikille jää onnistumisen ja oppimisen tunteita, kun paljon nuoria alle ja yli vuoden ikäisiä koiria on mukana.

Moona on hyvin mukana tokon perusliikkeissä. Seuraaminen ei ole sen bravuuri, kun tahtoo kuono lähteä vaeltelemaan pitkin maata ja koiruuden mielenkiinto loppuu vaikka naksua olisi nenän edessä. Se on jotenkin ehdollistunut toisenlaiseen toimintaan eli muut liikkeet siltä kyllä sujuvat. Meistä ei varmaan tule tokokaksikkoa vaikka sitä aika ajoin on mukavaa harrastaa. Ja onhan se hyvää perustreeniä koiralle kuin koiralle.

Tulossa on myös dobotreenit, joita mielenkiinnolla odotan. Toivottavasti ei tartte treenien jälkeen saikkua hakea - on siis tiedossa treeniä emännän lihaksillekin :D

Hippu (13,5 v.) ja Muusa (11,5 v.) kävivät tänään rokotuksilla. Hippu oli hieman sitä mieltä, että onks tänne pakko tulla. Sillä on ikävinä muistoina kipeät anaalirauhaset, joita aikoinaan puristeltiin, ei tosin samaisella tohtorilla. Muusalla taas ei ole isommin ennakkoluuloja, kun ei ole tarvinnut isompia toimenpiteitä tehdä. Molempien veteraanien hampaitakin vilkaistiin ja hyvässä kunnossa olivat, kiitos jokapäiväisistä luista yläkerran luuparatiisissa.

 

Maastoutuva Moona Patvisuon kierroksella

Geopoluilla ja hämärän hetkillä

Pari viikkoa sitten matka Moonan kanssa suuntautui Merjan mökille Ilomantsiin. Siellä oli tiedossa mökkeilyn lisäksi geokätköilyä erämaamaisemissa. Tavoitteena oli suunnistella Harkkojärvellä geokätköilyyn liittyvän multin perässä. Multikätkössä on useita etappeja, joista löytyy aina uudet koordinaatit. Ekalta aloitettiin ja matka jatkui harjuisessa hakatuissa maisemissa. Tosin se hyvä puoli oli, että maisemat avautuivat harjun laelta mahtavina. Reissun kohokohta oli koiruuksien osalta käsin hinattavat lautat, joiden tarkoitus on kuljetella pienen veden yli. Ekalla lautalla arvottiin, mennäkö vai ei mutta rohkeasti mentiin. Tokalla lautalla tuli tekninen ongelma, kun narut olivat toisesta päästä jäässä eikä millään saatu niitä irti. Koiruudet istuivat lautalla kuin tatit - haloo, milloin tämä silja line matkustaa. Toiselle puolelle kuitenkin päästiin omalla tavalla, en uinut :D


Hämärän hetkiä koettiin tällä viikolla, kun Merjan belgi Tiku ja Muusa kävivät Susirajan Lappalaisten järjestämässä heijastinkävelyssä. Muusan varustin jo kotona heijastinliivillä ja itseni paikan päällä samoin ennen kaupunkikävelyä. Matkan varrella jaettiin Liikenneturvan heijastimia immeisille. Kävelyn päätteeksi jatkoimme pimeäkävelyä Linnunlahdella, jossa sijaitsee yksi pimeän aikaan suoritettava geokätkö. Se oli heijastinnastoilla varustettu polku, jota seurattiin kohti loppupistettä. Nasta reissu!

 

Hotdogia tarjolla

Tentissä jälleen

Tänään oli edessä odotettu ja pelättykin tokoagi kolmosen tentti. Meiltä meni viikko siltä osin huonosti, että olin reissun päällä koko viikon - treenaaminen jäi siis olemattomiin. Ja kun noissa liikkeissä oli vielä hiomattomia paloja, eivät odotukset olleet korkealla.

Eteenmenot olivat meidän kompastuskivi. Kun makupala lentää, menee Moonakin mutta jos se ei lennä, ei se mene. Ei toimi hämäysliike, sen verran tarkkana koiruus on - haloo, mihin jäi makupala, minnuu ei huijata. Matka on kuitenkin pitkä, kun koira lähetetään esim. tolppien väliin (3 m). Hyppyesteessä se on lyhyempi mutta kuitenkin tarpeeksi pitkä, että ulottuisit käsiliikkeellä ohjaamaan koiran yli. Sen pitää tosiaan noissa molemmissa hallita eteenmeno täysin. Sain Monnin tänään tolppien väliin lähetyksessä irtaantumaan minusta ilman makupalaa (se jo työvoitto) ja koira mennä tupsutti hyvin kohti tolppia mutta päätti sitten kiertää tolpan toiselta puolelta, huoh! Lisää treeniä ja sitä kautta kohti onnistumista :)

Kaksi muuta heikkoa lenkkiä olivat kylkitaivutukset ja koiran ylitse meno. Kylkitaivutuksissa  ongelmana oli se takapuolen pysyminen paikoillaan. Tällä kertaa totesin, että olen sitä väärin yrittänyt treenata ja sain tenttikaverin kautta hyvän oivalluksen. Kokeilin taivutusten ohjausta edestä päin ja se toimi. Siksi päätin kokeilla liikettä ja JEP, läpi saatiin. Koiran ylitse menon päätin jättää väliin, koska se jäi kotitreeneissä huonolle. Kun kokeilin sitä ennen omaa vuoroa, vaikutti alku hyvältä ja koira rauhallisesti napsi makupaloja edestään mutta sitten lumen liukastamana jalkani lipesi, tuli liian suuri heilahdus ja Moona otti kilarit - mee muualla siitä steppaamaan, miun yli ei nyt pompita! Päätös syntyi, ettei väkipakolla yritetä vaan keskitytään täysin muihin suorituksiin.

Kokonaistulos 12/15 oli yllättävän hyvä ajattellen meidän treenaamista. Itseään vaan jäi harmittamaan juuri tuo treenaamisen puute ja menneen viikon aikataulu, joka ei sitä mahdollistanut. Mutta hyvillä mielin palattiin tentistä ja nelosen kurssia odottellaan. Ilo oli todeta tänään, miten porokoira Jehki kunnostautui kaiken intonsa keskellä ja veti täydet pisteet kotiin. Wau!

Paikallaanolot ovat Moonan bravuureita. Keilojakin sain
potkia rauhassa, kun Moona seurasi paikaltaan.

Moonastako ylioppilas?

Tokoagi3 eli keskikoulu lähestyy kohti lopputenttiä. Huomenna on viimeinen koulutus/treenikerta ja ensi sunnuntaina varsinainen tentti. Vielä on muutamia liikkeitä hiomatta, huoh! Eteenmenot ovat osoittautuneet Moonalle hankaliksi ja niitä kolmosessa on kaksi. Estehyppy eteen sekä tolppien välistä meno eteen, emäntä jää paikoilleen. Kyllähän se toimii makupalalla mutta kun sitä ei tenttisuorituksessa saa käyttää, huoh! Olen kokeillut sitä, että makupala heitetään oikeasti sinne eteen kymmenen kertaa ja sitten hämäten mutta ei. Nokkela koira jää vaan katsomaan, minne sie sen makupalan piilotit, hajut jäi taakse eikä eteen, huoh!

