Itse koiruus painoi rinta rottingilla kohti bussipysäkkiä ja loppupysäkiltä kohti Jakokosken koulua. Huomaako kukaan, meikätyttö taas maisemissa, laitanpa vähän merkkiä tien poskeen. Kylläpä oli mukavaa tämän veteraanikoiruuden kanssa treenata, kun sillä on paljon asioita korvan takana. Pikkuisen vihjettä ja koira toimii. Tosin kolmoskurssi tuo myös haasteita eteenmenojen kanssa. Ne eivät ole olleet toimintaa kyseenalaistavan Hipun bravuureja, ehkä joskus agilityaikoina kauan sitten homma toimi sinnepäin.
Eilisiltana (tai yönä) oli melkoinen hulabaloo eläinrintamalla. Meteliä nostettiin vähän väliä. Ekana taisi olla kyse ketusta, joka istui pihamaalla muina kettuina ja seurusteli kissan kanssa?? Sitten oli kyseessä supikoiruus, jota Moona kävi ensin vilkaisemassa ja tuli häntä koipien välissä isännän selän taakse haukkua voksuttamaan. Se sitten yöunista :)
Kevään 2015 Katselmus-tunnelmia Tuomarinkartanosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti