Paukkuja vuodella 2013

Uusi vuosi paukkuu ulkona ja koiruudet suhtautuvat siihen eri tavoin. Hippu ei pelkää juuri mitään muuta kuin muri-muria. Sitäkin se väistelee siinä vaiheessa, kun se tulee melkein karvoihin kiinni. Hipun kanssa on katsottu monet ilotulitukset ja Hippeli nousee jopa kahdelle käpälälle ihmettelemään (Uilonpurontien kaide), että mitä ja missä, minne mennään seuraavaksi.

Muusa taas on paukkuarka. Äsken yritin käyttää sitä pissilenkillä ulkosalla mutta melkoinen hinku oli takaisin, kun jossakin posahti. Muusakin on joutunut siedättymään paukutukselle, kun varuskunnasta kuuluu välillä ammuntaa. Muusa on kuitenkin sisällä rauhallinen ilotulitusten paukkeessa, kun tv pauhaa ja ihmiset ovat lähellä. Kuitenkin korvat hörössä, että missä mennään.

Moona taas on siltä ja väliltä. Ei ole yhtä rohkea kuin Hippu mutta pissilenkillä ei ollut mitään ongelmaa paukuista. Kuuntelee ja katselee mutta tekee myös omia juttujaan. Sisällä ihmetteli isännän ekaa rakettia ja eniten sitä sihahdusta. Ei kuitenkaan paukkuarka, hyvä juttu.

Hippu, Muusa ja Moona emäntineen toivottavat kaikille Hyvää uutta vuotta ja hippuloiden vinkumista vuodelle 2013!

Muusan pentu Minka kotonaan jouluna. Minka on täysi kopio mammastaan Muusasta.

Moonalla on asiaa IX: Jänskättää

Miun pahimmat viholliset kotosalla ovat "muri-muri" ja mörkömoppi. Ne ovat emännän hyviä kavereita koirankarvojen siivoushommissa. Etenkin muri-muri on karmea, kun se huutaa hitosti meikätyttöä vaaniessaan. Toinen hirvitys mörkömoppi ei pidä ääntä mutta hiipii meikän jälkiä seuraten huoneesta toiseen. Sille mie uskallan möristä takaisin. Odotahan senkin moppi, kun joku päivä satut meikän hampaiden ulottuville, silloin siusta tehdään silippua.

Emäntä vei miut joulupäivänä kylättelyreissulle Polvijärvelle. Minnuu tuommoinen kyläreissu jänskätti, kun Muusa ja Hippu jäivät kotihäkkiin. Miun piti urhoollisena pyöriskellä kyläpaikan nurkissa ja tutustua uudelleen jo puolituttuihin immeisiin. Paras paikka kylässä oli aluksi pöydän alunen mutta kun ruokapuolella kunnostauduttiin, meikätyttö heitti arkailut sinne pöydän alle ja painoi jouluherkkujen pariin nuuskuttelemaan. Piirakkaa tuli pöydästä ja lohikalaa lautaselle, eikä enää jänskättänyt yhtään. Hyvä reissu!

Jouluhulinat

Tänään saatiin koiruuksien elämässä aikaan kunnon jouluhulinat. Lapinkoira Poju ja belgin pentu Tiku tulivat käymään. Koiralauma juoksenteli irti pitkin pihoja talvesta ja lumesta nauttien sekä toisiaan takaa ajaen. Juoksun lomassa jokainen suoritti vuorollaan melkoisia hankisukelluksia ja tulihan samalla turkki pestyä.

Muusa näytti mamman mahtiaan ja pisti Moonan ojennukseen. Moona naukkasi sitä takaa-ajoleikeissä hännästä ja siitähän Muusa ei tykännyt. Hyvä juttu, kun Moona tahtoo olla vähän jokaisen niskassa keikkumassa.

Iltamassa käytiin hakemassa Kontiolahdelta joulupiirakat ja Moona pääsi kyläilemään siskonsa Maanan luokse. Ensin näytti siltä, että syntyy vaan mörinää mutta pikkuhiljaa koiruudet siedättyivät toisiinsa ja päästiin seurustelemaan irtokoirina. Maana olisi ollut heti alusta vieraanvarainen ja leikkimielellä mutta Monnin piti alkuun isotella. Pihallakin käytiin tekemässä sukkulakierroksia.

Hipun, Muusan ja Moonan joulutervehdys

Reippahasti käypi askeleet, Hipun hommat on niin kiireiset. Lelut piiloon pantihin, luutkin kätköön haudattiin, ettei Moona saisi!

Muusa, Moona läksi innoissaan, aamulehden, postin hankintaan. Paukku kovan pakkasen, liikettä saa koiran tassujen, ja sukellusta hankeen!

Kun on valmiit kinkut koirien, rynnistääpi lauma huoneeseen. Jouluherkut kupissa, saavat ruokahalulla, koirat joulun maistaa.

Moona haukkuu kohta vou, vou, vou. Hippu säestääpi hou, hou, hou! Muusa yhtyy kuorohon, kohta koiralaulut on, kirsut kohti kuuta.

Lenkillekin mieli päästä ois, jospa Poju kylään tulla vois. Silloin hankeen jäljet jää, kun koiralauma pölistää, pitkin peltoteitä.

Joulua nää haukut toivottaa, oispa teilläkin näin mukavaa! Ensi vuotta mietitään, uudet kujeet keksitään, emännälle hauskaa.

Moonalta terveisiä: "Unelmien paikka, piparikylä! Mutta mie

pistin  töpinäksi ja nuolin ensin kaikki tomusokerit ja kuorrutukset pois.
Sitten söin koko hökötyksen. Nam!" (Klikkaa kuvaa suuremmaksi, kun kaikki on vielä hyvin)

Hipun murinoita V: Muistoja

Nuorena tyttönä talven tulo aiheutti melkoisia muutoksia meikäläisen sielunelämään. Iihku pääsi kun lumi tuli. Kymmenisen vuotta sitten lumentuloaikoihin alkoi meikätytölle "tietyt ajat". Pyllystä tuli jotain höpötystä ja sitä piti nuohota vähän väliä. Emäntä totesi, että miulle oli tullut eka kiima. Outo nimi, parempi miusta olisi hurmio...

Meikällä oli silloin sen verran hyvät parfyymit, että sulhot saapuivat pitkin kyliä tapaamaan. Yksikin sulho pyöri pihassa ja emäntä ei oikein tykännyt? Ajeli vaan sulhoa pihasta ja huuteli hurjasti perään. Mietyttö jo ehdin seurustella häkin läpi ja vaihtaa kirsupusuja? Postilenkillä kirjoittelin sulholle viestejä hankeen. Kunnon tärskyjä ei päästy tekemään kunnes...

Eräänä aamuna posti&pissireissulla huomasin sulhon aamuhämärissä parin sadan metrin päässä ja rakkaus roihahti rintaani. Tempaisin narusta sellaisella voimalla, että irti päästiin. Emäntä huusi perääni kuin palosireeni. Meikätyttö vaan näytti pyllyä ja matka jatkui hippulat vinkuen. Ikävä kyllä, meikätyttö jäi kiinni lähimpään puuhun ja sulho jatkoi matkaa emännän palosireenin pelossa.

Metsätreenit jatkuvat

Tänään painuttiin metsään lumesta huolimatta. Nyt on vielä hyvä kahlata tässä lumessa ja emännät saa samalla tehokasta liikuntaa. Mukana treenaamassa olivat Poju ja Tiku Merjan kera, Ida ja Mira, Pekka Tupsun ja Helmin kanssa sekä minä Hipun ja Moonan kanssa. Muusa lähti isännän matkassa Polvijärvelle ja on varmaan siellä saanut irtojuoksentelua harrastaa.

Ensin laitettiin kehiin pennut Helmi ja Tiku. Keeshund-pentu Helmi otti heti kosketuksen maalimieheen ja tuli innolla sen luokse. Belginpentu Tiku taas haki jo jälkeä ja osautui maalimiehen luo emännän avustuksella. Kun maalimiehenä oli itse emäntä, se haettiin nopeasti.

Hippu kunnostautui tänään ykköstykkinä. Maalimiehet haettin suoraan ja haukut päälle. Hippu oikaisi yhden jäljen ilmavainulla ja maalimies löytyi nopeasti.

Tiku ja Moona tuttavuutta hieromassa

Piki in memoriam

Eläinystävistämme vanhin 23-vuotias Piki-katti tuli tänään tiensä päähän. Sitä on vaivanneet erilaiset vanhuuden vaivat jo reilun vuoden ajan mutta tämä "iki"katti on niistä selvinnyt eläinlääkärin ja ruokavalion avulla.Tällä viikolla sen elämä meni kuitenkin siihen pisteeseen, että jouduimme tekemään lopullisen ratkaisun sen osalta. Eläinlääkäri Jussi Hyvönen nukutti Pikin kissojen taivaaseen.

Kissoilla sanotaan olevan yhdeksän henkeä. Pikillä niitä oli varmasti ainakin se yhdeksän ikään ja olosuhteisiin nähden. Se on asustellut ikänsä tässä Uilossa junaradan ja vilkasliikenteisen tien lähellä. Lisäksi Piki teki kesäisin viikon-parin kamikazemetsäreissuja, eikä sitä juuri pihapiirissä näkynyt.

Koirarintamalla oltiin tänään haukkukoulussa. Itse olin ilman koiria kuuntelemassa Turusen Irenen luentoa, jonka jälkeen päästiin kokeilemaan käytännössä erilaisia keinoja koiran ja haukun rauhoittamiseen. Omatkin koirat ilmaantuivat sopivasti paikalle ilman ennakkosopimusta isännän matkassa ja nappasin Muusan mukaan treenaamaan. Mussepa laittoikin esiin kaikki parhaat puolensa, eikä siitä pahemmin haukkukoiraa saanut. Moona ja Hippu lähtivät tilanteesta kotiin isännän matkasta mutta Monni oli kotona käyttänyt sitä pientä rakosta hyväkseen, kun ovi jäi raolleen ja hippulat vinkuen kentälle. Ikävä kyllä, se kävi ärisemään siskolleen Oonalla ja aiheutti rähinänpoikasta ennenkuin ehdin napata sen turkista kiinni. Ja riimuun, että treenit pääsivät jatkumaan. Toisaalta Moona pelasti haukkukoulun tilanteen, että saatiin jotain mekkalaa aikaan kun muuten meni liiankin hyvin ja koiruudet "näyttelivät" mallikelpoisia koirakansalaisia.

Tassuttelua

Törmäsin töissä EU-hankkeeseen nimeltä Ekotassu. Nimestä tulee kaikenlaista mieleen mutta itse hanke liittyy luomuruokaan. Koska hankkeen nimi tuo mieleen myös koiruuksia, sovelsin sitä sanaleikeistä tykkäävänä omaan kolmikkoon.

Moona on tietenkin Egotassu. Ainakin tällä hetkellä siltä tuntuu löytyvän egoa enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Monnille on nyt iskenyt päälle isotteluvaihe ja viime sunnuntain agitreeneissä se "hymyili" turhan leveän amerikanhymyn yhdelle koiratoverille. Se oli vaan sellainen irvistys istualtaan ja jäi siihen. Keskiviikon treeneissä Monni kävi pariin otteeseen hurmailemassa amerikan irvihymyllään yhtä mustaa noutajakoiraa, joka oli uusi tuttavuus mutta ei onneksi rähinää saatu aikaan. Pitää nyt olla tarkkana, onko sille tulossa juoksut.

Hippu on sitten Emotassu, kun se on koko lauman kingi ja pitää Monnille painiseuraa, kun Moona sitä kaipaa. Emotassu ärräilee ja murrailee nappulan kanssa mennen tullen ja eipä taida pahemmin pennut natinat pattiin ottaa.

Musselle sopii hyvin Elotassu, kun se on niin liikkuvainen. Muusan osalta ei ole tarvinnut juuri paino-ongelmia miettiä, kun se tanssii aina irtiollessaan ja myös narun nokassa. Käpälät steppaa ja koira pyörii kuin väkkärä. Se ottaa liikunnan ilon irti jopa istuessaan.

Jouduin laittamaan Hipun ja Muusan keskiviikon treeneissä kenttärakennukseen, kun alkoivat paahtaa porukoiden ilmaantuessa kentälle. Treenit pidettiin agilityn merkeissä ja kenttärakennuksesta kuului yksittäisiä voksahduksia treenien edetessä. Molemmat pääsivät omalla vuorollaan tekemään ratoja. Hippu oli aivan tohkeissaan kun se pääsi omalle vuorolleen. Aika salamana rata tehtiin ja emännältä pääsi iso huokaus, voi kun tämä koira olisi 5-6 vuotta nuorempi.

Emotassu Hippu

Vuodenajat sekaisin

Talvi vilahti ja katosi. Erään ennusteen mukaan se tulee vasta tammikuussa. Hippukin tuli siihen tulokseen, että Suomessa lämmintä vaan jatkuu ja alkoi pudottaa hienosti kasvatettua talviturkkiaan. Se on erittäin tuuhea ja voi kettu sitä karvan määrää, mikä siitä alkaa purkautua. Nyt on jo näkyvissä sisätiloissa merkkejä karvamyrskystä...

Uilon kentän uusia agilityesteitä testattiin keskiviikkona. Putket ovat merkittävä osa agilitya ja niiden avulla voidaan rakentaa helposti hyppyratoja. Koirille aiheutti hämmästystä musta putki, joka oli asetettu kentälle kaarelle. Koirat pääsääntöisesti kääntyivät putken suulta takaisin tai mentyään pienen pätkän putkeen. Toinen puna-keltainen putki oli suorana käytössä ja sinne painettiin innolla.Taitaa pimeys vaikuttaa myös koiriin eikä kentän valoilla voinut vaikuttaa putken sisälle.

Parin viikon päästä Uilon koirakoulussa on tiedossa Haukkukoulu. Turusen Irene Koirapalvelu Vihmerästä käy läpi keinoja ja konsteja, joilla voidaan hallita koiran haukkua eri tilanteissa.

Minka päästelee pentutapaamisessa kesällä 2012

Koiragastronomiaa

Olen tyypitellyt koiruuksia jonkin leivonnaisen suhteen. Muusa on aivan lettu, joka muuttaa ilmettään sitä käännellessä. Kun letun / Muusan heittää ilmaan, se pyörähtää jaloilleen ja tirisee täpinöissään. En ole kyllä kokeillut kumpaakaan mutta fiktiona tämä on mahdollista. Tanssiva koiruus...

Hippu on taas ruisleipä, vakaa ja varma. Uunituore se ei ole mutta mummonakin ikinuori. Se kuultiin elukkatohtorissa, kun Hippu siellä anaalirauhasineen taas kävi. Tohtori kysyi Hippelin ikää ja yllättyi 11,5 vuodesta. Eipä ole tämän mummelin naama päässyt pahemmin "homehtumaan" vaan vääntyy aina juustoiseen nauruun.

Moonaa on kutsuttu vehnäseksi sen värin takia. Sen uusi turkki on mielettömän pehmeä ja Monni sopii siten hyvin vastapaistetuksi pullaksi. Korvapuustiksikin sitä voisi kutsua tempaustensa takia. Onni-Monnin ulkonäkö alkaa muistuttaa pullaa muutenkin, kun turkkia on alkanut tulla pentukarvan lähdön jälkeen - koira vaan pullistuu kuin hiivataikina.

Kiinalainen korvapuusti

Ollako vai eikö olla - tullako vai eikö tulla?

Syksy on taas ollut pitkä. Vaikka talvi välillä tulla tupsahtaa, se sulaakin sitten pois. Koiruuksillehan talvi sopisi kuin lumi kirsun päähän mutta ei emännälle. Kärvistelisin nyt mieluusti pitkässä mustassa syksyssä jouluun asti - syy metsätreenit. Odotan taas innolla huomisia harkkoja ja koiruuksien touhuja...

Muusa kävi Pompentaudin testissä ja tänään saatiin tulos: Normaali. Eli ei ole kantaja eikä sairas. Muusan kanssa keskustelin asiasta ja sanoin, että et ole pompomkoira vaan ihan normaali. Siltä ei aina tunnu kun tämäkin 8-vuotias ikinuori painaa jäniksenloikkaa pitkin peltoja. On vielä niin salakavala, että luikkii heti selän kääntämisen jälkeen lähimpään metsikköön. Tekisi mieli sanoa ISO ja PAHA sana. Mussu järjesti taas illalla superetsinnät meikäläiselle. Perävaununsa kanssa painui metsikköön meikän pihakynttilöiden sytyttelyaikaan ja sitten puolisen tuntia etsin niitä pirulaisia. Nyt ei luotto enää pelaa, ja Musse (intiaaninimellä: Kapinen katoava koira, mafianimellä: Il Mussolini al Paco) painaa jatkossa narun nokassa...

Terviisiä emännälle: Oot ihan pölöhö, etkä ymmärrä meikätyttöä.
Mie vaan käyn tilukset kiertämässä ja sie et tajua.
Meikätyttö miettii nyt seilaamista muille maille.

Vuoroin vieraissa - hakuharkat jatkuvat

Viime lauantaina oltiin pienessä tihkusateessa metsätreeneissä kolmen immeisen ja neljän koiran voimin. Ympärillä oli nyt erilaista metsikköä - oli aiemmin hakattua ja puolimetsittynyttä aluetta, jossa oli jonkinlaista näköyhteyttä sekä ihanaa vanhaa tiheämpää kuusikkoa. Hipulla ja Moonalla oli taas vauhti päällä ja painelivat heti hommiin, kun irti päästi. Koiruudet olivat hommista niin tohkeissaan, että nasakat haukut ilmoittivat metsän puolelta maalimiehen löytyneen. Kahlekuningas Moonalle hankittiin nyt metallinen riimu, kun se ei tunnu kestävän missään muussa liekassa hetkeä pidempään. Riimu toimi todella hyvin eikä Monni edes yrittänyt murtautua siitä ulos.

Idan ja Sannin emännät painoivat metsässä koiriensa kanssa niin, että koirille meinasi löytyä ihan oikeita hakuhommia, kun suuntavaisto emänniltä hieman katosi :) Tässä tapauksessa "äänimies" ilmaisi, mistä löytyy lähtöpaikka.

Ettei homma menisi liian yksipuoliseksi, Hippu päätti järjestää omat hakuharkat teemalla koiran etsiminen. Isäntä tuli autolla laavulle ja vaihdoin Hipun lennosta Muusaan kotimatkaa varten, ettei Muusa jäänyt mieron osalle. Hippu jäi autoon mutta oli sitten päässyt irtokoiraksi isännän hoidellessa muita hommia. Ja tietysti meidän jäljelle tuosta vaihdosta närkästynyt koira sitten lähti. Hetken aikaa sitä etsittiin ja sieltä se radan liepeiltä löytyi hiekkakuopalta illistelemästä. Illalla sitten parivaljakko Muusa&Moona järjestivät toiset pienimuotoiset etsinnät kotopihassa. Eihän myö mittään, myö vain pienellä pissireissulla tuossa metsän puolella käytiin, kun ei lähempää sopivaa vessaa löytynyt. Ei aina naurata nuo kaksikon toilailut...

Hippu maastoutuu.

Hipun murinoita IV: Mistä on lappalaistyttö tehty?

1. Komeasta tuuhkoturkista...
Se on meikälappalaisen tärkeä asuste. Mie talvesta nauttiva koiruus en pärjäisi ilman kunnon tuuhkoturkkia. Kastuessa se menee kikkuralleen, ihan kun ois permiksessä käynyt. Kun mie oikean turkkiani tuuletan, kuulostaa siltä, että mie oisin helikopteri - semmoinen päristys miun turkista pääsee.

2. Vipeltävistä käpälistä...
Melko tärkeät vekottimet ja lappalainen on luotu liikkumaan - aina menossa. Miun töppösistä löytyy myös rapsuttimet, joilla on hyvä turkkiaan kuopia ja emäntää rapsutella huomion tarpeessa. Isäntä niitä silloin tällöin lyhentelee, mie en hirveesti tykkää mutta kestän kyllä. Talvea ajatellen miulla on jalassa villasukat ihan omasta takaa, kun on sen verran tuuhea karvoitus anturan pohjissa.

3. Nuuskunokasta...
Haisutin on tosi tärkeä, kun sillä saa luettua kaikki postit ja rakkauskirjeet tien varsilta. Sillä on hyvä tökkiä myös emäntää ja isäntää, jos mie tunnen olevani paitsiossa. Nuuskuttimella löytää makupaloja tai metsästä immeisiä ym. Lappalaistytön tärkein aisti!

4. Huiskasta eli hännästä...
Toimii hyvin mielipidemittarina. Haihäntänä mie usein kuljen. Kun mie oikein innostun, ei meinaa pylly pysyä matkassa, kun häntä järjestää konsertin. Kun mie on pahalla piällä, ei karvan tupsukaan nouse takapuolesta vaikka kuin yrittävät houkutella.

5. Uskollisista nappisilmistä...
Ne ovat miun valtti. Kun oikein vinkeästi tillottelen, maailma on avoin. Tulee makupaloja, sylitystä, lenkkiä ja kaikkea kivaa mitä meikätyttö tahtoo.

6. Värien leikistä...
Emännän mielestä mie onn yksi revontuli johtuen värikirjostani. Kun mie mennä liehkuan lenkillä revontulityttönä, kauniit värit pääsevät oikeuksiin turkissani.

7. Naskalihampaista....
Naskaleita käytetään tietty sapuskoihin, luihin ja leluihin. Pennunnappulana sai naskaleilla kivoja tihuja aikaan. Meikätytön tavaramerkki on "amerikanhymy", jolloin miun etuhampaat näkyvät ilman kulmahampaita. Tosin saa meikä pahempaakin irvistystä aikaan tarvittaessa mutta todella harvoin.

8. Lipottimesta...
Lips ja taas saa huomiota. Pussailu on mukavaa vaikka isäntä ei aina olekaan samaa mieltä. Välillä mie nuoleskelen kissoja ja kissa taas tarraa tassuillaan miun päästä kiinni ja nuolee miun naaman. Sehän sopii...

Metsätreenejä

Lauantaina kokoonnuttiin Uilo-Jakokoski elämyspolun maastoihin treenaamaan ihmisen hakua. Mukana oli viisi immeistä ja kuusi koiruutta. Hakua tehtiin koiran tason mukaan ja suurin osa oli nuoria aloittelevia koiria haun suhteen, joten alkuun tehtiin näköjälkeä ja sitten hieman haastavampaa. Hippu taisi olla ainoa konkari mutta ei Hipullakaan mitään erikoisempaa "uraa" ole takana haun suhteen, vaan satunnaista on olleet meidän kokeilut.

Bruno on löytänyt maalimiehen ja tulee mallikkaasti sen perässä.

Kaikki koirat olivat kuitenkin innostuneita hommasta ja maalimies löytyi nopeasti. Etenkin täysin uusi koiratuttavuus, ei koskaan hakua kokeillut Kamu näytti emännälleen luontaisia taitoja. Ensin käytiin pari kertaa etsimässä läheltä ääni- ja näkömerkeillä mutta viimeisellä haulla ihminen olikin jo piilossa ja Kamu innolla hakemaan.

Että ketuttaa, kun toiset tekee treeniä. Mietyttö kyllä puren narun poikki ja menoksi.

Viimeisenä pääsi hakua kokeilemaan pienen pieni belgianpaimenkoiran pentu Tiku, Merjan koiruus. Ihana musta pallero...

Iltapissillä

Työpäivinä koiruudet asustavat päivän häkissä ja tulevat sisälle, kun saavumme kotosalle. Lasken koirat häkistä pissi&kakkalenkeille irtokoirina. Viime aikoina on pitänyt suunnata nämä lenkit takapellolle, ettei Musse lähde seilaamaan pitkin kyliä. Aika herkässä oli ainakin alkusyksystä mutta ei se kovin kaukana käynyt perävaununsa eli nappulan kanssa. Hirvittää vaan tuo Lieksantie. Kun vie koiruudet kohti takapeltoa, se mahdollistaa metsälenkin omilla mailla ja se riittää.

Myöhäiset iltapissit tehdään vuoroissa, jos emäntää laiskottaa tai ilta on jo ollut täynnä touhua. Koira kerrallaan lasketaan ulos. Tänään meni ensin ulos Musse ja takaisin tultiin mallikkaasti. Sitten oli vuorossa Hippu ja eipä koiruutta näkynyt kun kutsuttiin. Taikasanoina tällä kertaa toimi: "Et pääse huomenna metsätreeneihin, jos et tule". Heti alkoi kuulua suhinaa (pimeässä) ja Hippu ilmestyi :D

Moonan ja Mussen rähinää. Kuva: Merja Tammi

Syysretkellä

Lappalaisten syysretkeen Uilo-Jakokosken elämyspolulle osallistui kaksi immeistä ja neljä koiruutta. Sää suosi käppäilijöitä ja lenkin päätteeksi vedettiin metsätreenit.

Olipa taas hienoa seurata paimensukuisen toimintaa ihmisen haussa. Ei koiruudet paljon arponeet, kun piti lähteä hommiin. Painuttiin sukkulana etsimään ja sieltähän se maalimies löytyikin. Hippu vanhana konkarina onnistui heti. Olin aika yllättynyt Moonan osalta, kun se ei ole aiemmin suurempaa kiinnostusta osoittanut etsintähommiin. Enemmän kiinnosti ympäriltä löytyvät koirat. Laitoin Moonan nyt pitkään liinaan ja yhdessä lähdettiin matkaan. Nappula osoitti kuitenkin ensi metreillä kiinnostusta hakuun, joten irti ja menoksi. Ohjuksena painui jäljelle ja kuono maassa mennä viipotti. Ja hetken päästä oltiin maalissa. Toinen haku oli pidemmällä matkalla ja lähetin Monnin, sinne painui ja tuli maalimiehen kanssa tyytyväisenä takaisin. Wau, tätä pitää saada lisää, niin emännän kuin koiruuksien...

Sanni seuraa tarkkana tapahtumia

Brainstorm II

Moonalla on nyt ollut liian monta menoa viikossa. Maanantaisin on Pelit&Leikit -kurssi, tiistaisin agilitykurssi ja keskiviikkoisin Uilon perustottistreenit. Lisäksi agilitykurssi jatkuu sunnuntaisin. Vaikka Moona onkin energinen koiruus, Monnin aivokapasiteetti ei jaksa näin montaa peräkkäistä juttua. Sen sain todeta viime viikolla, kun oltiin maanantain kurssilla ja sitten seuraavana iltana agilitya. Moona oli aivan seis, ei mulle mitään uutta enää. Tekihän se toki kilttinä tyttönä joitakin juttuja mutta innostus tekemiseen puuttui.

Hippu oli erittäin halukas Pelit&Leikit -kurssille Moonan sijasta. Siellä harjoiteltiin mm. kosketusalustaa käpäläkosketuksella ja esineen kiertämistä matkan päästä lähettäen. Hipulle tuo jälkimmäinen oli bravuurijuttuja, kun eteenmenemistä on agilityaikoina treenattu. Kuten edellisissä kirjoituksissa totesin, tämä mamma on parhaimmillaan valeraskauden jälkeen. Kerro vaan mulle, mitä ja missä, mie teen! Topakkaa toimintaa...

Mummo vetää hienosti!

Hippu on 11-vuotta täyttänyt koiruus. Se oli muutama viikko sitten valeraskaana ja silloin ei muu kiinnosta kuin jonkin lelun paapominen. Mutta se jälkeen löytyy tytöstä töpinää. Otin Hipun mukaan Puuhakurssille ja siellä oli aarteiden hakemista. Tyttö oli tosi innokas ja kaikki piilot käytiin hakemassa. Ei emäntä meinannut kestää menossa mukana, kun Hippu paineli kohti "aarteita".

Tällä viikolla oltiin sitten agilityn parissa. Vauhtia piisasi Hípun osalta. Hitsin hieno tyttö! En aio kuitenkaan sitä enemmälti hypittää jatkossa. Matalat on rimat kun seuraavan kerran mennään agilitya!

Pelit&Leikit -kurssilla

Koirakoulu Vihmerä vetää Uilon kentällä Pelit&Leikit -kurssia.  Moona on yksi osallistuja ja viimeksi pelattiin mm. talonmiestä. Siinä talonmies kiertää taloa ympäri ja "sakottaa" koiraparia, joka liikkuu. Koiran ja immeisen pitäisi siis pysyä paikallaan talonmiehen ilmestyessä. Siinä onkin haastetta, miten saat koiran pysymään paikallaan.

Tämä olisi mielestäni hyvä kotiharjoitus  > koiran hyvä hallussapito eli kierräpä jotain rakennusta ympäri ja ole koiran näköpiirin ulkopuolella. Tee sitten kutsu koiralle.

Uilon koirakoulun toiminta rakentuu siihen, että saamme koiristamme hyviä koirakansalaisa. Olemme saaneet tähän asti Koirakoulu Vihmerän kursseilta ammattilaisen ohjaamaa koulutusta,

Saimme nyt ensimmäisen valituksen koirien haukunnasta kentältä. Oli hieman masentunut olo mutta homma jatkuu. Tämä reklamaatio käsitellään ja tiedote on jo laadittu ensimmäiseen hätään.

Monni agilityssa

Moonan eka agilitykerta POKS:in hallilla sujui hyvin. Meillä oli neljä ohjaajaa ja neljä koiruutta. Esteet kiinnostivat nappulaa ja se meni niitä mennen tullen, jopa ei ohjatusti :D

Keskiviikon treeneissä oli metsäharkat - teemana esineruutu. Aika haastava koiralle, joka ei hallitse noutoa. Yllättävän hyvin treenit kuitenkin sujuivat ja pääasia, että tutustuimme lajiin. Etenkin Hippu-mummo kunnostautui ja kävi noutamassa esineet yllättävän hyvin. Emäntä voi aina yllättyä ja taas se tapahtui. Sanoin jo Hippua lähettäessäni, ettei tää voi onnistua mutta koiruus toi metsäalueelta kolme esinettä se ihana pilke silmäkulmassa...

Moonalla ei mennyt ihan putkeen. Homma ei kiinnostanut pätkääkään. Eilen oltiin metsälenkillä Merjan ja Pojun kanssa ja Moonalle annoin pötkyn suuhun. Sen kanssa juostiin päättömänä koirana pitkät matkat. Joo, pikkuhiljaa suussa pitämistä ja noutamista...

Brainstorm

Taas tuli kerran todettua, kuinka energinen Moonan nappula väsytetään aivojumpalla. Poju oli torstaina kylässä ja nappuloiden touhuun kuului pääasiassa painiminen. Se, että miten ja missä ja millä tavoin tuotti koiruuksille pohdintaa kun ympärillä olivat myös Hippu ja Muusa sekä immeiset.

Puuhakurssi on tuonut aivoaskartelua Monnin elämään. Puuhakurssille osallistuu myös vuoroin toinen isompi koiruus. Moonalle viime kertainen jumppapallon tökkäys oli hyvä juttu > jospa pallonpaimennus kiinnostaisi, kun ei ole muuta oikeaa paimennettaa tässä lähistöllä. Ensi viikolla on viimeinen puuhakurssin kerta ja pallopaimennusta olisi tarkoitus kokeilla maalia myöten. Eikä aivojumpat siihen lopu, kun heti perään alkaa Pelit&Leikit -kurssi.

Aivojumppaa (tai aivotonta) pitää tällä hetkellä myös Hippu. Valeraskaana ja joku lelu jatkuvasti matkassa. Merjalla oli sienimetsässä mukana vinkulelu. Kun Merja sitä vingutti, Hippu oli kaikista halukkain: "Anna mulle se pentu sieltä heti." Muutenkin tämä jokapaikanhöylä on ollut Merjan koira ensimmäisistä makupaloista lähtien. Pihalla sain hihkua Hippua luokse sata kertaa, kun se oli menossa pentupesän tekoon aitan alle. Merja kutsui kerran ja Hippeli juoksujalkaa painoi Merjan tykö.

Pojun ja Moonan halikuva. Kuva: Merja Tammi

Moonan halitesti - siis hallittavuustesti

POKS:in agilityharrastajille vaaditaan ennen koulutukseen osallistumista hallittavuustesti, joka on hyvä juttu itse asiaa ajatellen. Homma ei toimi, jos koiruudet huseltavat pitkin hallia hallitsemattomasti. Hallittavuustesti on kuitenkin liian vaativa aloittelevien koirien osalta POKS:in nettisivuilla olevien ohjeiden mukaan. Ohjeiden perusteella pitäisi hallita tokon alkeet ja ja jopa jatkokurssi, mieli läpäistä testi.

Moona kävi tekemässä hallittavuustestin keskiviikon koiratreenien jatkoksi. Uilon kentällä treenattiin hallittavuutta Reijan johdolla ja homma hoitui. Ja sitten ajeltiin POKS:in hallille itse testiin. Meidät otti vastaan erittäin ystävällinen koiraimmeinen, joka sai sekä koiran että immeisen rauhoittumaan. Sitten mentiin itse halliin...

Monnille se tarkoitti uutta hiekkalaatikkoa ja uusia leluja. Moi emäntä, mä meen! Nappula tutustui halliin, ja meikä juoksi perästä. Hallittavuustestin osalta oli hyvä, ettei Moona noteerannut muita koiria eikä ihmisiä. Pääasia oli halli, hajut ja jopa muutama este käytiin tekemässä. Hallussaolo oli siis aika hukassa, outs!

Sitten tuli paikallaanolojutut. Ensin nekin meni takaa-ajoksi, mutta sitten löytyi yhteinen sävel. Sataprosenttista paikallaanoloa, hienoa Moona! Hallittavuustesti saatiin siis läpi, yksi virhesuoritus. Sisäinen minä nauroi koko ajan Monnin touhuja, vaikka naama oli aika ajoin punaisena...

Poju ja Moona riehuu: Kuva Merja Tammi

Pallopaimennusta

Olen mukana Moonan ja isojen koirien kanssa kahdessa ryhmässä Koirapalvelu Vihmerän puuhakurssilla. Moona osallistuu toiseen ryhmään ja Hippu ja Muusa vuorottelevat toisessa. Viimeksi harjoittelimme palloon tökkäämistä. Ajatus olisi, että koira alkaa pyörittämään palloa jatkossa. Monnin kanssa tökkis toimikin, vielä pitää treenata, että saadaan homma pyöritysvaiheeseen.

Pallopaimennus on oma harrastuslaji, joka sopii erityisesti paimenkoirille. Pallopaimennuksessa koira kuljettaa jumppapalloa omistajan ohjaamana. Yleisin tapa on, että omistaja lähettää koiran pallon taakse ja pyytää kuljettamaan pallon luokseen tai koira kuljettaa pallon maaliin. Koira ei saa purra palloa vaan ohjaa päänsä, kuononsa tai rintansa avulla palloa eteenpäin. Lajia voi harrastaa oikeastaan missä vain mistä löytyy pieni/iso läntti avonaista tasaista kenttää/nurmikkoa. Laji ei vaadi suuria hankintoja vaan ainoastaan koiran koolle sopivan jumppapallon.

Ohessa linkki varsinaiseen kilpailutapahtumaan, jossa bortsu (tietenkin) tekee mahtavaa työtä:
http://www.youtube.com/watch?v=Xvc9VhFkyKk&feature=related

Moonaltako pallo hukassa? Höpsistä, siinähän se on - ihan itse maapallo.

Moonalla on asiaa VIII: Metsäagilitya

Meikätyttö treenaa nyt tulevia agilitykoitoksia varten. Miun pitää saada kunto kohdilleen...

Emäntä vie Merjan kanssa miut ja Pojun sienimetsään treeneihin. Hippulat vaan vinkuu, kun myö Pojun kanssa otetaan kaikki irti näistä retkistä. Ei löydy niin jyrkkää rinnettä, etteikö meikät sitä pudottelisi alas täyttä vauhtia ja takaisin. Hyppyharjoitukset sujuvat mennen tullen. Mie pistän välillä Pojun ketteryyden koetukselle, kun pujotellaan hurjana pitkin metsikköä, mie edellä ja Poju perässä. Kun metsässä painetaan tauoitta 3-4 tuntia, vaatii meikän kroppa palautumista - ei saa häiritä, Monni unipuulla!

Emäntä on ollut tällä viikolla aurinkoisella tuulella, josta meikäkoirat ovat saaneet osansa. Kunnalta tuli myönteinen päätös miun kotiareenan eli Uilon kentän agilityesteiden rahoitusta varten.

Pojulta jäi hyppy kesken, kun se pysähtyi poseeraamaan.

Pentupörinät II

Muusan pentujen "kokoontumisajot II" pidettiin lauantaina. Mukana oli Moonan, Muusan ja Hipun lisäksi Oona, Maana, Iita ja Topi (joka ei ole Muusan pentu). Oli taas hienoa nähdä, miten viime kesänä pentupalleroina pitkin pihoja vaeltaneet nappulat ovat kasvaneet. Silloin oli tiukka paikka saada pennut kasaan ja ruokakuppien yhteenkalistaminen auttoi :D Ihana Iita yllätti koollaan, kun se oli pentunappulana pentueen pienin. Nyt Iita oli lähelle toisten kokoa ja liukas kuin hylje.

Nappulat pääsivät nyt juoksemaan pitkin pihoja ja peltoja, kun nartuilla ei ollut juoksuja. Pieniä ärrejä ja murreja välillä väännettiin mutta nämä tilanteet laukesivat yllättävän nopeasti ja juoksu jatkui.

Porukan ainoana uroksena oli lapinkoira Topi, joka saapui muista vähän myöhässä. Topi ympäröitiin heti narttujen toimesta ja taisi olla Topilla hetken aikaa melko ahtaat paikat. Herra Hurmuri!!

Nappulat tulivat yllättävän hyvin toimeen keskenään. Eniten jännitti Moonan matchoilu mutta neidinnappula toimikin "tuomarina" toisten välisissä selvittelyissä.

Oheisesta kuvakoosteesta saat seurata nappuloiden menoa.

Metsätreenejä

Keskiviikon Uilon koiratreeneissä oltiin täysin pihalla ja mentiin samalla ihan metsään - vuorossa oli siis Uilon koirakoulun ekat metsätreenit, jotka pidettiin Uilo-Jakokoski elämyspolun laavun maisemissa. Paikalla oli kuusi koirakkoa, yksi ohjaaja kahden koiran voimin.

Metsäalueelle tehtiin puihin merkaten alue, joka samalla tallattiin ihmisjäljin. Maalimiehiksi alueelle meni kaksi immeistä ja koira kävi sitten molemmat bongaamassa. Aloittelijoille 1. maalimies näyttäytyi ja kutsui koiraa metsän puolelta luokseen palkiten sen luoksetulosta. Toinen maalimies oli ns. haamu eli oli kauempana metsän puolella ja sieltä pienin vihjein antoi ymmärtää, että täällä on joku.

Moona omalla metsävuorollaan osoitti hieman arkuutta maalimiehiä kohtaan, vaikka toinen olikin tuttu "namutäti". Moonan osalta yksi jännitysmomentti oli se, miten se kestää puussa, kun pitää odotella vuoroaan ilman emäntää? Tämä riiviö puree nykyisin kaikki hihnansa poikki. Nyt laitoin nahkahihnaan koiran/kissan Getoffia ja Monni pysyi hyvin kytkettynä puolisen tuntia. Mutta viimeisen koiran ollessa vuorossa, se pyyhälsi menoon mukaan - remmi tietenkin irti purtuna. Outs, just meni 16 ekua neljän hihnan korjaamiseen. Monnin ura kahlekuninkaana jatkuu...

Koiraakin voi muotokuvata. Nämä hienot muotokuvat on
kuvannut Arja Tappola. Mallina oma koiruus Malla.

Kaikki on heikun keikun - lappalaiskoirat menossa mukana

Uilon koirakoulussa oli vuorossa keskiviikkona agilitytreenejä. Hyppyrata oli suunniteltu niin, että lopussa saatiin tiukan käännöksen kautta ns. valssin harjoitus. Valssi on yksi agilityn ohjausliikkeistä, jolla saadaan vaihdettua esteradalla puolta ohjaajan kannalta edulliseksi.

Treeneihin osallistui myös kuusi lappalaista - ja hulinaksi meni. Moona omalla vuorollaan kävi tekemässä tutustumisreissun uusiin koiriin ja sen jälkeen käytiin tekemässä muuri (YES) ja hetken päästä A-este (YES) ihan ite. Muusa taas suuntasi kesken hyppysarjaa metsään kakalle. Joopa joo. No, ei Moona eikä Muusa ainoita risteilyohjuksia olleet, vaan muutkin lapikkaat kunnostautuivat ja kierrokset pitkin kenttää tehtiin ilman esteitä.

Aloitin Itä-Suomen lappalaisten paikallisen toiminnan vetämisen alkukesästä ja toimintaa olisi tarkoitus pyörittää Uilon koirakoulun keskiviikon treenien kautta. Syksyn aikana järjestetään myös pienimuotoinen "vaellus" Uilo-Jakokoski elämyspolun laavulle.

Tänään oli huippupäivä, joka myös oikeasti huipentui sieniretkeen Merjan kanssa. Tosin riesana olivat hirvikärpäset. Ensimmäistä kertaa elämässäni ne olivat meikän kimpussa. Tähän asti kohteena on aina ollut kaveri ja en ole itse niistä kärsinyt. Pitänee ruveta syömään valkosipulia oikein urakalla. Moona ja Poju tekivät tällä reissulla varmaan kympin lenkit - irtokoirina 2,5 h. Ja meikät palasivat huippusienisaaliinsa kanssa tyytyväisinä kotiin.

Sienisaalista vasemmalta: Mustatorvisieni, suppilovahvero ja kantarelli

Koulutusta pukkaa - koukussa kursseihin?

Olen syksyihminen ja saan syksystä energiaa toimintaani. Syksyisessä metsässä kuljeskelu on aivan ihanaa ja se on parasta aikaa sienihullulle. Syksy tuo mukanaan harrastukset, joista kesän aikana saattaa jäädä ns. laiskanläksylle tai sitten paitsi. Ensi maanantaina alkaa Uilon kentällä Puuhakurssi koirille. Odotetaan mielenkiinnolla, mitä se tuo tullessaan. Osallistun puuhakursille kahden koiran kanssa - mukana siis molemmissa ryhmissä.

Jonossa ollaan myös Pelit ja Leikit -kurssille. Tämä teema ja edellinenkin sopii hyvin pelihenkisen immeisen teemaan - tosin koirien ehdoilla mennään. Ilmoittautuminen Pelit ja Leikit -kurssille syttyi, kun bongasin pallopaimennuksen. Em. kursseja vetää Koirakoulu Vihmerä.

Syssyllä alkaa myös Moonan agilityn alkeet. Ensin pitäisi suorittaa hallittavuustesti. Hyvällä alulla ollaan mutta eipä voi tietää, miten menee...

Paras juttu äänetys lähestyy loppuaan!  Hyvät palkinnot, vielä ehdit äänestää...

Sienimetsät kutsuvat

Olen ollut sienihullu pienestä pitäen. Lapsena metsissä kuljettiin isän ja äidin kanssa rouskuja keräten. Oli sikeroista ja maiteroista. Kummitätini Savonlinnassa on myös samaa sorttia ja hänen kanssaan metsästettiin syksyisin taidelukioaikoina 1981-1983 kantarelleja, lampaankääpiä, orakkaita, ukonhattuja ym. Sienien metsästys on siis lempiharrastuksiani ja jo juhannuksen jälkeen alan katsella maastoja "sillä silmällä".

Viime vuosina ovat tulleet tutuiksi mustatorvisienet ja suppilovahverot - herkkujen herkut. Herkkutatit ovat sienien aatelia. Niitä sain tämän viikon aikaan hyvälaatuisina pannulle tirisemään. Kantarellien osalta tämä kesä on huippukesä. Niitä löytyy sellaisistakin paikoista, josta en ole niitä aiemmin bongannut vaikka monta kertaa on kierretty.

Koiruudet nauttivat sienireissuista - etenkin jos reissu suuntautuu maisemiin, jossa voi juosta irtokoirana. Kolmen koiran tai kahdenkin kanssa on aika hankalaa liikkua metsässä, jos koiruudet ovat narun nokassa. Aika tahtoo mennä siihen, että pitää aina olla selvittämässä jotakin koiraa puun toiselta puolelta. Siitä huolimatta jokaisella metsäreissulla on mukana koira tai useampi.

Koirille olisi ollut tarjolla tänä syksynä sienikurssi Koirakoulu Vihmerän järjestämänä. Sienikoira koulutetaan ensimmäisessä vaiheessa tunnistamaan valitun sienilajin haju ja ilmaisemaan se tietyllä tavalla. Toisessa vaiheessa harjoitellaan sienien etsimistä maasta ja erilaisista maastoista koirien avulla.

Hipun murinoita III: Huomion kippee

Mietyttö oon melkoinen huomion suhteen ja sitä kerjätään kaikilla mahdollisilla konsteilla kaikilta mahdollisilta tahoilta...

Emäntä ja isäntä ovat aika helppoja nakkeja, etenkin isäntä. Kun mie vähän aikaa tillottelen kohteeseen silmät killillään ja suu amerikan hymyssä, jo kutsuu syli ja rapsuttelut - vaikka mie kuin vanhalle hikisukalle haisuisin. Innokas mie oon silloin, kun vaan toinen on kotona. Emäntä ei aina tykkää, kun mie änkeän itteni luettavaksi päivälehden päälle.

Sänkyhirnukin miusta tuli aikoinaan vaikka isäntäväki päätti, ettei hissut sängyssä hirnu. Hissunkissun mie ovelasti itseni ujutin jalkopäähän ja siitä ylöspäin kävi joskus jopa kutsu kainaloon köllöttelemään. Kyllä mie yötirsat pääasiassa lattialla vetelen mutta aamuyöstä pitää hivuttautua ylöspäin huomioitavaksi. Nykyisin kyllä pennun natiainen tahtoo varastaa miun paikan, murrr!

Miun rinnalla huomiosta kilpailee kaksi koiruutta + katit. Meikätytöllä on tehokas tekniikka. Jos joku muu kyhnää emännän kyljessä, mie pujottaudun siihen väliin taka- tai etukautta. Meikä kun sopii vaikka postimerkin kokoiseen tilaan. Huomiota mie kerjään joskus myös mököttämällä. Kun mie jostain tupsahdan, menen sängyn alle mököttämään. Ja kun mie sieltä oikein pahalla silmällä katselen, jo käy kutsu - taas saa syliä ja muuta mukavaa.

Kun mie oikein paistattelen huomiossa, mie rellottelen sylissä, sängyssä tai lattialla. Rellotellessa miun käpälät on kohti taivasta ja rellotus rentouttaa. Kokkeile vaikka ite...

Reissun päällä

Moona pääsi mukaan matkaan, kun kävimme veljeni pojan rippijuhlissa Hollolassa. Ajatus Moonan osalta oli, että käydään tapaamassa Monnin isukkia ja serkkupoikaa Orimattilassa. Se onnistuikin ja Moona tapasi Viljon ja Voiton. Edellinen vierailu Orimattilaan tehtiin keväällä 2011, kun Muusa kävi sulholassa Viljon luona. Viljo tapasi siis tämän naperonsa ensi kertaa. Voitto on myös Viljon poika samalta keväältä eri nartun kanssa.

Kuvassa Moonan isukki Viljo

Viljo ja Voitto olivat niin samannäköisiä, ettei meinannut välillä erottaa niitä toisistaan, kun pitkin peltoja mennä pörpöteltiin. Lampaita käytiin myös katsomassa mutta sähköaita erotti koirulit lampaista, eikä Moonallakaan ollut mahdotonta paloa aidan toiselle puolelle. Se tyytyi tuijottelemaan niitä aidan toiselta puolelta korvat hörössä. Koiraseura osoittautui mielenkiintoisemmaksi ja oli mukavaa telmiä poikien kanssa hernepellossa.

Voitto, Moona ja Viljo

Jos Moona oli ulkona altavastaajana, sisätiloissa se pisti pojat ojennukseen. Ei ollut asiaa pojilla omille luille tai ihmisten luo, kun Monni kävi ärisemässä joka välissä. Pitkä autokyyti yksinään oli Monnille aika stressaava ja majoituspaikassakin se asettui oitis lepotilaan - Ei saa häiritä, koira unilla!

Koirat koulussa - emännät opissa

Uilon koirakoulun toiminta on edelleen aktiivista. Keskiviikon koulutuskerroilla on kesänkin aikana ollut 4-6 koirakkoa. Toiminnan vetäjänä se tuntuu mukavalta ja motivoi suunnittelemaan harjoituksia koulutuskerroille. Toimin kouluttajana edelleen siten, että omat koirat/tai koira ovat mukana. Se on ollut tämän vapaaehtoisen toiminnan edellytys.

Viime talven aktiivinen osallistuminen alkaa näkyä koiruuksissa, etenkin pennuissa. Koirulit keskittyvät kentällä pääasiassa hommiinsa ja turhaa nokkapokkaa on tosi vähän. Lisäksi perustottelevaisuus- ym. taidot ovat karttuneet rutkasti. Emännillä / isännillä on tosin vielä paljon oppimista mutta heitä vartenhan "koirakoulu" taitaa olla pääasiassa tarkoitettu : D

Oman nappulan Moonan osalta tulee taas eteen nämä motivaatioasiat, puolin ja toisin. Moonalle tuli täyteen pari viikkoa sitten 1 vuosi ja sillä on selvästi menossa se eka uhmaikä. "Haista emäntä vaikka koirankakka, en tuu enkä tee." Jos emännälle lisäksi sattuu paha päivä, ei treenit oikein suju. Viime viikolla haettiin koiruuksille oikeaa virettä. Pitäisikö jatkossa ottaa sama myös immeisille ;)

Kun Hipun ja Muusan kanssa treenattiin aikoinaan agilitya, koira vaistosi helposti emännän pahan päivän. Onneksi niitä oli harvoin. Hyvä keskittyminen on tavoitteen arvoinen, oli sitten kyse koiran kouluttamisesta tai muusta suorittamisesta. Sulkapallossa jo syöttöön valmistautuminen vaatii keskittymistä mieli onnistua seuraavassa suorituksessa. Hutaisemalla tehty syöttö tahtoo kostautua heti ja turpiin tulee...

Viime kesänä näihin aikoihin - kolme naskalia on "out of office"

Moonalla on asiaa XII: Rutiinilla

Meikätytön päivä alkaa jo aamuyöstä, kun mie herättelen emäntää tai isäntää. Parhaiten se onnistuu kapuamalla emännän rinnan päälle ja käyttämällä käpälätekniikkaa. Lipsutustekniikka on myös hyvä - märkä pusu paljaalle iholle ja jo pää nousee tyynystä. Sitten mennään Posti&Pissi-lenkille. On mukavaa heittää oikein ISO MERKKI tien poskeen yön jäljiltä. Joskus käy hyvä viuhka, kun ei aamulehti ole tullutkaan. Pääsee taas uudelle merkkauslenkille.

Aamulla emäntä laittaa kippooni pientä aamupalaa. Sitä mie narskuttelen ja odotan innolla, jääkö kukaan kotiin? Jos ei, meikätyttö painaa häkkiin Hipun ja Mussen kanssa. Häkkipäivinä on joskus tylsää, joten mie olen päättänyt lähteä seikkailemaan Kiinaan. Vielä ei tunneli ole sinne asti auki, mutta hyvällä alulla...

Jos taas emännälle sattuu kotipäivä, odotellaan pitkää lenkkiä. On kiva, kun on kotona muutakin paimennettavaa, koska emäntää mie en silmistäni päästä.

Häkkipäivän huipennus on, kun emäntä ja isäntä tulee töistä. Alkaa huima höpötys ja häntä järjestää sellaisen konsertin, ettei meinaa pylly pysyä matkassa.

Koirat juoksee ja karavaani haukkuu

Moona, Muusa ja Poju kävivät tutustelemassa toista kertaa Uilo-Jakokoski elämyspolun maastoihin - mielessä koirien metsäharrastusjuttujen suunnittelu. Metsästystä oli emännilläkin mielessä eli sienien jahtaaminen ja niitä löytyi. Hieman kastuttiin mutta so what!

Oli mukavaa katsoa kolmen koiran pyörintää, kun ne irtokoirina juoksevat keskenään ja palaavat emäntiensä luo. Voi sitä juoksun määrää, minkä koiruudet ehtivät tehdä lenkin aikana.  Siinä jää immeisen askeleet metsän siimeksessä vähiin verrattuna koiruleiden juoksuun. Lenkkeily kävi koirille metsäagilitystä, kun kaatuneiden puunrunkojen ja ojien yli hypittiin.

Joo, nämä juoksussa kakkoset pääsivät Uilon laavulle mehut juomaan. Merja kertoi laavulla istuttaessa esineruudun toteutuksesta. Esineruutu on meikäläiselle uusia juttuja. Siinä alueen koko on 50 m x 50 m kaikissa luokissa. Esineruutu tehdään normaaleille maapohjille, esim. metsä, kallio, suo, niitty. Alue tallataan ennen koirien suorituksia ristiin rastiin, jottei siellä ole suoria jälkiä esineille ja esineiden viennit tehdään myös kaarrellen, jottei niille tule suoria reittejä. Esineen etsintäaika (5 min) alkaa siitä, kun koira lähetetään alueelle. Esineiden koko on n. 5 cm
x 6 cm ja ne eivät saa olla metallia, lasia, kovaa muovia eikä tyypillisiä noutoesineitä. Sukkamytyt, lompakot, puukontupet, hihnanpätkät, kenkien osat ja rukkaset soveltuvat hyvin esineruutuun.

Poju vilvoitteli reissun aikana asettumalla rapakkoon mahalleen.

Ehtoisa emäntä

Moona pääsi taas emännöimään vieraita, kun veljeni porukka kävi kyläilemässä kahden kiinan harjakoiran kanssa. Koiruudet olivat Moonalle uusia tuttavuuksia ja heti alusta alkaen koirilla pyyhki hyvin. Moona tosin aluksi arasteli näitä uusia, Moonaa puolta pienempiä koiruleita ja kierteli niitä hyvän matkan päästä. Kiinanharjakoirista on kaksi muunnosta, karvaton ja powderpuff (puuterihuisku). Vierailijoista Nanna on tuo puuterihuisku. Nanna on aran sutjakka ja ei tullut tekemään tuttavuutta vaan pyöri isäntäväkensä jaloissa tai sylitteli. Karvaton versio Kiira taas oli tutkimassa joka nurkkaa ja tutustui myös Monnin kanssa nopeasti.

Puuterihuisku Nanna poseeraa

Itse ihastuin Kiiraan sen ennakkoluulottoman luonteen takia. Lisäksi se oli tosi soma ilmestys huolimatta karvattomuudestaan. Karvaa kuitenkin oli päässä sekä jaloissa sopivasti ja nahkaturkkikin oli kaunis.

Moona osoitti emännöintitaitojaan kiitettävästi. Se oli jokaisen kaveri eikä ärrinmurreista ollut tietoakaan vaikka oli vieraat narttukoirat kyseessä. Jopa kylän kingi Hippu hyväksyi vieraat heti kättelyssä. Onko se sitten tuo koiran koko, joka ratkaisee matchoilun tarpeen?

Moona ja Kiira hierovat tuttavuutta

Moonalla on asiaa XI: Venekoirana

Taas tuli meikätytön elämään uusi pörpötin. Mie oon jo alkanut oppia tuohon auton pörpöttimeen mutta tänään miut laitettiin kelluvaan sellaiseen. Hirmuista möykkää piti se merimörkö, kun sen kyydillä lähdettiin vesille. Ei auttanut muu kuin käpertyä veneen pohjalla nyhjöttämään. Onneksi emäntä rapsutteli kyljestä, joten uskalsin mie välistä kuonoani sieltä nostella menosuuntaan. Hippu vaan pyöri ympäriinsä ja veti kirsullaan "merivainua", paraskin laivakoira.

Venematkan jälkeen päästiin saareen ja se oli lysti juttu. Meikätyttö pötälteli Hipun kanssa pitkin rantoja pelastusliivit päällä kuin karvainen paloauto. Sitten alkoi meikäläisen lempilaji eli makkaranpaisto. Meikäläisten makkarajutut ei olekaan niin yksinkertaisia kuin isäntäväen vaan makkara ensin paistetaan ja sitten jäähdytetään vedessä ennenkuin saa syödä. Vaati meikältä vähän kärsivällisyyttä mutta pääasia, että paistettu on...

Saarella käytiin myös lenkkeilemässä ja meikä etunenässä. Hipun kanssa painettiin kuin hurjat Jouhtenisen varvikoissa. Vesihommat tuli myös kokeiltua ja taas mie ongin makkaranpaloja veden alta, että pää oli niskavilloja myöten märkänä.

Myötytöt oltiin aika märkiä, kun ajeltiin takaisin kohti Höytiäisen satamaa. Hippu vanhana ja viisaana kuivatteli venematkalla itseään luonnon omalla föönillä, käänteli vaan välillä kylkeään. Iltamassa oli edessä uimakoulu ja jostain syystä ei meikätyttöä paljon uimahommelit eikä muut höpötykset kiinnostaneet. Mukavampi oli vetää hirsiä auton takakontissa...

Rakkaalla nappulalla on monta nimeä

Tykkään sanoilla leikkimisestä ja niinpä koiruudetkin saavat helposti uusia lempinimiä. Moonaa kutsuttiin ihan pienenä Marsuksi, kun se oli vaaleana nökönokkapentuna niin marsun näköinen. Moona vääntyi arkikäytössä helposti myös Monsuksi. Pentuvaiheessa immeisten puhekielessä Moona on ollut myös Natusan tai Natu ja pahimmassa tuholaisiässä sen nimeksi sopi hyvin Monsteri. Muusa kutsutaan joskus Muuksi, joten Moonasta tulee välillä pelkkä Moo.

Vaaleaa pentua isoine korvineen kutsuttiin kevättalvella hellittelynimellä Pupu, kun se pellolla loikkiessaan melkein sulautui rusakkojen ja jänisten joukkoon. Neitokaiselle löytyy nimiä myös ruokapuolelta. Vaalean värin vuoksi jututan Moonaa Vehnänen-nimellä, vaikka en sitä koskaan sillä nimellä kutsu. Tämä pieni Vehnänen on tosin melkoinen Pulla, on sen verran hiivaa ollut taikinassa - on tyttö hieman pullakassa kunnossa. Joku aika sitten Moona pisteli naamaansa kauppakassiin unohtuneen kokonaisen makkarapaketin. Siitä sitten nimi Hullun tuhti - makkarapaketin mukaan.

Viimeisin lempinimivillitys on Monni, koska tämä ihana nappula on minun onni - siis Onni-Monni.

Synttärisankarit - Muusan ysipäkki

Muusan nappulat syntyivät 12.7. ja viettävät siis tänään yksivuotissynttäreitään. Ensimmäisenä maailman ihmeisiin ponkaisi Iita-neitonen. Muista ei sitten ole hajuakaan, kuka tuli missäkin vaiheessa, oli melkoista säpinää yön tunteina ja melkein kaikki pennut olivat niin samannäköisiä syntyessään. Moona tosin erottui väritykseltään joukosta. Sen verran kuitenkin pysyttiin luvussa mukana, että urokset ja nartut kyllä tunnistettiin heti syntymän jälkeen.

Moonan 1-vuotissynttäripäivä on mennyt mukavasti. Aamupäivälenkillä käytiin kaikkien kolmen koiruuden kanssa kentällä agilityesteillä. Moona onnistui hyvin viiden hyppyesteen sarjassa, joka ei vielä eilen mennyt ihan putkeen. Kaksi esteistä kaartui oikealle ja ei olla vielä Monsun kanssa harjoiteltu siivekkeellisten esteiden kanssa. Reposteluhommissakin neiti ehti kunnostautua kirjoitteluhetken aikana, kun alakerrassa oli levitelty paperien ja pahvien keräyskassi pitkin lattioita > haloo, missä on meikätytön synttärikakku? Iso tyttö on jo vähentänyt tihujen tekoa mutta vielä sen verran viirasi pentupäätä.

Iita asustelee Enon Rahkeella isäntänsä Eliaksen kanssa.

Komea Kero-herra asustelee Joensuun Rantakylässä Mian ja Larin kanssa.
Kuvassa Kero ja Moona luunvetokisassa syksyllä 2011.

Maukka-poika oli pentueen kookkain. Se asui Joensuun Kanervalassa
mutta menehtyi viime talvena tapaturmaisesti.

Siskokset Oona ja Maana Muusan kanssa.

Oona asuu Joensuun Hukankaudalla Tiinan kanssa ja Maana Kontiolahdella
Tiinan äidin Reijan perheessä. Sisarukset tapaavat viikottain toisiaan.

Malla-neito asustelee Vantaalla porokoira Centan kaverina.

Micun kotikaupunki on Turku ja painikaverina sillä
on paimensukuinen lapinkoirauros Peile.

Muusan kaksoisolento Minka asuu Siilinjärvellä kymmenen
lapsen perheessä eli leikkikavereita Minkalla piisaa.