perjantai 1. maaliskuuta 2013

Saisinko johdonmukaisuutta toimintaan, vuh!

Kirjahyllystäni löytyy myös kirja Koiran etikettiopas. Hauska nimi mutta kirjassa on paljon hyvää sisältöä. Omalta osalta kirjasta pomppasi koulutuksen johdonmukaisuuden merkitys. Joo, tuttua on mutta ei todellakaan toimi aina omalla kohdalla.

Ongelmana tahtoo usein olla se, että emäntä ei jaksa työpäivän jälkeen keskittyä asiaan ja tulos on ei-niin-aktiivisten lapinkoirien kanssa plusmiinusnolla. Miten parantaa tilannetta > kotona nollataan työpäivä rentoutumalla, ottamalla pienet torkut > kentällä keskitytään asiaan, ja sitäkin voi oikeasti harjoitella - keskittymistä treeneihin.

Johdonmukaisuutta ajatellen samassa taloudessa olevat ihmiset antavat koiralle erilaisia käskyjä tai tapoja toimia eri tavalla. Yksi kieltää sen, minkä toinen sallii. Siinäpä sekametelisoppa rakkaan koiruuden aivoihin. Tähän on vain yksi ratkaisu. Ensin koulutetaan isäntä, sitten koira.

Tutkimuksissa on havaittu, että noin 24 % koiranomistajista uskoo, että koira ymmärtää kaiken heidän puhumansa. Totuus on, että suurin osa puheesta menee yli koiran ymmärryksen. Koira kykenee oppimaan kymmeniä sanoja mutta sen on vaikea erottaa toisistaan tuttuja sanoja, jotka kuulostavat samalta. Siksi yksi selkeä käsky / haluttu asia on paikallaan.

Koira kyllä tietää, kuka on helpoiten manipuloitava nakki porukassa. Tämä näkyy hyvin meidän laumassa, kun isännän ympärillä on ruokailuaikaan melkoinen rinki, kolme koiraa ja kolme kattia. Saisinpa joku päivä kuvattua koko kyttäysköörin, hauskan näköistä mutta periaatteessa ei muuten niin hauskaa. Itse en ainakaan tykkäisi, että miun ruokalautasta vahtisi 12 silmää karvoineen.


 
 Moonan ja Pojun talviriehaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti