Kahden kerroksen väkeä

Asustelen aika paljon yläkerrassa opintojeni parissa. Seuraa piisaa aina. Koiruudet ovat erittäin innokkaita tulemaan yläkertaan, kun siellä on niiden luuvarasto. Oven taakse tullaan jopa pauhaamaan, jos mukaan ei oteta. Moonakin yrittää avata ovea käpälillään mutta kun se aukeaa vain ulospäin, se ei ole siinä toistaiseksi onnistunut. Alaspäin pääsee aina ja helposti.

Olen bongannut taloudestamme "töyhtöhyypän". Moona aloitti karvanvaihdon ja nyt vaihdetaan talviturkki kesäturkkiin, kiitos taas pitkälle syksylle. Karvameri sisätiloissa on mielestäni Atlanttia vastaava - ainakin kaikki työvaatteet ovat kuin turkin pukisi päälleen vaikka kuin säilyttäisi erillään koiruuksista.

Tänään saatiin taas nähdä Moonan nokkeluutta. Koirille annettiin muovisen kannellisen ruokapurkin pohja nuoltavaksi ja kolme koiraa sinne kirsuaan änkesi. Monni sitten nokkelana otti purkin kannesta kiinni ja vei sen omalle tontilleen. Eipä muilla ollut asiaa - jäivät vain ällistelemään, minne purkki hävisi. Neiti Nokkela tahtoo aina voittaa lajikumppaninsa näissä asioissa. Onhan se monta koulua käynyt!

 

Tämä "töyhtöhyyppä" tahtoo yläkerran luuparatiisiin