Geokoiruuksia II

Geokätköily on edelleen ykkösenä meikäläisen harrastuksissa. Olen edelleen intoa täynnä ja kätköily on vallannut elämäni monin tavoin sekä henkisen että ruumiillisen kapasiteetin puolelta. Tässä yhdistyy luonnossa liikkuminen, suunnistaminen, ongelmien ratkaisutaito ja löytämisen ilo - kaikki ne osa-alueet, joista tykkään.

Koiruudet pääsevät vuoronperään mukaan matkaan. Moona oli eilen mukana yhden Jaamankankaan trailin (=kätköjä peräkkäin jollakin luontopolkukierroksella) loppupisteillä. Kilometrejä kertyi vajaa viisi. Olemme kiertäneet tätä reilun 50 purkin trailia osareitteinä joulukuusta alkaen ajatellen juuri koiruuksien lenkitystä. Lenkkien pituudet ovat olleet 7-4 km, reitin valinnasta riippuen. Emännille on ollut tiedossa välillä pientä rämpimistä hangessa, välillä hangenkantolenkkiä ja nyt loppupäässä myös osittain sulalla maalla. Eilen oltiin mäkisessä maastossa ja kun yhdellä etapilla etsittiin tovi purkkia, koiruudet painoivat jyrkkää rinnettä alas hurjalla vauhdilla ja hetken päästä taas ylös. Huh!

Mummeli Hipun vointi on parantunut ihan huimasti eli ei huimaa läheskään niin paljon. Koiruus painaa menemään juoksujalkaa ja naksut maistuu. Yläkertaan mennään ja alaskin tullaan tasapainoisesti. Pyörähdyksiä tehdään suuntaan ja toiseen ja silloin saattaa hieman askel vipata. Eniten voinnista kertoo se, että aiemmin kurkkuun väkisin pudotettu isohko antibioottitabletti on saatu parin viime päivän aikaan nakattua koiran naamariin pienessä makkaranpalassa, naps ja kops. Nyt ei voi tietää, onko kyse ollut siitä sisäkorvan tulehduksesta, vai mistä.

 

Hippu painaa menemään