Monni ulalla?

Moonan h-hetket kiiman osalta ajoittuvat tälle ja eiliselle päivälle. Muusa on saanut keikkua sen selässä vapaasti ja häntä kääntyy sivuun. Moonassa on ollut havaittavissa selkeä muutos sen normaali käyttäytymiseen. Koiruus on ihan ulalla, missä mennään. Se pälyilee epäluuloisesti joka puolelle ja korvat ovat pitkin päätä. Monni hakeutuu mieluusti emännän kainaloon tai koirakavereiden seuraan. Moonan reipas käytös on nyt täysin hukassa...

Keskiviikkona kävivät Moonan siskot Oona ja Maana kyläilemässä, kun kentän koiratreenit jätettiin väliin pakkasen takia. Oona ja Maana emäntineen kuitenkin tulivat kentälle mutta treenikerta korvattiin peltolenkkeilyllä. Moonasta ei ollut seurustelijaksi, kun se piti siskoille sen verran mörriä kuviteltujen sulhojen päältä. Hippu sen sijaan seurusteli sujuvasti mummotettaviensa kanssa vaikka se on yleensä ärtsy muille nartuille. Muistanee toissa kesän, jolloin toimi kakkosmammana nappuloille. Muusa taas piti pentunsa ojennuksessa ja suhtautui niihin vähän tosikkomaisesti komentaen. Koiruudet vetivät irtokoirina peltolenkkiä, ja Moona vinksutti häkissä, ikävä kyllä. Pakko myöntää, Onni-Monnista on tullut vähän lellipentu - emännän oma pupujussi ja vehnänen.

Tänään tuli myös tieto Viljon (Moonan isukki ja Muusan sulho) Pompen taudin testituloksista. Normaali eli terve poika eikä taudin kantaja.

Moonan siskot Oona ja Maana