Huh hellettä!

On tää hurjaa aikaa Suomen maassa, kun useamman viikon helleputki jatkuu - suorastaan tropiikissa elellään, kun yöt on melkein yhtä lämpimiä kuin päivät. Eipä olisi uskonut kesäkuussa, että tämmöinen tänä kesänä koittaa. Paksuturkkisille koiruuksille ja etenkin mustan turkin omaaville tämä on koettelemusta. Koiruudet ovat saaneet olla sisällä viilennetyssä tilassa mutta häkkiin vaan mieli palaa. Puolikas päivä onkin sitten viihdytty auringosta varjossa olevassa häkissä.

Ja agitreeneistä lähikentällä ei toivettakaan :( Kotipihassa oleva rengas on silloin tällöin ollut kohteena. Monni menee sen nyt maksikorkeudelta mennen tullen, vaikka aikoinaan hallilla ei paljon kiinnostanut.

Kaiken huippu näillä helteillä on, että Hippu ja Muusa ovat molemmat tanakassa talviturkissa. Lämmin talvi on saanut koirien rytmin sekaisin turkin vaihdossa. Nyt Muusa on alkanut tupsuttelemaan ja kesäturkkia vaihtamaan. 3-vuotias Moona vaihtoi turkin toukokuun aikaan ja sillä vilpoisa meininki. Monni on naamaltaan kuin Juice Leskinen, kun sellaiset karvalipakkeet on korvien taustoilla.

Ristiinan näyttelyssä kuulin sanan koirien viilennysliivi - joku oli sellaisen ostanut. Mustista ja Mirristä ainakin saa Hurtan valmistamaa liiviä. Ei ole kokeiltu.

Geokoiruudet matkailevat II

Viikonloppuna oli edessä reissu Ristiinan koiranäyttelyyn, jonka päätarkoituksena oli esittää kehässä kaverini Merjan belgi Tiku. Moona lähti mukaan turistikoirana. Päätimme tehdä samalla geokätköilyreissun Mikkeliin ja Varkauteen ym. matkan varrelle sattuneille huudeille.

Perjantaina ajeltiin kohti Mikkeliä rauhallisesti kätköillen. Mikkelissä maalaiskoiruudet pääsivätkin kunnon kaupunkikävelylle. Melkein kolme tuntia marssittiin keskustan liepeillä kätköjen perässä ja koiruudet mukana. Yhdessä vaiheessa marssittiin juna-aseman ohitse ja Monni oli ehdottomasti sitä mieltä, että äkkiä ostamaan lippu lähimpään kotijunaan. Mutta ikävää kyllä, Savossa todetaan, että juna män justiinsa.  Aika väsyjä oltiin kierroksen jälkeen hotellin puolella, Monni painui heti syötyään unipuulle.

Lauantain kohokohta oli sitten Tikun kehäesiintyminen näyttelyssä. Hieman jänskätti, miten meillä menee vai meneekö töppöset ristiin mutta tämä nuori herra esiintyi erittäin hyvin. Näyttelyn jälkeen matka jatkui kohti Varkautta välietappien kautta. Varkaudessa koiruudet saivat uuden kaupunkilenkin, mutta rauhallisemmissa olosuhteissa. Matkaväsymystä oli tiedossa, kun Moona asettui hotellissa yöpuulleen. Merja kosketti sitä jossain vaiheessa takapuolesta ja Monni otti sellaisen ilmalennon kuin olisi sushukka purrut persiestä. No, Moona oli hieman närkästynyt tilanteesta ja löysi uuden lepopaikan jalkojeni juuresta :D

Geokoiruudet matkailevat

Ensimmäisen lomaviikon eka reissu suuntautui Ilomantsin Oskajärvelle. Kaverillani Merjalla on siellä mökki kauniilla ja erittäin rauhallisella paikalla, jossa koiruudet saavat hörpötellä irti. Mukaan matkaan lähtivät Moona ja belgi Tiku.

Mökkitontilla juoksentelevat normaalisti koiraherrat Tiku ja lappalaiskoira Poju. Moona ja Poju saavat mökillä tikustakin asiaa ja yleensä lelut/luut on pitänyt raivata mökkialueelta. Nyt oli toinen juttu, kun Tikua eivät nuo kiinnosta omistusmielessä. Sille on tärkeintä se, että mennä höpötetään pitkin pihoja. Moonakin jätti leluset tällä kertaa rauhaan, kun se oivalsi, ettei kisakaveria siltä osin ole tulossa. Tikusta sai muutakin asiaa.

Geokätköilyreissut suuntautuivat Ilomantsin lähistölle ja sunnuntaina oli vuorossa Hattuvaaran seutu. Yksi kätköistä sijaitsi Ilajanjoen sillan tienoilla, jossa koiruudet jaloittelivat innokkaasti. Ykskaks tajusin, että Monnihan on joessa? Koiruus oli todennäköisesti mennyt tavoittelemaan juotavaa ja luiskahti kapeahkoon jokeen, jonka penkat olivat heinittyneet, yllättävän jyrkät ja jokikin syvä. Tartuin Moonaa valjaista, kun näytti siltä, ettei se pääse omin avuin penkalle siltä kohtaa. Merja tuli apuun ja Monni oli hengenpelastettu. Säikähdys oli kuitenkin melkoinen ja Moona olikin kiinni loppuajan tällä kätköllä. Huh! Tosin koirakin oli itse sitä mieltä, että pois joen reunalta ja äkkiä.

Toisellakin etapilla koiruudet kirmailivat irti ja tietenkin paikallinen maanteiden ritari Teuvo kaahasi hurjalla vauhdilla Itärallia. Merja ehti napata Moonan kiinni ennen autoa ja taas oli hengenpelastusoperaatio suoritettu. Huh huh!

Nyt alkoi tuntua jo siltä, ettei puutu kuin kärmekset tai sushukkaset vaarojen tieltä. Mutta niiltä vältyttiin ja saatiin nauttia Ilomantsin todella kauniista maisemista.

Veteraani tentissä

Tänään oli veteraani Hipulla vuorossa tokoagitentti. Viimeisestä kurssikerrasta ehti mennä jo reilu kaksi viikkoa ja treenaaminen jäi vähiin johtuen Hipun valeraskaudesta. Koiruus on silloin tilassa EVVK ja tärkeintä on jonkin lelun paapominen, muu maailma jääköön sikseen. Paitsi tietty ruokakuppi.

Monta suoritusta oli siis täysin epävarmalla pohjalla, kun niitä ennen tenttiä kotona kokeiltiin. Asenne oli taas evvk ja se tarttui emäntäänkin siinä mielessä, että mitähän tästä oikein tulee - luottamuspula oli jonkin asteinen. Hippu on ollut ikänsä kaikessa toiminnassaan kyseenalaistaja, mitä hyötyä tästä mulle on tai miksi kannattaa tehdä jotain, mitä multa vaaditaan. Se kaipaa jonkinlaista perustelua toiminnalleen. Perustelu voi hyvin olla, että "Hitsi kun on kivaa". Se voi joskus olla pelkästään sitä, että "Onpa sillä hyvä herkku, jonka miekoira saan MUTTA toiminnan pitää kuitenkin olla meikäkoiralle johdonmukaista". Ja etenkin jos on yleisöä ympärillä, "Miehän teen mitä hienoimpia temppuja, katsokaa ja ihailkaa".

Kaikista ennakkoluuloista huolimatta, tentti meni piälle toivoin (Kalle Päätalon selekosten sanonta) eli oikein hyvin. 15 erilaista tehtävää oli alokasluokassa suoritettavana ja pisteitä Hipun kanssa kerättiin 13/15. Mie olin aika myyty! Jokaisessa tehtävässä on kaksi yritystä. Hipun osalta moni temppu tarvitsi juuri tuota kakkosyritystä, koska eka kerta oli sille taas, että hittoakos tässä. Kun se näki anovan ilmeeni, tuli varmaan tarve toimia, että tuon mieliksi teen. Kiitos Hippu huikeasta tentistä, joka kasvatti taas emännän uskoa. Pohjaltakin ponnistaen, jolla tarkoitan juuri tuota valeraskauden aikaista toimintaa. Kotona oli iso hymy myös koiran naamalla, kun pääsi paapomaan "pentuaan".

 

Hippu ja perävaunu Moona (edessä)