Moonastako ylioppilas?

Tokoagi3 eli keskikoulu lähestyy kohti lopputenttiä. Huomenna on viimeinen koulutus/treenikerta ja ensi sunnuntaina varsinainen tentti. Vielä on muutamia liikkeitä hiomatta, huoh! Eteenmenot ovat osoittautuneet Moonalle hankaliksi ja niitä kolmosessa on kaksi. Estehyppy eteen sekä tolppien välistä meno eteen, emäntä jää paikoilleen. Kyllähän se toimii makupalalla mutta kun sitä ei tenttisuorituksessa saa käyttää, huoh! Olen kokeillut sitä, että makupala heitetään oikeasti sinne eteen kymmenen kertaa ja sitten hämäten mutta ei. Nokkela koira jää vaan katsomaan, minne sie sen makupalan piilotit, hajut jäi taakse eikä eteen, huoh!

Kylkitaivutukset ovat myös hiomisasteella. Koira tulee taivuttaa päätään molemmille puolille siten, että takapää ei liiku. Koiran luottamusta vaaditaan liikkeessä, jossa ohjaaja astuu makaavan koiran yli. Moona ei vielä todellakaan luota siihen, että sen selän päällä hyöritään. Kovasti on pitänyt makupaloja pistää koiruuden naamariin, että se malttaa pysyä paikoillaan. Tämä on kuitenkin sellainen liike, jossa saadaan tuloksia runsaalla harjoittelulla.

Mielenkiintoiseksi on osoittautunut katsekohde, jossa koiran täytyy katsoa tiettyä kohdetta kolme kertaa peräkkäin. Kun meidän katsekontaksi on hiottu huippuunsa, onkin haastetta saada Monni katsomaan jotain muuta. Se hakee jatkuvasti katsekontaktia ja odottaa siitä palkkaa.

Jos noita haasteita riittää, on niitä varmuuksiakin. Esim. liike, jossa immeinen kaataa keiloja ja koira istuu paikallaan, kun se oli aiemmin päinvastoin. Tää on meidän bravuuri - rauhallinen Monni ei ole moksiskaan kun mie keiloja potkin :D

Kun tokoagin kolmas osuus on suoritettu, on edessä neloskurssi ja sen jälkeen varsinainen yo-tentti. Kevättä kohti nämä tulevat toteutumaan.

 

Tavoitteeseen on vielä matkaa

Tokoagi 3 -kurssilla

Kakkoskurssin perään alkoi tokoagin kolmosvaihe. Aika vinkeitä temppuja on tiedossa. Mm. sanomalehden lukeminen on yksi tehtävistä. Moona osaa jo aakkoset, joten kaukana ei ole tempun suorittaminen. Tosin tässäkin liikkeessä immeinen sitä lehteä lukee ja koiruuden pitää malttaa olla paikallaan kolme minuuttia. Aika hurja aika!! Toko 1:n kahden minuutin paikallaan olokin tuntuu ikuisuudelta. Lisäksi tiedossa on keilausta, jossa immeinen kaataa keiloja ja koira katsoo paikaltaan. Meille helppo nakki tämän rauhallisen lappalaisen kanssa. Kaada vaan, oikein potki, mie vaan katson, tuumaa Moona.

Kurssin jälkeen suunnattiin geokätköilyreissulle Koitajoen maisemiin. Aivan mahtavat kohteet olivat edessä, laavuja Koitajoen varrella ja ruskan maalaamissa koskimaisemissa. Jokainen kätkö kävelytti meitä enemmän ja vähemmän, Moona mukana peesissä. Tarkkana Monni oli, ettei vaan emännät katoa matkasta. Matkaa kertyi reippaasti ja loppumatkan kätköillä Moona oli sitä mieltä, että mie jään tänne autoon makaamaan, menkää te vaan sinne kätköille, mie en mörönsyötiksi enkä hirvikärpästen purtavaksi lähde.

Alla kuvia Moonan tokoagi 2:n tentistä (kuvat ja kuvakooste Anna Korhonen).

Tentissä

Moonalla oli tänään edessä hieno koetus eli tokoagi kakkosen tentti. Ennen tenttiä arvotaan kaikille liikkeistä viisitoista suoritusta, jotka tulee suorittaa oikeaoppisesti.

Kaikenlaista haastetta oli luvassa ja kun meidän harjoitusmäärä ei ollut paras mahdollinen, oli epäluulon kutinaa homman suhteen ilmassa. Kotona treenattiin jokainen liike ennen tenttiä ja hyvin sujui. Kentällä vielä ennen omaa vuoroa kokeiltiin, että menee. Moona on erittäin luotettava tällä tasolla, eli mitä sen kanssa on kerran tai pari kokeiltu, se yleensä toimii. Näin se oli nytkin.

Luottamuksella on suuri merkitys eri tehtävissä. Yhteistyö Moonan kanssa toimii juuri sen takia hyvin, että pystyn luottamaan koiraan. Paikallaanolot ovat sen bravuureita, samoin tietyt suoritukset esim. keilojen kaadot ja tassukohteet. Moona on vähän laiskansutjakka innostumisen suhteen, joten joudun tekemään sen kanssa töitä, että homma hoituu. Tentin läpäisyyn tarvitaan 5 onnistunutta suoritusta 15 tehtävästä. Monnin tentti meni piälle toivoen eli täydet pisteet (15) suorituksista saatiin. Ja erityisen ylpeä olin saamastani ohjauspisteestä, joita ei mielestäni helposti saa.

Nyt on tähtäimessä kolmoskurssi, joka alkaa ensi sunnuntaina. Sen jälkeen keväällä neloskurssi ja sitten kokeillaan, tuleeko Monnista ylioppilas :)

 

Moona "tikapuilla", jossa koira kävelee viiden laatikon läpi siten, että tassut
pysyvät laatikoiden sisäpuolella koko matkan. Jokaiseen laatikkoon pitää astua.
Tämä oli Monnin bravuureita, joka sujui hyvin heti ensi kokeilusta lähtien.

Hippulat vinkuu III

Auta armias näiden karkureissujen kanssa! Paimensukuinen lapinkoira pitää huolta omasta laumastaan ja pysyy hyvin pihakoirana??

"En oo koskaan kuullut tuommoisesta, että mie karkaan.", kertoo Hippu, 13 vuotta. "Mie vaan zoomailen pihapiiriä ja jos jotain mielenkiintoista on näkyvissä - menoksi. Kylillä pysytään kotvan aikaa, kun sinne päästään. Yleensä mie kuitenkin piileskelen lähipuskissa ja emäntä saa aikaan suuretsinnät."

Moona: "Mie meen isojen tyttöjen persnapissa, on niillä sen verran mielenkiintoiset kuviot. Ihan rinta röyhistyy kun maailma avautuu. Hippu meni justiinsa pikatien yli, meinaisinko mennä perässä? Jospa kuitenkin kohti kotia suuntaisi, emännän kainaloon!

"Varsinainen kyläluuta, mie Muusa olen ollut viime aikoina. Tylsä emäntä, tylsät jutut, halluun maailmaa kiertää! Emäntä on päättänyt ottaa miut haltuun namipalkalla, se toimii  ja saan edelleen irtokoirana mennä viipottaa pissi&paskireissulla omalla reviirillä.

Kiitoksia rakkaat koiruudet viikon juoksutuslenkeistä ja yösuunnistuksista!
-emäntä

 

Hippu zoomailee mahdollista menoväylää maailmalle

Hippulat vinkuu II

Kylläpä iltamassa taas hippulat vinkuivat, kun kaksi koiran epeliä päätti painaa jänön perässä maailmalle. Yleensä pihapiirissä viihtyvät jänöjussit saavat osakseen pienen ajomatkan mutta pidempiä taipaleita ei niiden perässä tehdä. Paitsi tänään ja vielä pimeään metsään.

Sinnepä metsään sitten taivalsi emäntäkin lamppunsa kera. Ei näy, ei kuulu koiruuksia - alkaa potuttamaan. Onneksi Muusa jäi sisälle, ettei ollut koko kolmikko liikenteessä. Kierrokset kylillä tehtiin ja kun kotipihaan ehdin, tuli puhelu, että Moona päivystää pikatien lähistöllä. Huutelemalla nappula painalsi kotiin, taisi olla jo ikävä. Mutta sitten tätä 13 v. muoria etsimään. Onneksi tuli kylän raitilla vastaan kohteliaita nuoria miehiä, jotka tiesivät kertoa koiruuden reittiä. Pikatien yli oltiin menty ja jostain hatelikosta piti koiraa etsiä. Pojat lupautuivat etsintäpuuhiin mutta annoin heidän jatkaa mopomatkaa. Onpa hienoa todeta, miten vihmeriä nuoria tältä kylältä löytyy!

"Kuurokorva"koiran etsiminen jossain pimeässä on toivotonta. Etenkin kun tietää, ettei koira edes halua kuulla. Aikani etsittyä päätin luovuttaa ja ajelin pyörällä kotiin päin tähystäen lampulla pitkin peltoja. Kun pistin pyörää parkkiin, kukas se siinä, Hippeli oli tietenkin ottanut meikäläisen kiikariin matkan varrelta. "Mie tässä, se ihana ja rakas, ethän oo vihainen?"

Muusa - tällä kertaa ihana kotokoira

Hippulat vinkuu

Uilon kentän koiratreenit käynnistyivät kesähelteiden jälkeen. Eka kerralla oli vuorossa agilitya, jota onkin koko kesä odotettu. Oli mielenkiintoista nähdä, miten Moona suhtautuu lajiin pitkän tauon jälkeen. Sen meno radalla on ollut aiemmin laiskansutjakkaa, eikä se ole paljon agilityltä näyttänyt.

Omalla pihalla oli kesän ajan rengas,  joka alkoi sujua suitsaitsukkelaan - nami näppiin ja koira läpi. Sen suhteen ei ollut kentälläkään ongelmaa, tuttu juttu. Moonalla olikin vauhtia hippuloissa, kun se pisti menemään. Kepit meni puoliverkotettuna sujuvasti mutta kun verkot poistettiin, tuli hieman arpomista, että mitäs nyt, mistä miun pitää sisään sukeltaa. Kokonaisuutena olin kuitenkin tyytyväinen koiruuden suorituksiin, sehän alkoi näyttää jopa agilityltä. Kun itse pääsin kokeilemaan vauhdin hurmaa huippunopean belgi Puhin kanssa, treeni-ilta oli kruunattu. Hippu ja Muusa tulivat isännän kanssa treenien loppuvaiheessa areenalle ja molemmat saivat suorittaa oman rundinsa kentällä.

Kävin viikolla geokätköilemässä "lajitoverin" kanssa ja Pyhäselän rannalla vastaamme sattui iso valkoinenpaimenkoira, joka piti jöötä onkivan emäntänsä puolesta. Ensin näytti siltä, ettei meillä ole niemenkärkeen asiaa mutta kun emme kumpikaan koiruutta pelänneet, se rauhoittui. Komea ilmestys!

 

Kevään Katselmuksesta

Myrskyn merkit

Hippu ja Muusa ovat alkaneet turkinvaihtoon - talviturkit kesäturkeiksi. Huoh! Koirilla on rytmit niin sekaisin lämpimän talven myötä. Karvamyrsky odottaa huushollia ja muri-murille riittää töitä. Moona taas kasvattaa talviturkkiaan, joka tupsuilee esiin pikkuhiljaa sieltä täältä.

Koirat nauttivat viilenneistä keleistä ja harrastukset odottavat. Ensi viikolla käynnistellään kenttätreenejä agilityn merkeissä ja reilun viikon päästä metsäharkkoja. Moonalla alkoi myös tokoagin kakkosvaihe, mutta eka kerta jäi väliin, kun sattui ristiäiset samaan ajankohtaan. Ensi viikolla saamme nähdä, mitä tokoagi2 tuo tullessaan. 

Alla olevassa kuvassa on kyse Moonan ensimmäisestä hotellireissusta Oulussa. Monni oli ihmeissään - mitä hittoa, missä ollaan, minne jäi koti. Kun ehdittiin kunnolla kotiutua, Moona alkoi vetää hirsiä kuorsauksen kera.