Kuvassa Moonan isukki Viljo
Viljo ja Voitto olivat niin samannäköisiä, ettei meinannut välillä erottaa niitä toisistaan, kun pitkin peltoja mennä pörpöteltiin. Lampaita käytiin myös katsomassa mutta sähköaita erotti koirulit lampaista, eikä Moonallakaan ollut mahdotonta paloa aidan toiselle puolelle. Se tyytyi tuijottelemaan niitä aidan toiselta puolelta korvat hörössä. Koiraseura osoittautui mielenkiintoisemmaksi ja oli mukavaa telmiä poikien kanssa hernepellossa.
Voitto, Moona ja Viljo
Jos Moona oli ulkona altavastaajana, sisätiloissa se pisti pojat ojennukseen. Ei ollut asiaa pojilla omille luille tai ihmisten luo, kun Monni kävi ärisemässä joka välissä. Pitkä autokyyti yksinään oli Monnille aika stressaava ja majoituspaikassakin se asettui oitis lepotilaan - Ei saa häiritä, koira unilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti