perjantai 25. tammikuuta 2013

Fokuksessa

Meikäläinen saa olla se onnellinen, jota kaksi koiraa seuraa kuin hmm... mitäpä keksisi vertauksiksi. Hailaivat jääköön mun puolesta - seuraa kuin omat koirat DentalStickiä. Herkkujen herkku, teen kaiken, mitä emäntä tahdot! Totta toinen puoli eli herkun perässä seurataan, mutta ei se seuraaminen aina ole palkasta kiinni. Perästä tullaan joka tapauksessa, kun siihen on opittu ja kuuluu paimenkoiran ominaisuuksiin.

Olen asustellut yläkerrassa tiiviisti opintojen parissa. Ja aina on kaksi automaattiseuralaista, Hippu ja Moona. Muusa tulee myös yläkertaan mutta kun se saa luun, se painuu mieluusti alakertaan. Se kaipaa omaa tilaa ja saa sen. Tästä oli viime keskiviikon Koiran stressi -koulutuksessa puhetta. Tietyille koirille oma tila on erittäin tärkeää ja Muusa on sellainen.

Nämä kaksi perskoiruutta ovat sitten sitäkin uskollisempia ja emäntää ei jätetä kuin poikkeustapauksessa. Tosin koiruus saattaa unohtua yöksi yläkertaan, jos hissunkissun makailee työpöydän alla. Näin on käynyt pari kertaa Hipulle ja aamulla on kuulunut melkoinen rapsutus yläkerrasta, että heti meikä pois täältä...

Moona ja Minka pentupörinöissä keväällä 2012

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti