Koirat koulussa - emännät opissa

Uilon koirakoulun toiminta on edelleen aktiivista. Keskiviikon koulutuskerroilla on kesänkin aikana ollut 4-6 koirakkoa. Toiminnan vetäjänä se tuntuu mukavalta ja motivoi suunnittelemaan harjoituksia koulutuskerroille. Toimin kouluttajana edelleen siten, että omat koirat/tai koira ovat mukana. Se on ollut tämän vapaaehtoisen toiminnan edellytys.

Viime talven aktiivinen osallistuminen alkaa näkyä koiruuksissa, etenkin pennuissa. Koirulit keskittyvät kentällä pääasiassa hommiinsa ja turhaa nokkapokkaa on tosi vähän. Lisäksi perustottelevaisuus- ym. taidot ovat karttuneet rutkasti. Emännillä / isännillä on tosin vielä paljon oppimista mutta heitä vartenhan "koirakoulu" taitaa olla pääasiassa tarkoitettu : D

Oman nappulan Moonan osalta tulee taas eteen nämä motivaatioasiat, puolin ja toisin. Moonalle tuli täyteen pari viikkoa sitten 1 vuosi ja sillä on selvästi menossa se eka uhmaikä. "Haista emäntä vaikka koirankakka, en tuu enkä tee." Jos emännälle lisäksi sattuu paha päivä, ei treenit oikein suju. Viime viikolla haettiin koiruuksille oikeaa virettä. Pitäisikö jatkossa ottaa sama myös immeisille ;)

Kun Hipun ja Muusan kanssa treenattiin aikoinaan agilitya, koira vaistosi helposti emännän pahan päivän. Onneksi niitä oli harvoin. Hyvä keskittyminen on tavoitteen arvoinen, oli sitten kyse koiran kouluttamisesta tai muusta suorittamisesta. Sulkapallossa jo syöttöön valmistautuminen vaatii keskittymistä mieli onnistua seuraavassa suorituksessa. Hutaisemalla tehty syöttö tahtoo kostautua heti ja turpiin tulee...

Viime kesänä näihin aikoihin - kolme naskalia on "out of office"