Katselmus 2013, osa 2

Tämän vuoden Katselmuksessa oli erikoista se, ettei koiria laitettu enää loppukehässä "paremmuusjärjestykseen". Nyt loppukehään valittiin viisi rotunsa erilaista edustajaa, ja tuomarit perustelivat valintojaan yleisölle. Koska tietyissä sarjoissa osallistujamäärä oli suuri, pääsi loppukehään jopa kuusikin.

Kiinnitin huomiota ainakin yhden tuomarin osalta siihen, että hän todellakin etsi erilaisia koiria. Muusan pentu Micu (asustelee Turussa paimenlappalaisen Peilen kaverina) oli nuorten luokassa tarjolla viiden koiran joukkoon porokoiramaisuuden vuoksi mutta sen juoksutekniikka petti tällä kertaa. Nyt tuli minullekin selväksi, mitä tarkoittaa peitsaaminen.

Oli taas mielenkiintoista todeta, miten hyvin omat koirani ovat siedättyneet  massatapahtumiin, vaikka maalla asutaan. Jos Katselmuksessa voitaisiin jakaa "Äänettömyys" -palkinto, koko kolmen kopla olisi varmasti kärkisijoilla. Meille Katselmukset ovat sellaisia isoja juttuja. Tosin kevättalven aikana käytiin yhdessä näyttelyssä ja yhdessä matchissa Moonan kanssa. Oman kylän koiratoiminta tekee myös tehtävänsä ja me immeiset voimme rinta rottingilla mennä omien koiruuksien kanssa melkein minne tahansa.

 

Möykätkää te muut, me ollaan hiljaa. Nyt ei olla
omalla reviirillä, jossa kyllä ääntä löytyy.