Myrskyä ja kissanhiekkaa

Toinen koirakoulun kerta sattui tiistaiksi, jolloin Hannu-myrsky puhalteli myös Itä-Suomessa. Kun ennen treenejä sisältä käsin kuunteli tuulen ulvontaa vanhan puutalon nurkissa, se kuulosti paljon pahemmalta kuin miksi se ulkona osoittautui. Sähköt pelasivat kylällä, vaikka jossain vaiheessa iltaa pieni katkos kävi.

Talon kissat ovat Moonan suuri mielenkiinnon kohde. Nuoremmat kissat ovat olleet syntymästään aikuisten koirien kanssa ja ne eivät osaa pitää puoliaan vaan Monsu saa huoletta niitä ajella. Vanhakatti Piki on taas kokenut konkari ja turpiin tulee armotta. Sitä Moona ei häiriköi vaan marmattelee sopivan matkan päästä.

Lempipuuhaa on käydä kissanhiekkalaatikolla "herkuttelemassa". Jostain syystä ne kissanpipanat ovat pienen koiran mielestä pieniä suklaapötköjä ja sieltä se tulee aina kuono täynnä kissanhiekkaa. Eipä paljon tee mieli pussailla! Alla olevassa kuvassa muistoja pikkuriiviön pentuajoista.

Joulurauhaa - haloo, missä se on?

Jouluviikolla käynnistettiin koirakoulu Uilon kentällä. Eka kerralla oli mukana kuusi koirakkoa ja toimintaa suunniteltiin kevään ajaksi. Moona toimi kentällä hienosti ja Hippu piileksi kentän laidalla tarkkaillen toimintaa. En itse pysty kaikkien koirien kanssa toimimaan kun samalla vedän toimintaa. Nyt mennään näin ja jatkossa vierailevien kouluttajien kanssa saavat Hippu ja Muusa osallistua toimintaan.

Joulunpyhien menosta on Moona pitänyt huolen. Ei ole elämä mennyt tylsäksi kun pieni tytöntyllerö sitä pyörittää tihutöillään aamusta iltaan. Tämä rakas nappula osoittautui väritykseltään dominoksi vaikka se rekisteröitiin soopelina. Koirakolmikko ehti myös aattona käydä kylillä ja aiheutti etsintäreissun emännälleen. Halvatun hutaleet!

Yöjuoksuja

Hippu ja Muusa tekivät eilen illalla oharit ja lähtivät omille tutkimusreissuilleen. Moonakin oli hetken kadoksissa mutta tuli kuitenkin kotiin huutelun jälkeen. Isot tytöt olivat yön juoksun päällä ja ei niitä vielä kolmen aikaan yölläkään näkynyt. Aamulla kuuden maissa löytyi häkistä kaksi väsynyttä yöjuoksijaa omista kopeistaan.

Noille ei vain mahda mitään. Parhaimmillaan saattaa mennä vuosi, ettei lähdetä omille reissuille. Onneksi nämä vaellukset suuntautuvat usein metsän puolelle, eikä tuonne Lieksan tielle.