Kylkitaivutukset ovat myös hiomisasteella. Koira tulee taivuttaa päätään molemmille puolille siten, että takapää ei liiku. Koiran luottamusta vaaditaan liikkeessä, jossa ohjaaja astuu makaavan koiran yli. Moona ei vielä todellakaan luota siihen, että sen selän päällä hyöritään. Kovasti on pitänyt makupaloja pistää koiruuden naamariin, että se malttaa pysyä paikoillaan. Tämä on kuitenkin sellainen liike, jossa saadaan tuloksia runsaalla harjoittelulla.

Mielenkiintoiseksi on osoittautunut katsekohde, jossa koiran täytyy katsoa tiettyä kohdetta kolme kertaa peräkkäin. Kun meidän katsekontaksi on hiottu huippuunsa, onkin haastetta saada Monni katsomaan jotain muuta. Se hakee jatkuvasti katsekontaktia ja odottaa siitä palkkaa.

Jos noita haasteita riittää, on niitä varmuuksiakin. Esim. liike, jossa immeinen kaataa keiloja ja koira istuu paikallaan, kun se oli aiemmin päinvastoin. Tää on meidän bravuuri - rauhallinen Monni ei ole moksiskaan kun mie keiloja potkin :D

Kun tokoagin kolmas osuus on suoritettu, on edessä neloskurssi ja sen jälkeen varsinainen yo-tentti. Kevättä kohti nämä tulevat toteutumaan.

 

Tavoitteeseen on vielä matkaa

Tokoagi 3 -kurssilla

Kakkoskurssin perään alkoi tokoagin kolmosvaihe. Aika vinkeitä temppuja on tiedossa. Mm. sanomalehden lukeminen on yksi tehtävistä. Moona osaa jo aakkoset, joten kaukana ei ole tempun suorittaminen. Tosin tässäkin liikkeessä immeinen sitä lehteä lukee ja koiruuden pitää malttaa olla paikallaan kolme minuuttia. Aika hurja aika!! Toko 1:n kahden minuutin paikallaan olokin tuntuu ikuisuudelta. Lisäksi tiedossa on keilausta, jossa immeinen kaataa keiloja ja koira katsoo paikaltaan. Meille helppo nakki tämän rauhallisen lappalaisen kanssa. Kaada vaan, oikein potki, mie vaan katson, tuumaa Moona.

Kurssin jälkeen suunnattiin geokätköilyreissulle Koitajoen maisemiin. Aivan mahtavat kohteet olivat edessä, laavuja Koitajoen varrella ja ruskan maalaamissa koskimaisemissa. Jokainen kätkö kävelytti meitä enemmän ja vähemmän, Moona mukana peesissä. Tarkkana Monni oli, ettei vaan emännät katoa matkasta. Matkaa kertyi reippaasti ja loppumatkan kätköillä Moona oli sitä mieltä, että mie jään tänne autoon makaamaan, menkää te vaan sinne kätköille, mie en mörönsyötiksi enkä hirvikärpästen purtavaksi lähde.

Alla kuvia Moonan tokoagi 2:n tentistä (kuvat ja kuvakooste Anna Korhonen).

Tentissä

Moonalla oli tänään edessä hieno koetus eli tokoagi kakkosen tentti. Ennen tenttiä arvotaan kaikille liikkeistä viisitoista suoritusta, jotka tulee suorittaa oikeaoppisesti.

Kaikenlaista haastetta oli luvassa ja kun meidän harjoitusmäärä ei ollut paras mahdollinen, oli epäluulon kutinaa homman suhteen ilmassa. Kotona treenattiin jokainen liike ennen tenttiä ja hyvin sujui. Kentällä vielä ennen omaa vuoroa kokeiltiin, että menee. Moona on erittäin luotettava tällä tasolla, eli mitä sen kanssa on kerran tai pari kokeiltu, se yleensä toimii. Näin se oli nytkin.

Luottamuksella on suuri merkitys eri tehtävissä. Yhteistyö Moonan kanssa toimii juuri sen takia hyvin, että pystyn luottamaan koiraan. Paikallaanolot ovat sen bravuureita, samoin tietyt suoritukset esim. keilojen kaadot ja tassukohteet. Moona on vähän laiskansutjakka innostumisen suhteen, joten joudun tekemään sen kanssa töitä, että homma hoituu. Tentin läpäisyyn tarvitaan 5 onnistunutta suoritusta 15 tehtävästä. Monnin tentti meni piälle toivoen eli täydet pisteet (15) suorituksista saatiin. Ja erityisen ylpeä olin saamastani ohjauspisteestä, joita ei mielestäni helposti saa.

Nyt on tähtäimessä kolmoskurssi, joka alkaa ensi sunnuntaina. Sen jälkeen keväällä neloskurssi ja sitten kokeillaan, tuleeko Monnista ylioppilas :)

 

Moona "tikapuilla", jossa koira kävelee viiden laatikon läpi siten, että tassut
pysyvät laatikoiden sisäpuolella koko matkan. Jokaiseen laatikkoon pitää astua.
Tämä oli Monnin bravuureita, joka sujui hyvin heti ensi kokeilusta lähtien.

Hippulat vinkuu III

Auta armias näiden karkureissujen kanssa! Paimensukuinen lapinkoira pitää huolta omasta laumastaan ja pysyy hyvin pihakoirana??

"En oo koskaan kuullut tuommoisesta, että mie karkaan.", kertoo Hippu, 13 vuotta. "Mie vaan zoomailen pihapiiriä ja jos jotain mielenkiintoista on näkyvissä - menoksi. Kylillä pysytään kotvan aikaa, kun sinne päästään. Yleensä mie kuitenkin piileskelen lähipuskissa ja emäntä saa aikaan suuretsinnät."

Moona: "Mie meen isojen tyttöjen persnapissa, on niillä sen verran mielenkiintoiset kuviot. Ihan rinta röyhistyy kun maailma avautuu. Hippu meni justiinsa pikatien yli, meinaisinko mennä perässä? Jospa kuitenkin kohti kotia suuntaisi, emännän kainaloon!

"Varsinainen kyläluuta, mie Muusa olen ollut viime aikoina. Tylsä emäntä, tylsät jutut, halluun maailmaa kiertää! Emäntä on päättänyt ottaa miut haltuun namipalkalla, se toimii  ja saan edelleen irtokoirana mennä viipottaa pissi&paskireissulla omalla reviirillä.

Kiitoksia rakkaat koiruudet viikon juoksutuslenkeistä ja yösuunnistuksista!
-emäntä

 

Hippu zoomailee mahdollista menoväylää maailmalle

Hippulat vinkuu II

Kylläpä iltamassa taas hippulat vinkuivat, kun kaksi koiran epeliä päätti painaa jänön perässä maailmalle. Yleensä pihapiirissä viihtyvät jänöjussit saavat osakseen pienen ajomatkan mutta pidempiä taipaleita ei niiden perässä tehdä. Paitsi tänään ja vielä pimeään metsään.

Sinnepä metsään sitten taivalsi emäntäkin lamppunsa kera. Ei näy, ei kuulu koiruuksia - alkaa potuttamaan. Onneksi Muusa jäi sisälle, ettei ollut koko kolmikko liikenteessä. Kierrokset kylillä tehtiin ja kun kotipihaan ehdin, tuli puhelu, että Moona päivystää pikatien lähistöllä. Huutelemalla nappula painalsi kotiin, taisi olla jo ikävä. Mutta sitten tätä 13 v. muoria etsimään. Onneksi tuli kylän raitilla vastaan kohteliaita nuoria miehiä, jotka tiesivät kertoa koiruuden reittiä. Pikatien yli oltiin menty ja jostain hatelikosta piti koiraa etsiä. Pojat lupautuivat etsintäpuuhiin mutta annoin heidän jatkaa mopomatkaa. Onpa hienoa todeta, miten vihmeriä nuoria tältä kylältä löytyy!

"Kuurokorva"koiran etsiminen jossain pimeässä on toivotonta. Etenkin kun tietää, ettei koira edes halua kuulla. Aikani etsittyä päätin luovuttaa ja ajelin pyörällä kotiin päin tähystäen lampulla pitkin peltoja. Kun pistin pyörää parkkiin, kukas se siinä, Hippeli oli tietenkin ottanut meikäläisen kiikariin matkan varrelta. "Mie tässä, se ihana ja rakas, ethän oo vihainen?"

Muusa - tällä kertaa ihana kotokoira

Hippulat vinkuu

Uilon kentän koiratreenit käynnistyivät kesähelteiden jälkeen. Eka kerralla oli vuorossa agilitya, jota onkin koko kesä odotettu. Oli mielenkiintoista nähdä, miten Moona suhtautuu lajiin pitkän tauon jälkeen. Sen meno radalla on ollut aiemmin laiskansutjakkaa, eikä se ole paljon agilityltä näyttänyt.

Omalla pihalla oli kesän ajan rengas,  joka alkoi sujua suitsaitsukkelaan - nami näppiin ja koira läpi. Sen suhteen ei ollut kentälläkään ongelmaa, tuttu juttu. Moonalla olikin vauhtia hippuloissa, kun se pisti menemään. Kepit meni puoliverkotettuna sujuvasti mutta kun verkot poistettiin, tuli hieman arpomista, että mitäs nyt, mistä miun pitää sisään sukeltaa. Kokonaisuutena olin kuitenkin tyytyväinen koiruuden suorituksiin, sehän alkoi näyttää jopa agilityltä. Kun itse pääsin kokeilemaan vauhdin hurmaa huippunopean belgi Puhin kanssa, treeni-ilta oli kruunattu. Hippu ja Muusa tulivat isännän kanssa treenien loppuvaiheessa areenalle ja molemmat saivat suorittaa oman rundinsa kentällä.

Kävin viikolla geokätköilemässä "lajitoverin" kanssa ja Pyhäselän rannalla vastaamme sattui iso valkoinenpaimenkoira, joka piti jöötä onkivan emäntänsä puolesta. Ensin näytti siltä, ettei meillä ole niemenkärkeen asiaa mutta kun emme kumpikaan koiruutta pelänneet, se rauhoittui. Komea ilmestys!

 

Kevään Katselmuksesta

Myrskyn merkit

Hippu ja Muusa ovat alkaneet turkinvaihtoon - talviturkit kesäturkeiksi. Huoh! Koirilla on rytmit niin sekaisin lämpimän talven myötä. Karvamyrsky odottaa huushollia ja muri-murille riittää töitä. Moona taas kasvattaa talviturkkiaan, joka tupsuilee esiin pikkuhiljaa sieltä täältä.

Koirat nauttivat viilenneistä keleistä ja harrastukset odottavat. Ensi viikolla käynnistellään kenttätreenejä agilityn merkeissä ja reilun viikon päästä metsäharkkoja. Moonalla alkoi myös tokoagin kakkosvaihe, mutta eka kerta jäi väliin, kun sattui ristiäiset samaan ajankohtaan. Ensi viikolla saamme nähdä, mitä tokoagi2 tuo tullessaan. 

Alla olevassa kuvassa on kyse Moonan ensimmäisestä hotellireissusta Oulussa. Monni oli ihmeissään - mitä hittoa, missä ollaan, minne jäi koti. Kun ehdittiin kunnolla kotiutua, Moona alkoi vetää hirsiä kuorsauksen kera. 

Paluu arkeen

Eka työviikko on takana viiden viikon loman jälkeen. Myös koirilla oli paluu arkeen eli häkkielämään työpäivän ajaksi. Yhtenä päivänä jätettiin koiruudet sisälle ukkosuhan vuoksi. Häkissä on iso koivu, joten ei riskiä oteta.

Koulutuspuolella on tähtäimessä Moonan kanssa Vihmerän tokoagin kakkoskurssi. Saa nähdä, miten temput vaikeutuvat ykköseen nähden.

Innostuin myös täysin uudesta lajista eli dobosta, jota Vihmerä tarjoaa. Kurssille ilmoittauduin Moonan kanssa ja se alkaa marraskuussa. Dobo on Suomessa kehitetty koiran ja ohjaajan yhteinen liikuntamuoto. Se sisältää mm.syviä lihaksia kehittäviä liikkeitä koiran ohjaajalle ja koiralle. Dobossa käytetään Dobo-palloa, tasapainotyynyjä sekä puolipalloja, joiden avulla tehdään erilaisia liikkeitä. Osa liikkeistä on koiralle, osa ohjaajalle suunnattuja ja osa koiran ja ohjaajan yhteisiä. Laji kehittää yhteistyötä, luottamusta sekä kehonhallintaa. Katso lisää dobosta...

Huh hellettä!

On tää hurjaa aikaa Suomen maassa, kun useamman viikon helleputki jatkuu - suorastaan tropiikissa elellään, kun yöt on melkein yhtä lämpimiä kuin päivät. Eipä olisi uskonut kesäkuussa, että tämmöinen tänä kesänä koittaa. Paksuturkkisille koiruuksille ja etenkin mustan turkin omaaville tämä on koettelemusta. Koiruudet ovat saaneet olla sisällä viilennetyssä tilassa mutta häkkiin vaan mieli palaa. Puolikas päivä onkin sitten viihdytty auringosta varjossa olevassa häkissä.

Ja agitreeneistä lähikentällä ei toivettakaan :( Kotipihassa oleva rengas on silloin tällöin ollut kohteena. Monni menee sen nyt maksikorkeudelta mennen tullen, vaikka aikoinaan hallilla ei paljon kiinnostanut.

Kaiken huippu näillä helteillä on, että Hippu ja Muusa ovat molemmat tanakassa talviturkissa. Lämmin talvi on saanut koirien rytmin sekaisin turkin vaihdossa. Nyt Muusa on alkanut tupsuttelemaan ja kesäturkkia vaihtamaan. 3-vuotias Moona vaihtoi turkin toukokuun aikaan ja sillä vilpoisa meininki. Monni on naamaltaan kuin Juice Leskinen, kun sellaiset karvalipakkeet on korvien taustoilla.

Ristiinan näyttelyssä kuulin sanan koirien viilennysliivi - joku oli sellaisen ostanut. Mustista ja Mirristä ainakin saa Hurtan valmistamaa liiviä. Ei ole kokeiltu.

Geokoiruudet matkailevat II

Viikonloppuna oli edessä reissu Ristiinan koiranäyttelyyn, jonka päätarkoituksena oli esittää kehässä kaverini Merjan belgi Tiku. Moona lähti mukaan turistikoirana. Päätimme tehdä samalla geokätköilyreissun Mikkeliin ja Varkauteen ym. matkan varrelle sattuneille huudeille.

Perjantaina ajeltiin kohti Mikkeliä rauhallisesti kätköillen. Mikkelissä maalaiskoiruudet pääsivätkin kunnon kaupunkikävelylle. Melkein kolme tuntia marssittiin keskustan liepeillä kätköjen perässä ja koiruudet mukana. Yhdessä vaiheessa marssittiin juna-aseman ohitse ja Monni oli ehdottomasti sitä mieltä, että äkkiä ostamaan lippu lähimpään kotijunaan. Mutta ikävää kyllä, Savossa todetaan, että juna män justiinsa.  Aika väsyjä oltiin kierroksen jälkeen hotellin puolella, Monni painui heti syötyään unipuulle.

Lauantain kohokohta oli sitten Tikun kehäesiintyminen näyttelyssä. Hieman jänskätti, miten meillä menee vai meneekö töppöset ristiin mutta tämä nuori herra esiintyi erittäin hyvin. Näyttelyn jälkeen matka jatkui kohti Varkautta välietappien kautta. Varkaudessa koiruudet saivat uuden kaupunkilenkin, mutta rauhallisemmissa olosuhteissa. Matkaväsymystä oli tiedossa, kun Moona asettui hotellissa yöpuulleen. Merja kosketti sitä jossain vaiheessa takapuolesta ja Monni otti sellaisen ilmalennon kuin olisi sushukka purrut persiestä. No, Moona oli hieman närkästynyt tilanteesta ja löysi uuden lepopaikan jalkojeni juuresta :D

Geokoiruudet matkailevat

Ensimmäisen lomaviikon eka reissu suuntautui Ilomantsin Oskajärvelle. Kaverillani Merjalla on siellä mökki kauniilla ja erittäin rauhallisella paikalla, jossa koiruudet saavat hörpötellä irti. Mukaan matkaan lähtivät Moona ja belgi Tiku.

Mökkitontilla juoksentelevat normaalisti koiraherrat Tiku ja lappalaiskoira Poju. Moona ja Poju saavat mökillä tikustakin asiaa ja yleensä lelut/luut on pitänyt raivata mökkialueelta. Nyt oli toinen juttu, kun Tikua eivät nuo kiinnosta omistusmielessä. Sille on tärkeintä se, että mennä höpötetään pitkin pihoja. Moonakin jätti leluset tällä kertaa rauhaan, kun se oivalsi, ettei kisakaveria siltä osin ole tulossa. Tikusta sai muutakin asiaa.

Geokätköilyreissut suuntautuivat Ilomantsin lähistölle ja sunnuntaina oli vuorossa Hattuvaaran seutu. Yksi kätköistä sijaitsi Ilajanjoen sillan tienoilla, jossa koiruudet jaloittelivat innokkaasti. Ykskaks tajusin, että Monnihan on joessa? Koiruus oli todennäköisesti mennyt tavoittelemaan juotavaa ja luiskahti kapeahkoon jokeen, jonka penkat olivat heinittyneet, yllättävän jyrkät ja jokikin syvä. Tartuin Moonaa valjaista, kun näytti siltä, ettei se pääse omin avuin penkalle siltä kohtaa. Merja tuli apuun ja Monni oli hengenpelastettu. Säikähdys oli kuitenkin melkoinen ja Moona olikin kiinni loppuajan tällä kätköllä. Huh! Tosin koirakin oli itse sitä mieltä, että pois joen reunalta ja äkkiä.

Toisellakin etapilla koiruudet kirmailivat irti ja tietenkin paikallinen maanteiden ritari Teuvo kaahasi hurjalla vauhdilla Itärallia. Merja ehti napata Moonan kiinni ennen autoa ja taas oli hengenpelastusoperaatio suoritettu. Huh huh!

Nyt alkoi tuntua jo siltä, ettei puutu kuin kärmekset tai sushukkaset vaarojen tieltä. Mutta niiltä vältyttiin ja saatiin nauttia Ilomantsin todella kauniista maisemista.

Veteraani tentissä

Tänään oli veteraani Hipulla vuorossa tokoagitentti. Viimeisestä kurssikerrasta ehti mennä jo reilu kaksi viikkoa ja treenaaminen jäi vähiin johtuen Hipun valeraskaudesta. Koiruus on silloin tilassa EVVK ja tärkeintä on jonkin lelun paapominen, muu maailma jääköön sikseen. Paitsi tietty ruokakuppi.

Monta suoritusta oli siis täysin epävarmalla pohjalla, kun niitä ennen tenttiä kotona kokeiltiin. Asenne oli taas evvk ja se tarttui emäntäänkin siinä mielessä, että mitähän tästä oikein tulee - luottamuspula oli jonkin asteinen. Hippu on ollut ikänsä kaikessa toiminnassaan kyseenalaistaja, mitä hyötyä tästä mulle on tai miksi kannattaa tehdä jotain, mitä multa vaaditaan. Se kaipaa jonkinlaista perustelua toiminnalleen. Perustelu voi hyvin olla, että "Hitsi kun on kivaa". Se voi joskus olla pelkästään sitä, että "Onpa sillä hyvä herkku, jonka miekoira saan MUTTA toiminnan pitää kuitenkin olla meikäkoiralle johdonmukaista". Ja etenkin jos on yleisöä ympärillä, "Miehän teen mitä hienoimpia temppuja, katsokaa ja ihailkaa".

Kaikista ennakkoluuloista huolimatta, tentti meni piälle toivoin (Kalle Päätalon selekosten sanonta) eli oikein hyvin. 15 erilaista tehtävää oli alokasluokassa suoritettavana ja pisteitä Hipun kanssa kerättiin 13/15. Mie olin aika myyty! Jokaisessa tehtävässä on kaksi yritystä. Hipun osalta moni temppu tarvitsi juuri tuota kakkosyritystä, koska eka kerta oli sille taas, että hittoakos tässä. Kun se näki anovan ilmeeni, tuli varmaan tarve toimia, että tuon mieliksi teen. Kiitos Hippu huikeasta tentistä, joka kasvatti taas emännän uskoa. Pohjaltakin ponnistaen, jolla tarkoitan juuri tuota valeraskauden aikaista toimintaa. Kotona oli iso hymy myös koiran naamalla, kun pääsi paapomaan "pentuaan".

 

Hippu ja perävaunu Moona (edessä)

Musse räppää

Hau, mikä meininki, mikä meininki, sitä kyselee tää mummu!

Töppöset vispaa, häntä pyörii, koko meitsi hyörii, jou.
Tänään kävi Naksu, ei ollut kovin paksu, hau.
Yllättävää kyllä, Naksu olikin kimma, wou.
Viime kesänä tavattiin, nyt jäppiseksi luultiin, how.

Toimeen tultiin, toistemme pyllyjä nuuhkittiin, nou hätä.
Sitten mentiin ravia hurjaa, eikä meitsin elämä ollut enää kurjaa.
Uutta agirengasta hypittiin, jou, välillä vuoroja vaihdettiin.
Ympäri pihaa meni Naksu sekä Monni - juosten, pyörien, kirmaten, haukkuen,
meitsi vaan säesti sivusta katsoen, hau.

Tuu uudelleen Naksu, älä ole paksu. Pistetään taas raviksi, eikä olla taviksii, jou.

Veteraanin aivotreeniä

Hippu täytti toukokuun 22. päivä kolmetoista vuottaa. Veteraaniksi se täytyy viimeistään nyt katsoa vaikka se Katselmuksen ym. koirakehissä on sellaisena pyörinyt 8-vuotiaasta saakka. Reipas tyttö - kaikki vaan jaksaa kiinnostaa, ja etenkin Uilon kylän herruus. Se on Hipulle kaikki kaikessa.

Ilmoitin Hipun tokoagi-kurssille ja aivojumpilla on käyty sunnuntaisin. Hipun mielestä myös Jakokoski on sen herruuden paikkaa ja sitä se korostaa nostamalla jalkaa joka kulmalle. Siis oikeasti, se nostaa jalkaa kuin uros. Tänään päräytettiin myös kakkulit keskelle Jakokosken koulun pihaa. Joopa joo, emännällä oli kakkapussit mukana, no problem. Mutta tuo uho, mitä tällä veteraanilla on.


Kuitenkin se on tuolla tuntemattoman koiralauman keskellä itse rauhallisuus. Säkä pystyssä mennään, kun autosta päästään mutta kun toiminta alkaa, kaikki sujuu. Parin metrin päästä saa vieras koira mennä ja Hippeli vaan keskittyy omiin hommiinsa. "Hohhoijaa, onhan näitä areenoita nähty".

Lisää koiratreeniä

Moonan kanssa olemme käyneet Oppikoiran aktivointitreeneissä. Kyseessä on kolmen koulutuskerran treeni, jossa koiraa opetetaan ehdollistamiseen eri tavoin. Moonalle kosketustekniikat ovat tuttuja aiemmista koulutuksista ja se on helposti saatavissa koskemaan kohteeseen. Tällä kertaa oli tassukosketusten lisäksi kyseessä kuonolla työskentelyä kuvioiden muodossa. Koiralla annettiin ensin yksi kuvio, jota koiran täytyi koskettaa. Se jälkeen tarjottiin kahta kuviota ja oikea piti oivaltaa. Monnin kanssa päästiin kolmeen kohteeseen ja sitten tuli mitta täyteen. Ensi kerralla jatketaan..

Muistihirmu

Moona on osoittautunut erittäin hyvämuistiseksi koiruudeksi. Sillä on pitkiä mielleyhtymiä asioihin. Viikon verran on muistissa myyrän raato jossain pellolla ja se pitää käydä joka päivä tarkistamassa. Myyrää yritetään jopa kuonolla vinguttaa kuin vinkulelua. Vai olisiko kyse hengenpelastusoperaatiosta, joka ei enää tuota tulosta :) Jos jollain nurkalla on jänis pyörähtänyt, sitäkin pitää käydä päivystämässä useamman päivän ajan.

Muisti tulee vastaan myös koulutustilanteissa - sekä positiivisesti että ei niin positiivisesti. Moona ei tykkää pärisemisestä. Eli kun huulet päästää moottoripyörän ääntä, Monni katoaa. Nykyisin se jopa nöksähtää moisesta häiriöstä, ilkeä emäntä, mie meen justiinsa sängyn alle. Eilen taas innostuin sille pärisemään ja tänään Moona suhtautui erittäin epäluuloisesti minuun. Vähäksi aikaa se tuli viereen mutta poistui hetken päästä takavasemmalle epäluuloisesti pälyillen vaikka en minkäänlaista pärinää päästänyt. Tämä tapahtui useamman kerran. Nyt on parempi unohtaa moinen hassuttelu tämän hyvämuistisen koiran kanssa, muuten meidän hieno suhde on pilalla koulutuskenttiä ajatellen.

Katselmuksen huumaa

Paimensukuisten lapinkoirien Katselmus 2014 pidettiin viime viikonloppuna Jyväskylän Riihivuoressa. Hieno paikka sijaitsi laskettelurinteen laella ja näköaloja riitti joka suuntaan. Aurinko paistaa porotti ja naama paistui (punastui).

Omien koiruuksien ja Muusan pentujen osalle jäi sunnuntai, koska silloin oli vuorossa avoimet luokat ja veteraanit. Urosten avoimessa (alle 4 v.) oli mukana Muusan pennuista Kero - elämänsä ensimmäisessä Katselmuksessa. Emäntää jännitti mutta niin minuakin. Ehdimme mukaan seuraamaan urosten kehää sopivasti ennen loppukierrosta. Kero piti kehässä möykkää mutta samoin muutkin nuoret herrat, haukkumekkala oli melkoinen. Tämä komea herra meni viiden parhaan rotunsa erilaisen edustajan joukkoon. Iso sydän sille!

Narttujen avoimessa luokassa (alle 4 v.) oli Moonan lisäksi kaksi Muusan pentua, Oona ja Maana. Moona ja Maana olivat hieman tukevahkossa kunnossa molemmat ja saivatkin tuomarilta ystävällisen huomautuksen bikinikuntoon pääsemiseksi. Oona taas sipsutteli kehässä missin elkein ja voitti Kaunein häntä -kilpailun. Eikä menestys loppunut siihen vaan Oona sijoittui myös viiden parhaan rotunsa erilaisen edustajan joukkoon. Mie olin tässä vaiheessa ihan myyty!

Parasta kaikessa oli kuitenkin näiden arkojen tyttärien kehäesiintyminen. Viime vuoden Katselmuksessa tuomaria väistettiin, kellahdeltiin selälleen jne. Nyt treenattiin ennen Katselmusta pariin otteeseen ja kehitystä oli nähtävissä. Kehäesiintyminen meni kaikilta kolmelta neitokaiselta paikan päällä erittäin hyvin ja ei voinut kuin ihailla. Wau!

Tulossa jatkoa Katselmus-tarinalle ja lisää kuvia...

 

Kero emäntänsä kanssa loppukehässä

Meikäkoirastako missiksi (BISsiksi)?

Keskiviikon treeneissä oli luvassa näyttelykoulutusta. Moni koirista on menossa kevään aikana näyttelyyn ja siksi koulutus tuli tarpeeseen. Esimerkiksi omat paimenlappalaiseni ovat kehissä reilun viikon päästä Jyväskylän Riihivuoressa, jossa järjestetään paimensukuisen lapinkoiran Katselmus, ei mikään virallinen näyttely. Omilla koirilla tarkoitan myös Muusan pentuja, jotka ovat tulossa mukaan Katselmukseen. Keskiviikkona olikin pääosin lappalaisten treenikerta vaikka muitakin rotuja oli mukana.

Mittatikku ja sirulaite tahtoo olla aremmalle koiralle jännittävä juttu. Pitää mennä katolleen, kun moiset vekottimet lähestyvät. Keskiviikon treeneistä nämä laitteet tehtiin tutuiksi pikkuhiljaa eli niitä toistettiin säännöllisin väliajoin. Kolmannen kerran jälkeen suurin osa koirista oli sinut laitteiden kanssa - so what, antaa palaa vaan, tuo tikku ja tuo siru, mie vaan oon. Oli muutenkin hienoa todeta, miten aratkin koirat edistyivät yhdellä treenikerralla, kun asioita tehtiin pikkuhiljaa. Kiitos siitä kouluttaja Merjalle!

Näyttelyssä kaikki tämä tulee yhdellä rysäyksellä mutta jos koira on oppinut näyttelyyn liittyviä asioita sietämään, on aina helpompaa.

 

Moonan pentu Micu Katselmuksessa 2013 oli lähellä loppukehää poro-

koiramaisen olemuksen vuoksi, mutta peitsaaminen kehässä ei käynyt tuomarille.

Perustaitoja

Viime sunnuntaina aloitimme Moonan kanssa Vihmerän järjestämän Perustaidot-kurssin Jakokosken koululla. Teemana oli Jätä-käsky. Tämä koulutuskerta tuli tarpeeseen, koska meillä tämän harjoittelu on jäänyt vähemmälle. Nyt koiruus menee ja noukkii mitä tahtoo ja Ei-komento on ollut käytössä näille tempuille. Toimii sekin mutta usein kokeillaan hetken päästä uudelleen.

Etenkin pöydille kurkkimiset haluaisin kitkeä Moonalta pois. Se tarkastelee herkästi kahdella käpälällä seisoen, mitä hyvää sieltä löytyisi. Ja jos sattuu sopivasti ulottuville, vedetään tietty lattialle naposteltavaksi. Nou, nou! Muutenkin Jätä-käsky kuuluu ahneen koiran käytösrepertuaariin, koska kissojen kipoille meno ja niiden ajaminen on sen lempipuuhaa - etenkin silloin, kun kissat ovat aterioimassa. Tosin viime aikoina kissapolliisille on ollut tilausta, kun kateilla alkaa olla kevättä rinnassa ja järjestyshäiriöitä välillä syntyy. Kissapolliisi puuttuu tilanteeseen heti, kun kattien väliset häiriötilanteet menevät liian kiihkeiksi.

Muusan kanssa treenattiin keskiviikon treeneissä tokoa. Käsimerkit toimivat erittäin hyvin (vaikka eivät kuulukaan tokoon) ja saan Muusan kohtuullisen matkan päästä maahan pelkällä käsimerkillä. Hyvä juttu vaaratilanteiden osalta mutta jos koiruudella on tarpeeksi höyryä päässä, ei mahda toimia.

Jossain vaiheessa totesin, että Moona on ominut Uilon kentän omaksi reviirikseen. Siellä se mörräilee toisille mutta kun mentiin sunnuntaina Jakokosken kentälle, ei mörreistä ollut tietoakaan.

Koiran kommunikointi

Olimme keskiviikkona Koirapalvelu Vihmerän luennolla, jossa teemana oli koiran kommunikointi. Luennon tiimoilta heräsikin keskustelua isännän kanssa, miten omat koirat kommunikoivat. Kaikenlaista mielenkiintoista löydettiin niiden käyttäytymisestä. Etenkin kun taloudessa on kaksi arempaa koiruutta - niiden käytöksissä riittää tulkittavaa. Jos on korvat enimmäkseen pitkin päätä eli lippilakkina, se vaan kuuluu aremman koiran luonteeseen. Pystykorvat löytyy sitten tarpeellisiin tilanteisiin.

Oli mielenkiintoista todeta, miten ihminen voi vaikuttaa koiran luontaisiin signaaleihin myös huonosti. Esimerkiksi jos koiran varoitussignaalia eli murinaa estetään (torutaan tai kielletään jatkuvasti), se voi johtaa siihen, ettei koira enää varoita ahdistavassa tilanteessa vaan hyökkää suoraan. Se ei ole hyvä juttu.

Norjalainen Turid Rugaas on alan "guru" koiran kommunikointiin liittyen. Hänen mukaan koirilla on rauhoittavia signaaleita, joilla koira yrittää sopeutua sen hetkiseen tilanteeseen. Koira käyttää rauhoittavia signaaleja pysäyttämään ja estämään aggressiota, stressiä, pelkoa ja kaikenlaisia epämiellyttäviä asioita. Rauhoittavien signaalien avulla koira pyrkii luomaan luottamusta, turvallisuuden tunnetta ja ennen kaikkea keskinäistä ymmärtämystä.

Turid Rugaasin kirjoja:
Rauhoittavat signaalit. Sanasilta, 2005.
Kiskomatta paras: mitä tehdä, kun koira vetää hihnassa? Sanasilta, 2004.

Moona signaalit Jehkiä kohtaan ovat aika selvät. Kyseessä oli tapaaminen,
jonka aikaan Muusa oli juoksussa ja Jehki oletti, että Moona on se tapaus.

Maalaiskoirat kaupungilla

Tänään käytiin Moonan ja belgi Tikun kanssa kartsalla. Emännät metsästivät geokätköilyyn liittyviä multikätköjä, joissa kierretään useamman etapin kautta kierros. Geokohteiksi valittiin tietoisesti Joensuun keskustan multit, että koiruudet pääsivät mukaan saamaan kokemuksia kaupungin vilinästä.

Aloitimme kätköilyreissun hautausmaan vierestä Puolesta heimon ja maan -muistomerkiltä. Moona hoksasi patsaan, jossa isokokoinen sotamies lepäilee paasin ylälaidalla. Sehän oli Monnille iso mörkö, jota piti tovi haukkua voksuttaa.

Moona ei tykkää busseista. Sen mielestä ne päästävät ihmeellisiä ääniä ja ovat liian suuria Monnin elämään. Bussin tulon kaupungin äänimaailman sekametelissä voi huomata siitä, että talutin alkaa kiristyä, kun Moona haluaa muille maille.


Muuten kaupunkikierros ja narussa kulkeminen sujui hienosti. On tarpeen käyttää maalla asuvaa koiruutta myös kaupunkielämässä - on se niin erilaista.

 

Kyllä maalla on mukavaa - kuka kaupunkiin kaipaa

Moonalla on asiaa IX: Kaikki kiinnostaa

Miun kirsu on joka paikassa, missä sen ei pitäisi emännän mukaan olla. Mie oon nyt laihiksella ja kaikki paikat pitää tutkailla mahdollisten ruokavarastojen takia.

Isäntä on tärkeä tarkkailun kohde - sillä on lähes aina ruokaa. Meidän kuusikko (kolme koiraa, kolme kissaa) piirittää isännän sen ruokaillessa. Siinäpä soma rinki ja meikä etunenässä kyttäämässä sattumia.

Häkistä mie tarkkailen maailman menoa ja jos jossain risahtaa tai näkyy liikettä, meikä pistää äänimerkit päälle. Etenkin jos kissa vilahtaa, piipaat heti käyntiin ja menoksi. Tosin usein olen häkissä, kun paras jahti olisi mahdollinen ja rauha siis maan päällä.

Kylillä mie oon tarkkana, mikä meininki. Jos hyvin pyyhkii, häntä hupattaa ja suu on amerikanhymyssä. Etenkin treenikentällä meikä kunnostautuu, onko kivoja sulhoja tiedossa. Siskotytöille on tarjolla amerikanirvihymyjä.


Hauska video työkaverin Vili-russelista, varsinainen gentleman

Moona kehässä - Enon näyttely

Tänään vein Moonan "tuomiolle" Enon näyttelyyn. Keli on surkea ulkokehiä ajatellen eikä käynyt kateeksi tuomareita, jotka jaksoivat sateessa ja tuulessa tehdä omaa työtään. Lappalaisten kehä siirtyi kelin vuoksi sisälle, kun muut olivat ehtineet aikataulun reilun myöhästymisen takia alta pois.

Ei ollut tänään meidän päivä - ei tulosten eikä kehäesiintymisen osalta. Kehässä alkoi painaa väsymys reilun tunnin odottelusta ja miestuomari jänskätti Moonaa. Sitten vielä karmea mittatikku tuli mukaan kuvioihin ja homma oli sillä sipuli. Moona ei ole sinut mittatikun kanssa, kun sitä ei ole treenattu. Agihallilla se kerran mitattiin, eikä se oikein ollut mieleen. Mie kuitenkin päätin, että Monni mitataan. Otin sen jalkojen väliin ja takapäästä reilun otteen meikän nenä kohti koiran persnappia ja sehän mitattiin. Tosin olimme olleet koominen näky kentän laidalta katsoville ja joillakin oli ollut tosi hauskaa.

Moonan tuomio tänään oli keltainen eli hyvä seuraavasti: "Domino. Keskikokoa hieman kookkaampi, mittasuhteiltaan hieman pitkä, oikeanlinjainen pää. Pyöreät silmät, puoliksi lihanvärinen kirsu, selkä saisi olla tiiviimpi. Luisu lantio. Hyvät kulmaukset, turkki ei parhaimmillaan. Pitää tänään häntäänsä kovin takana. Hieman aristeleva luonne."

Joo, ei tänään Monnin häntä hupattanut. Muistelin vuoden takaista Ilomantsin näyttelyä, jossa Moona sai EH:n. Ulkona 20 asteen pakkasessa sujui kehä paljon paremmin ja häntä tötteröllä mentiin.

 

Miullako muka lihanvärinen kirsu!

Laihiksella

Kevät on laihiksen aikaa niin emännällä kuin koiruudella. Moona painoi silmätestireissulla 22 kiloa eläinlääkärin vaa'assa. Pullakassa kunnossa Monni on ja jotain on tehtävä ennen Katselmusta. Siellä on kuitenkin vastassa "tuomio", jos koira on ylikunnossa.

Monnin punkerolle koittaa nyt armoton aika. Käytiin tänään eläinkaupasta "superlaihdutus" naksusäkki, joka lupasi tuloksia lyhyellä ajalla. Saas nähdä, miekin voisin kokeilla :)

Laihis sai nopean alun tänä aamuna, kun majakka ja perävaunu kävivät kylillä. Sen verran silmä vältti häkkiin menoreissulla, että siitä kärsi koko aamu. Reilu puolisen tuntia venähti, ennen kuin ensimmäisen karkaajan kirsu pilkisteli pellon laidalla. Voihan kettu!

GEOkoiruuksia III

Moona pääsi viime lauantaina mukaan kätköilykierrokselle Enon suuntaan ja tiedossa oli muutama mukava koiralle sopiva lenkki. Etenkin jäitä pitkin kuljettu reissu sopi hyvin koiran lenkitykseen. Talsimme Pielisen jäällä puoliumpihankea toista tuntia sinne ja tänne kohti saarikätköjä ja Monni perätuupparissa. Sitä se tosiasiassa oli - emännän persiessä kuljettiin lähes koko taival kunnes lähestyttiin lähtöpistettä. Sieltä Moona sai tuttuja hajuja ja uskalsi irtautua meistä.

Keskiviikkona koiratreeneissä olivat mukana Moonan siskot Oona ja Maana. Edelleenkään ei ole toivoa yhteisleikeistä. Moona piti Maanan kanssa tuijotuskisoja murinan säestyksellä. Olen tullut siihen tulokseen, että Monni on ottanut Uilon kentän omaksi reviirikseen ja koettaa siellä pullistella muille. Tosin ärrit ja murrit unohtuvat heti, kun tekeminen alkaa.

 

 Maana ja Oona

Ihana Iita!

Miun lempimussukka Iita Muusan pentueesta vieraili torstai-iltana. Tämä liikkuvainen neitinappula oli kuin vahaa käsissä, eikä sitä meinaa saada kiinni millään - liukas kuin hylje. Oman koirakolmikon suhtautuminen Iitaan vaihteli. Moona pisti heti ärrit päälle ja koiruuksia ei uskallettu päästää juoksemaan, harmi. Muusa taas muisti nappulansa ja piti sitä pienessä jöössä, joka toimi sanomalla silloin tällöin mrrr toisen tullessa lähelle mutta seurustelu sujui hyvin koirien irtiollessa. Iita kunnioitti mammaansa. Hippu-mummon kanssa kaikki oli auki ja Hippua vietiin kuin litran mittaa. Iitukka pyöri väkkäränä Hipun ympärillä ja Hippu murahteli tuttuja murinoitaan, että elä nyt persvilloihin kiinni tule.

Ihana Iita oli jo syntyessään Muusan pentueen pienin ja sen elämän ensimmäinen viikko oli taistelua.  Iitan elämä lähti kuitenkin hyvin käyntiin ja nyt se asustelee isäntänsä Eliaksen kanssa Enon Rahkeella. Iitan elämään kuuluu paljon paimentamista, kun se on Eliaksen mukana rippileireillä ja leirikouluissa. Iitalla on myös kakkoskoti lapsiperheessä, jossa se vierailee joka viikko. Tämä yhteisomistajuus sovittiin jo pennun ottovaiheessa ja se on varmasti mukavaa tälle vilkkaalle neitokaiselle.

Koiruudet putouksessa

En ole mikään ehdoton Putousfani mutta sujuvasti seuraan sketsihahmojen kamppailua.
Tyypittelin nyt omia koiruuksia putoushahmoihin.

Moona = Antsku. Moona on Vatasen hahmon tapaan päältä tumma mutta alta vaalea - siis piiloblondi. "Mie oon aivan hitokseen sitä mieltä, että miun poikaystävä Poju pettää miuta jatkuvasti. Se riehkuu jatkuvasti Tikun kanssa, kun mie en oo näkemässä. Mie taijan justiisa soittaa Meikulle. No Meikku sano, että Monsku Ponsku sie tiiät, et parisuhde on kuin köyvenvettoo. Siulla on oikeus siun ommiin tunteisiin. Mutta jos Pojulla on vieläkin sutinaa muitten kanssa, mie romahan."
http://www.youtube.com/watch?v=cSXJKPZl4r4

Hippu = Harjakainen. Hipulla on pilkettä silmäkulmassa Hirviniemen esittämän Harjakaisen tapaan. Ninnannunnan, nyt mennään ja bisnekset sujuu. "Ootko koskaan kuullut semmosta termiä kuin surutyttö? Sen en oo minä. Käpäläkopelolla mennään ja mie en oo tossun alla. Aattelepa ite!"
http://www.youtube.com/watch?v=bg2KwlEYT9A

Muusa = Missis Aimo Alamansikka. Tuo Jukka Rasilan hihkuva tyyppi on kuin jatkuvasti tanssiva Muusa. Tuleeko häntä vai pää edellä - hurjasti Musse tanssii. "Tunnustan ja ennustan, pahempaa on vielä luvassa. Mie oon kotosin pellosta, sallasta tai kellosta. Humpattaa niin paljon, ettei meinaa pakka kestää kasassa. Ja pahempaa on vielä luvassa!"
http://www.youtube.com/watch?v=EoAMBkjXsjk

Paukkuja riittää

Pakkaset paukkuivat viime viikolla siihen malliin, että koiruudet viettivät päivällä sisäelämää. Se on niille outoa, kun ovat tottuneet päivät häkistä päivystämään. Kokonainen viikko hurahti sisätiloissa ja Hippu livistikin yksi aamu oven raosta ja painoi vauhdikkaasti häkkiin. Sieltä se katseli sen oloisena, että en tuu sisälle. Luu toimi houkuttimena ja näin saatiin Hippu sisätiloihin.

Ongelma ulkona olemiseen on Hipun ja Muusan turkinvaihto kesäturkkin, joka tapahtui joulun maissa. Moona tepastelee edelleen talviturkissa, kun Monnin turkin vaihto tapahtui hitaasti (ja emännän mielestä tuskallisesti) koko syksyn ajan.

Moona kävi perjantaina pra-silmätestauksessa, joka järjestettiin joukkotestauksena lappalaiskoirille. Eläinlääkäriaseman pienissä odotustiloissa Monni oli täpinöissään - hiton paljon koiria ja etenkin sulhoja. Oikein pisti silmään siinä koiralaumassa, että Moona ainoana heilutteli häntäänsä selän päällä - taisi olla sulhot mielessä, kun juoksun loppuajat ovat menossa. Toisena tuli erikoinen ääntely, jota se esitteli muulle laumalle.

Eipä sitten ollut iltapäivästä asiaa Pojun ja Tikun vierailulle. Hippu ja Muusa hoitivat homman Moonan jäädessä sisätiloihin ja koiruudet saivat päästellä oikein kunnolla pakkasviikon jälkeen.

Eläkemummeli

Hippu ei taida olla samaa mieltä otsikosta. Sen verran reippaasti sen töppöset vielä viipottaa. Annetaan puheenvuoro tälle mummelille:

"Hau, mitä, minäkö kehissä! Joo, meikällä on urasuunnitelmia tulevalle vuodelle. Kaverikoiraksi aion alkaa. Sitten emäntä lupaili miulle tokoagikurssia keväällä. Homekoiraksi en ala vaan meikä tuulettaa menemään.

Toukokuussa täytän 13 vuotta, mutta ei se meikäkoiraa paljon paina. Pomo oon edelleen tässä taloudessa ja Musse ja Monni pidetään ojennuksessa. Tyhmiä tapauksia meikään verrattuna. Mie oon sitä mieltä, että harkiten hyvä tulee, vaikka emäntä ei joskus meikäkoiran harkitsemisia oikein ymmärrä?

Moona on aina meikän kimpussa, kun saa miusta hyvän murrikaverin. Eipä tuo haittaa, pitää mielen virkeänä, kun pitää päivystellä ruokakippoa ja leluja. Jouluna kaikki lahjat olivat yhdessä paperipussissa ja se oli miun tärkeä päivystyskohde sille päivälle, kun tiesin sieltä joulupukin luukätköt. Piti vielä seuraavanakin päivänä päivystää tyhjää paperipussia, ettei vaan mitään sinne vahingossa jäänyt."

Irtovilloja

Talven sääolosuhteet ovat olleet erikoiset ja koiruudet ovat päättäneet alkaa karvanvaihtoon, outs. Villakoirat vaanivat joka nurkassa ja jos vähän vauhdikkaammin joku kulkee, on villakoirilla täysi rähinä päällä. Eikä muri-muri ehdi tällä vauhdilla kaikkea pistää ojennukseen...

Muusa on ollut tarkkailun alla. Ei paljon emäntää kiinnosta nuo majakka-perävaunu-kuviot, jonka jälkeen saa painaa pitkin teitä ja metsiä parivaljakon perässä. Mussun kohtalo on ollut narukoirana olo aamu- ja iltapissilenkeillä mutta se ei ole moksiskaan. Melskaa pitkässä narussaan entiseen tapaan mutta eipä pääse metsän siimekseen ja siitä retkeilemään, hahaa!

Moonan näyttelyuraa aiotaan taas kokeilla Enon näyttelyssä. Ei sieltä odotella mitään pokaaleja eikä ruusukkeita mutta kiinnostaa katsoa tästä kolmen koplasta eniten perinteistä lapinkoiraa esittävän Moonan kanssa, mitä sieltä tulee.

Uuden vuoden peltolenkki

Uusi vuosi pyörähti käyntiin ja niin pyörähtivät koiratkin kylillä. Voihan kettu! Iltapäivästä mentiin perinteiselle takapeltolenkille ja sieltäpä nämä neitoset keksivät omat suunnat kohti metsiä. Puolen tunnin etsinnän saldona oli ensin Hippu, joka kuhnaili viinimarjapuskien kupeessa, todennäköisesti ei kovin kaukana ollutkaan mutta halutessaan täysin kuurokorva sille, mitä ei halua kuulla. Sitten painoi perävaunu Moona pihaan metsästä päin ja hetken kuluttua veturi Muusa. Tympii kuitenkin tämä etsimisleikki. Olisi tehnyt mieli tarttua niskavilloista erästäkin mutta on se niin ihanaa, kun ovat turvallisesti kotona.

Hippu: "Joopa joo, ilotulituksia on nähty, lisää paukkuja..."

Muusa: "Onko pakko paukkua? Mie en tykkää yhtään, mieluusti sängyn alle piiloon."

Moona: "Pauketta riittää, so what! Mie pidän kuitenkin vahtia, missä paukkuu ja mitä paukkuu.
Ei tule miun reviirille paukkupatruunat haukkumaan."

Hyvää uutta vuotta kaikille koiruuksille ja heidän emännilleen/isännilleen!