Moonako lammas vai miten se meni?

Nyt koitti se hetki, että pääsin vihdoin ja viimein yhden paimensukuiseni kanssa tosi toimia kokeilemaan. Emme ole missään paimennustestissä tai vastaavassa koskaan käyneet, joten mielenkiinnolla ja pienoisella jännityksellä odotin paimennuskertaa Kerimäen Pohjolan tilalla.

Ammattitaitoinen ohjaaja otti homman heti haltuun ja kertoi, mitä aloittelevan koiran kanssa voi tai pitää tehdä siellä lammasaitauksessa.Moona teki tuttavuutta lampaiden kanssa ja oli sitä mieltä, että voisko nuo mennä pois. Lampaat taas olivat erittäin kiinnostuneita Moonasta, että tulisitko meidän sakkiin? Ensimmäinen paimennuskierros meni siten, että Moona seurasi matkan päästä minua, lampaat eivät kiinnostaneet. Kun sitä tarpeeksi houkutteli, tuli se kuitenkin lampaiden perään pyörimään mutta minkäänlaista paimennuselettä ei tehty.

Toisen kierroksen osalta mietittiin, että josko lammaskehään tulisi kaveriksi sellainen koiruus, joka näyttäisi mallia. Ensimmäisen nuoren herran kanssa ei onnistunut, kun Moona kiinnosti urosta enemmän kuin lampaat. Pari muutakin viritystä tehtiin väliin, mutta Moonan mielestä tuntemattomat urokset eivät olleet hyvä juttu vaan niille piti alkaa heti kättelyssä rähjäämään. Sitten löytyi ennestään tuttu porokoira Jehki, jonka kanssa päätettiin kokeilla. Piru vie, se toimi erittäin hyvin. Kun Jehki pääsi kehään, unohtui siltä Moonan hajut ja heti hommiin. Moona katsoi hetken innokasta paimennusta ja sai kiinni, mistä on kyse. Sitten alkoikin hurja räksytys ottaen mallia Jehkistä ja ote paimennukseen oli saatu.