Hippu puolustaa kaikkia oikeuksiaan ns. henkeen ja vereen. Makupaloja yritetään saada käsistä haukkaustekniikalla ja tietty sormet ovat nakkeja, joita voi haukata. On pitänyt palata vanhaan makupalatekniikkaan - ensin käsi nyrkissä ja sitten pikkuhiljaa avaus. Mutta kun se tahtoo syödä sen nyrkinkin :) Ärrit ja murrit pääsee heti, jos Hippu kuvittelee jotain hänelle kuuluvaa olevan lähelläkään. Vaikka ei olisikaan, varmuudeksi pitää murista. Puolikuuro tämä mummo on mutta ei täysin, siitä olen kiitollinen.
Muusa jatkaa edelleen piruettejaan ja on ansainnut tämän koiralauman tottelevaisimman koiran arvonimen. Kikkuraturkilla on persoonallinen tervehdysääni, kun se pistää kuononsa tötterölle ja tervehtii kuin joulupukki, how-how-how. Usein käydään siihen väliin myös sordiino (= joku pehmolelu), jonka takaa tervedyshaukkuja jatketaan. Tai saattaapa niitä sordiinoja olla siinä kaksikin ja emännän korvat kiittää :D
Ovat nämä kaksi vekkulia olleet sellaisia elämäni koiruuksia, että sanat eivät riitä...
Hippu 16 v.
Muusa 13 v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti