sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Mummomagneetti ja työkaveri

Moonan kanssa tulee liikuskeltua kaupungissa georetkien päätteeksi, kun odotellaan bussin lähtöä. Lähes poikkeuksetta tulee vastaan joku vanhempi rouva, joka toteaa, että onpa söpö tai ihana. Sama juttu linjurissa. Aika joku pysähtyy rapsuttamaan ja ihastelemaan Monnin erikoisempaa väritystä.

Etätyöläisestä on mukavaa, kun karvainen työkaveri kipaisee heti aamusta yläkertaan päivän hommia aloittelemaan. Moonalle se meinaa päivän ekan luun järsintää. Moona on ollut otettu, kun me ei lähdetä töihin. Jos sen vie häkkiin, se alkaa siellä paahtamaan, että hakekaa miut äkkiä pois, kun ite ootte sisällä. Kun se haetaan, koiruus on sitä mieltä, että eipä ole viikkoon nähty vaikka se tunti sitten vietiin häkkiin.

Kuulin tässä semmoisenkin jutun, että joku koira oli ollut niin innoissaan oman porukan kotiin jäämisestä, että oli niksauttanut häntänsä :D


Kesällä georetkellä Kolilla

1 kommentti:

  1. No siinä sitä onkin iloa ollut, jos häntäkin on päässyt heilutuksesta niksahtamaan :D !
    Minulla on oman koirani kanssa samanlaisia kokemuksia, että vieraat ihmiset ottavat kontaktia ja haluavat tervehtiä koiraani. Se täyttää parin viikon päästä jo kahdeksan vuotta, mutta vähintään kerran kuussa minulta joku kyselee, että onko se vielä pentu :) .

    Tässä hetkessä ja maailmantilanteessa on aika vähän ilonaiheita, joitakin onneksi kuitenkin, ja yksi niistä on ihan varmasti koirien ilo siitä, että kotiväki on ja pysyy kotona :) .

    VastaaPoista