lauantai 15. joulukuuta 2012

Hipun murinoita V: Muistoja

Nuorena tyttönä talven tulo aiheutti melkoisia muutoksia meikäläisen sielunelämään. Iihku pääsi kun lumi tuli. Kymmenisen vuotta sitten lumentuloaikoihin alkoi meikätytölle "tietyt ajat". Pyllystä tuli jotain höpötystä ja sitä piti nuohota vähän väliä. Emäntä totesi, että miulle oli tullut eka kiima. Outo nimi, parempi miusta olisi hurmio...

Meikällä oli silloin sen verran hyvät parfyymit, että sulhot saapuivat pitkin kyliä tapaamaan. Yksikin sulho pyöri pihassa ja emäntä ei oikein tykännyt? Ajeli vaan sulhoa pihasta ja huuteli hurjasti perään. Mietyttö jo ehdin seurustella häkin läpi ja vaihtaa kirsupusuja? Postilenkillä kirjoittelin sulholle viestejä hankeen. Kunnon tärskyjä ei päästy tekemään kunnes...

Eräänä aamuna posti&pissireissulla huomasin sulhon aamuhämärissä parin sadan metrin päässä ja rakkaus roihahti rintaani. Tempaisin narusta sellaisella voimalla, että irti päästiin. Emäntä huusi perääni kuin palosireeni. Meikätyttö vaan näytti pyllyä ja matka jatkui hippulat vinkuen. Ikävä kyllä, meikätyttö jäi kiinni lähimpään puuhun ja sulho jatkoi matkaa emännän palosireenin pelossa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti