keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Taikuuttako?

Moona on osoittautunut elämänsä aikana melkoiseksi Houdiniksi. Jo pentuna se murtautui koirahäkistä ulos pienen häkinreiän kautta. Tähän tarvittiin mielenkiintoinen tapahtuma pihalla.

Alakerran ikkunasta tultiin kerran pihalle, kun kuului vieraiden ääniä. Tähän vaadittiin lipaston päälle hyppäämistä ja kissoille säädetyn ikkunan kapeasta raosta ulos änkeämistä. Melkoinen taikatemppu paksuhkolta koiruudelta :D

Suljettujen ovien salaisuudet Monni hoitaa halutessaan. Ulko-oven lukkoa se ei ole vielä toistaiseksi onnistunut "murtamaan" - vaatii vielä harjoittelua.

Moonan hypnotisointitaidot ovat omaa luokkaansa. Kun tarpeeksi kauan tuijottaa ruskeilla nappisilmillään isännän hyppysissä olevia ruokapaloja, ne oikein lentävät koiruuden kitaan. Sama tekniikka pätee namutäteihinkin. Tässä auttaa joskus myös kuonotökkis taikasauvan keinoin - simsalatöks, makupala tänne.



Hokkuspokkus, nyt katoaa lumi!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Mummomagneetti ja työkaveri

Moonan kanssa tulee liikuskeltua kaupungissa georetkien päätteeksi, kun odotellaan bussin lähtöä. Lähes poikkeuksetta tulee vastaan joku vanhempi rouva, joka toteaa, että onpa söpö tai ihana. Sama juttu linjurissa. Aika joku pysähtyy rapsuttamaan ja ihastelemaan Monnin erikoisempaa väritystä.

Etätyöläisestä on mukavaa, kun karvainen työkaveri kipaisee heti aamusta yläkertaan päivän hommia aloittelemaan. Moonalle se meinaa päivän ekan luun järsintää. Moona on ollut otettu, kun me ei lähdetä töihin. Jos sen vie häkkiin, se alkaa siellä paahtamaan, että hakekaa miut äkkiä pois, kun ite ootte sisällä. Kun se haetaan, koiruus on sitä mieltä, että eipä ole viikkoon nähty vaikka se tunti sitten vietiin häkkiin.

Kuulin tässä semmoisenkin jutun, että joku koira oli ollut niin innoissaan oman porukan kotiin jäämisestä, että oli niksauttanut häntänsä :D


Kesällä georetkellä Kolilla