Koiranpentuja viiksekkäitä

Kävin tänään katsomassa Joensuussa paimensukuisen lapinkoira Sannin pentuja, jotka syntyivät 25.6. Pennuista yksi on narttu ja neljä urosta. Tuli niin omat pennutusajat Hipun ja Muusan kanssa mieleen. Muusan pentuja ajatellen kateeksi kävi se, että Sanni pystyi hoitamaan kaikki viisi tuosta vaan. "Tulkaa naperot syömään, täällä on baari auki", tuumasi Sanni. Aivan huippua oli, kun Sannilta oikein lorahteli nisistä maitoa. Toista se oli Muusan ja yhdeksän pennun kanssa, kun sai olla huolissaan sen maidon riittävyydestä. Onneksi silloin oli Hipun maitobaari auki valeraskauden takia, ja se toimikin apuimettäjänä.

Erikoista tässä pentueessa oli se, että narttu oli selkeästi suurin ja urokset jäivät sille kokonsa puolesta toiseksi. Tosin aika voi vielä tehdä tehtävänsä luovutusikään mennessä ja kokosuhde voi muuttua. Näinkin on joissakin pentuiessa käynyt. Yksi pennuista oli ihana töpöhäntä. Sen hännästä puuttuu nikama tai kaksi ja siksi häntä on toisia puolta lyhempi. Mutta topakasti poika piti sitä pystyssä maitobaarissa :D.

Pentujen päivän ohjelmassa oli ryömimisvaiheen jälkeinen neljän käpälän vaihe. Sitä kovasti harjoiteltiin mutta hieman oli vielä vaiheessa, eikä horjuvaan menoon vaikuttanut tällä kertaa baarissa käynti. Onneksi ei iskenyt pentukuume päälle, kun on kolme koiruutta vahvuudessa ja vähän vajaa kaksi vuotta aikaa Muusan pennuista.

Ihania pentukuvia ja varaustilannetta voi käydä katsomassa: http://www.soutajankennel.kotisivukone.com/

 

Muistoja Muusan pentueesta kesältä 2011. Tuota kuvan kenkää ei ole
enää olemassa, kun Monni natusteli se jossain vaiheessa silipuksi.