Oivalluksia

Olen opetellut Vihmerän kurssien kautta sitä, että koiraa voi opettaa itse oivaltamaan jonkin asian. Sitä ei houkutella tai käsketä, vaan odotetaan mitä se tarjoaa. Esimerkiksi tokoagikurssilla tyynyn tai tasapainolaudan osalta odottelin vaan alussa, miten Moona siihen reagoi. Kun se nuuhkaisi tai kosketti kohdetta, nopea palkkaus. Kun tarjottiin käpälää kohteeseen, nopea palkkaus. Ja ei mennyt kauan, kun tarjottiin kahta käpälää, superpalkkaus. Ei siis tarvitse käsimerkkiä tai käskyä - riittää, että olemme yhdessä kohteen lähellä ja koira tietää, mitä sen tulee tehdä. Kyseessä on ns. sheippaus.

Sheippaaminen on koulutustekniikka, jossa kouluttaja (= sie ite)  muokkaa koiran käytöstä haluamaansa suuntaan. Koulutus aloitetaan toiminnosta tai liikkeestä, jota koira tekee oma-aloitteisesti ja sitä vahvistetaan vaihe vaiheelta kohti kouluttajan haluamaa tavoitetta. Sheippaamalla kouluttaja voi saada koiran toimimaan tavalla, jota se ei alun perin ole tehnyt oma-aloitteisesti. Tavoitteena voi olla esimerkiksi noudon opettaminen koiralle, joka ei ole alkuunkaan kiinnostunut esineistä, pujotteluesteen suorittaminen, ovien sulkeminen, näyttelyasennossa seisominen tai jäljen seuraaminen millimetrin tarkkuudella. (Lähde: http://canis.fi/)

Tämä toimii monessa koiraharrastuksessa ja arkielämässäkin. Viikolla oltiin Monnin kanssa HarrasteAGI-kurssilla ja siellä loistettiin kosketustehtävässä. Meille annettiin pahvinen neliö, joka laitettiin maahan. Moona oli alta aikayksikön koskemassa sitä kahdella käpälällä ja vaikka kuin kauempaa kierrettiin koiran irtoillessa, se hakeutui koskettamaan alustaa, koska se on siitä palkittu. Sama toimi myös sienen etsintäharjoituksissa. Eikun soveltamaan sheippausta...

 

Moonan sheippausta tokoagikurssilla