perjantai 29. maaliskuuta 2013

Rakkaudella

Kaikki koirani ovat minulle rakkaita. Samoin ovat kaikki koiruudet, joita omat koirani emoina ovat synnyttäneet. Seuraan Hipun ja Muusan pentujen elämää aktiivisesti.

Rakkaus koiraan ei synny heti vaan koira pitää oppia tuntemaan. Ensivaikutelman perusteella kyse on ihastumisesta. Hippu oli ensimmäinen koirani ja valitsin sen pentulaumasta ns. mututuntumalta. Hipussa ihastuttivat sen valkoiset merkit pään päällä, niskassa ja kuonossa. Kun koiruuden kanssa seurusteltiin noin vuosi, olin aivan myyty.

Muusa on rakas Hipun pentueesta. Muusa valittiin pentueesta päällimmäisena meidän koiraksi ja siitä ei enempää keskusteltu ostajien kanssa. Tämä arka koira on reipastunut vuosien saatossa.

Moona oli ison pentulauman (9) napero. Pentuja hoidettiin luovutukseen asti ja ne olivat kaikki yhtä tärkeitä. Kun sisarukset lähtivät omiin koteihin, sai Moonakin oman huomion. Nokkelana tyttönä se osaa edelleen hyödyntää saatuja etuja. Jos Hippu valtaa tilansa postimerkinkokoisessa tilassa, Moona änkeää siihen kirjekuoren kokoisena. Moona - emännän oma pupujussi :)

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Moonalla on asiaa X: Menossa mukana

Laittoivat sitten meikätytön laihikselle. Emännän mielestä miun kyljet pullottavat ja pitäisi saada vähän painoa pois ennen huhtikuun Katselmusta. Nyt se ei tollo ymmärrä, että mie oon vaan niin hirrrveen hyvässä turkissa. Kattos vaan itteään peilistä ja alkais kärvistellä - mitä tässä meikätyttöä kidutetaan?

Personal trainerin kanssa on päästy pari kertaa juoksutreenaamaan ja se miulle soppii hyvin. On niin mukavaa roikkua Pojun korvissa kiinni, kun myö painetaan menemään. Jos Poju ei osu kohdalle, on Tikun korva sitten hampaissa. Tikun pirhana kasvaa vaan turhan nopeasti, ettei meikä tahdo kohta yltää sen korviin.

Emäntä kuljettelee meikää perjantai-iltaisin agitreeneihin. Kekkuli, kun ei aina kiinnosta. Emäntä meinaa välillä repiä hiuksia päästään mutta malttaa mielensä. Mie tarviin välillä lepotaukoja, ettei ole koko ajan touhuamista. Hitaasti mutta varmasti edetään agin parissa, ja etenkin hitaasti :)

Keskiviikkoisin mie oon päässyt kurmuttamaan siskotyttöjä treeneissä. Mietyttö pistän ne heti ojennukseen ärmyilemällä. Oman kylän kenttä on miulle tärkeä ja tuttu. Hihna ojossa mien painan kohti kenttää keskiviikkoisin, kun kotoa lähdetään. Alkutsekkauksen jälkeen - ketä paikalla > missä mennään > haa, siskotytöt tulee > kurmutusta tiedossa - mie keskityn kentällä tekemiseen emännän kanssa. Palkkaa saa ja kannattaa.

 
Personal Trainerin kanssa hankikävelyllä koiran omilla "lumikengillä"

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Matchissa Pärnällä

Koirakööri suuntasi tänään Pärnävaaralle JOA:n matchiin tarkoituksena treenata vähän Katselmusta varten. Hippu ja Muusa "painivat" veteraanisarjassa ja Moona matchasi nuorten luokassa. Moonan sisarukset Oona ja Maana olivat myös mukana.

Hippu esiintyi tapansa mukaan loistavasti mutta jäi parilleen kakkoseksi. Todennäköisesti Hipun notkoselkä on se tekijä, ettei tämä loistava esiintyjä pärjää. Pääsin itsekin seuraamaan sen esiintymistä sivusta, kun isäntä esitti sen sinisten loppukehässä ja itse odotin viittä vailla Moonan esiintymistä. Hippu on aina nauttinut esiintymisestä ja taas sain seurata sen kaunista liikkumista ja upeaa esiintymistä.

Muusa taas on kehittynyt esiintymispuolella. Sitä on aiemmin stressanut ympäristö ja se tohina siellä mutta nyt Mussukin alkaa tottua ja keskittyy esiintymiseen. Hienosti meni Muusan kehät ja se sijoittui vete-sarjan kakkoseksi.

Moona sai punaisen omasta paristaan mutta karsiutui sitten loppukehistä. Hienoa kokemusta pikku neidille Katselmusta varten!



lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kissa pistoksissa

Tikku-kissan lääkekuuri on jatkunut ja ongelmat lisääntyivät lääkepistoksen antamisen suhteen. Enää ei ideaalisiteeseen kietominen auttanut vaan katti piti käyttää perjantaina eläinlääkärillä pistettävänä. Se reissu meni siten, että katti matkusti boxissa tohtoriin ja marisi niin pirusti mutta kun paikanpäällä boxi avattiin, Tikku oli kuin sementissä ja hoitaja sai pistää piikin mennen tullen isännän rapsutellessa kissaa niskasta. Uskomatonta!
 
Viikonlopun osalle jäi vielä kaksi lääkepiikkiä. Tänään käytettiin katti ajelulla boxisssaan kauppareissun aikana. Sitten mentiin kylän urheilukentän huoltorakennukseen piikitystä varten ja sehän onnistui todella hyvin. Nytkin homma meni siten, että minä vähän rapsuttelin niskasta ja isäntä laittoi piikin eikä katilla ollut mitään halua lähteä säntäilemään ympäriinsä. Konstit on monet, sanoi emäntä kun kissaa yritti piikittää :)
 
 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Tikusta asiaa

Nuori uroskissa Tikku sai viikolla riesakseen virtsavaivat. Ne todettiin tohtorissa tyypillisiksi nuoren leikatun uroksen vaivoiksi, johon auttaa jatkossa vaan ruokavalio. Tikulla on nyt viikon ajan lääkekuuri menossa ja sehän haastaa meidät hoitajat. Jo ensimmäisen lääkärillä käynnin jälkeen katti piti viedä tohtorille uudestaan, että sille saadaan lääkitys yleensä annettua. Ei todellakaan onnistunut suun kautta ruiskutettuna ja turha toivo oli ruokaan sekoitettuna. Tämä Tikku-herra on melkoinen pontus ja muistuttaa mielestäni hyvin bodannutta kaveria.

Ainoaksi kotihoitovaihtoehdoksi jäi pistos nahkan alle. Lääkäristä saatiin valmiit ruiskut annosteltuna mutta sekään ei ollut ihan yksinkertaista. Eilinen pistoskerta meni vielä kohtuullisen hyvin, kun pitelijällä oli kädessä hanskat ja katti ei vielä arvannut varoa. Tänään taas piti käyttää ensin puolituntinen jo suunnitteluun, miten piikitys mahdollisesti onnistuisi. Nyt laitettiin peliin ideaaliside, jolla kissan yläruumis laitettiin "lukkoon". Tämän myötä homma sujui hyvin ja kun Tikku pääsi vapaalle, odotti ruokakuppi palkintona.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Personal Trainer

Moona tarvitsee nyt Personal Traineria tai useampia. Tyttö pitäisi saada paraatikuntoon kevään Katselmukseen, joka on huhtikuun lopussa. Hieman on "silavaa tarttunut" talven aikana Monnin kylkiin ja niistä pitäisi nyt päästä eroon. Em. silavajuttu oli aikoinaan yhden Katselmus-tuomarin kommentti Hipusta.

Poju on ykkösehdokas PT:ksi ja tänään juostiinkiin peltolenkillä kierroksilla. Ja kun ei jaksettu juosta, vedettiin painit ja parit turpakäräjät. Tänään tosin trainerin päivystys petti ja Monni ehti popsimaan yhden myyrän pellolta. Pojun uusi elinkumppani belgi Tiku tulee hyvänä kakkostrainerina. Nyt ei enää pelkkä ruokavalio ja kävelylenkit riitä, vaan pistetään kaikki peliin kunnon vuoksi :D

Personal Traineria tarvittaisiin myös agilitypuolella, vai onko sitten tässä tapauksessa kyseessä Mental Trainerista, kun motivointi on ongelmana...

 
Personal Trainer antaa ohjeita: "Elä enempää syö, juostaan vaan!"

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Tokottaa

Muusa vieraili agilityareenalla perjantai-iltana. Olihan se vähän hakemista mutta tyttö pisti parilla kierroksella itsensä peliin. Hippulat ei vinkuneet mutta puomilla painettiin reippaasti ja sen jälkeiset esteet sujuivat hyvin.

Moonan osalta voitaisiin edetä toko-sektorille. Nappula on siitä kiinnostunut ja emäntäkin alkaa syttyä. Lisäksi toko-agi voisi olla emännän ja Monnin osalta "se juttu". Odotellaan Koirapalvelu Vihmerän kurssia.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Saisinko johdonmukaisuutta toimintaan, vuh!

Kirjahyllystäni löytyy myös kirja Koiran etikettiopas. Hauska nimi mutta kirjassa on paljon hyvää sisältöä. Omalta osalta kirjasta pomppasi koulutuksen johdonmukaisuuden merkitys. Joo, tuttua on mutta ei todellakaan toimi aina omalla kohdalla.

Ongelmana tahtoo usein olla se, että emäntä ei jaksa työpäivän jälkeen keskittyä asiaan ja tulos on ei-niin-aktiivisten lapinkoirien kanssa plusmiinusnolla. Miten parantaa tilannetta > kotona nollataan työpäivä rentoutumalla, ottamalla pienet torkut > kentällä keskitytään asiaan, ja sitäkin voi oikeasti harjoitella - keskittymistä treeneihin.

Johdonmukaisuutta ajatellen samassa taloudessa olevat ihmiset antavat koiralle erilaisia käskyjä tai tapoja toimia eri tavalla. Yksi kieltää sen, minkä toinen sallii. Siinäpä sekametelisoppa rakkaan koiruuden aivoihin. Tähän on vain yksi ratkaisu. Ensin koulutetaan isäntä, sitten koira.

Tutkimuksissa on havaittu, että noin 24 % koiranomistajista uskoo, että koira ymmärtää kaiken heidän puhumansa. Totuus on, että suurin osa puheesta menee yli koiran ymmärryksen. Koira kykenee oppimaan kymmeniä sanoja mutta sen on vaikea erottaa toisistaan tuttuja sanoja, jotka kuulostavat samalta. Siksi yksi selkeä käsky / haluttu asia on paikallaan.

Koira kyllä tietää, kuka on helpoiten manipuloitava nakki porukassa. Tämä näkyy hyvin meidän laumassa, kun isännän ympärillä on ruokailuaikaan melkoinen rinki, kolme koiraa ja kolme kattia. Saisinpa joku päivä kuvattua koko kyttäysköörin, hauskan näköistä mutta periaatteessa ei muuten niin hauskaa. Itse en ainakaan tykkäisi, että miun ruokalautasta vahtisi 12 silmää karvoineen.


 
 Moonan ja Pojun talviriehaa