Omalla pihalla oli kesän ajan rengas, joka alkoi sujua suitsaitsukkelaan - nami näppiin ja koira läpi. Sen suhteen ei ollut kentälläkään ongelmaa, tuttu juttu. Moonalla olikin vauhtia hippuloissa, kun se pisti menemään. Kepit meni puoliverkotettuna sujuvasti mutta kun verkot poistettiin, tuli hieman arpomista, että mitäs nyt, mistä miun pitää sisään sukeltaa. Kokonaisuutena olin kuitenkin tyytyväinen koiruuden suorituksiin, sehän alkoi näyttää jopa agilityltä. Kun itse pääsin kokeilemaan vauhdin hurmaa huippunopean belgi Puhin kanssa, treeni-ilta oli kruunattu. Hippu ja Muusa tulivat isännän kanssa treenien loppuvaiheessa areenalle ja molemmat saivat suorittaa oman rundinsa kentällä.
Kävin viikolla geokätköilemässä "lajitoverin" kanssa ja Pyhäselän rannalla vastaamme sattui iso valkoinenpaimenkoira, joka piti jöötä onkivan emäntänsä puolesta. Ensin näytti siltä, ettei meillä ole niemenkärkeen asiaa mutta kun emme kumpikaan koiruutta pelänneet, se rauhoittui. Komea ilmestys!
Kevään Katselmuksesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti