Huh hellettä!

Hellepäivät eivät ole lappalaiskoiralle mieleen. Etenkin, jos koiruus on vielä täydessä talviturkissa. Turkin vaihto on alkanut ja pikkuhiljaa sitä tupsutellaan pois. Ehkäpä syksyllä ollaan kesäturkissa :D

Karvameri alkaa siis vallata kotitaloutta ja välillä koiruus näyttää ihan töyhtöhyypältä, kun sen päälaesta nousevat tupsukkeet lisäkorvien tavoin.

Meillä on alakerrassa ilmalämpöpumppu, jolla saadaan tiloja viilennettyä. Siitä huolimatta Moona haluaa kavuta jatkuvasti yläkerran kuumempaan luuparatiisiin. Kun ensimmäiseltä rappuselta kuuluu ylösmenijän narahdus, on koiruus ajakkana kannoilla ja kipitikipiti yläkertaan :D Se on nauttinut tästä etätyöläisten ajasta täysin karvoin ja haluaa olla seurakoirana.

Kesä koittaa

Kesän aloitus tuo tullessaan juoksua ja karvanlähtöä.

Moonan juoksut ovat olleet sen 8-vuotisen elämän aikana todella epämääräiset. Kun Hippu ja Muusa olivat vielä messissä, Moonalla todettiin juoksu silloin tällöin - ei mitenkään säännöllisesti. Joskus oli pitkäkin väli, kun vanhemmat nartut pitivät juoksuista huolen susilauman tapaan.

Nyt on taas se hetki ja koiruus vaikuttaa olevan ihan pihalla, että mistä kyse. Takapäätä nuollaan hartaasti ja pitkään. Sitten alkaa iihkutus, että olisko sulhoa tarjolla. Harmi vaan, että Moonalla on ikää liian paljon, kun kysyntää lappalaisten pennuille olisi.

Sitten vielä turkinvaihto. Tiedän jo etukäteen, että on tulossa piiitkä ja karvainen kesä. Muri-muri saa vaania Monnin karvatupsukkeita useampaan kertaan.

Lieron vierailu

Sattuipa viime viikolla niin, että olin laittamassa pyykkikonetta päälle ja ulkoa kuului Moonan vinksutusta. Kävin vilkaisemassa eteisen ikkunasta, mitä asiaa. Monni oli vetäytynyt häkin perimmäiseen nurkkaan ja haukkui kohti koppia ja toista nurkkaa. Se herätti epäilyn ja heti tarkistamaan, mistä kyse. Koiruus luikki seinänviertä pitkin kohti häkin ovea ja vapaus koitti.

Pikaisen tarkistuksen jälkeen häkistä kopin edestä löytyi pienehkö kyy. Melkein arvasin sen koiran käytöksestä. Pirautin eläinlääkäriin, että miten nopeasti tulee oireita, jos kyy on purrut. Puolen tunnin tarkkailu ja ei missään turvotusta. Että mulla on viisas koira!

Moona ei turhia hauku ja aina tarkistetaan, mikä on haukkumisen syy.

Kevättä rinnassa

Moonan reviirille ilmestyy kevään korvalla kaikenlaista ihmeteltävää. Puppelit ovat sellaisia. Kun Moona huomaa pelloilla usein ruokailevan pupukaksikon, pääsee hurja haukku mutta pupujen pöläytys loppuu kuin seinään lähikoivikkoon. Reviiri puhdistettu - ei tarvitse enemmälti ajella. Puput eivät ole moksiskaan moisesta häiriötekijästä vaan palaavat takaisin kerta toisensa jälkeen. Onneksi koiruudella ei ole metsästysvaistoa, joten emännänkään ei tarvitse metsästää.

Eri merkkisiä lintuja riittää peltojen täydeltä. On hyypiöitä, räkättäjiä, koukkunokkakuoveja, säksättäviä harakoita ym. Niitäkin Moona välillä kehoittaa siirtymään yläilmoihin - matto vaan rappusilta lentää, kun äkkilähtö yllättää.

Sattuipa eilen niin, että ulosmennessä koiralla nousi säkä pystyyn ja pari varovaista voksua. Kohta nurkan takaa hiippaili vieraileva katti. Sitä ei uskaltanut lähteä ajamaan vaan matkan päästä ilmoiteltiin, että voitko häipyä, miun reviiri. Kun kissa hiippaili kauemmaksi, rohkaistui Moona "hurjaan ajojahtiin". Eipä tainnut kissalla olla kiirusta :D

Taikuuttako?

Moona on osoittautunut elämänsä aikana melkoiseksi Houdiniksi. Jo pentuna se murtautui koirahäkistä ulos pienen häkinreiän kautta. Tähän tarvittiin mielenkiintoinen tapahtuma pihalla.

Alakerran ikkunasta tultiin kerran pihalle, kun kuului vieraiden ääniä. Tähän vaadittiin lipaston päälle hyppäämistä ja kissoille säädetyn ikkunan kapeasta raosta ulos änkeämistä. Melkoinen taikatemppu paksuhkolta koiruudelta :D

Suljettujen ovien salaisuudet Monni hoitaa halutessaan. Ulko-oven lukkoa se ei ole vielä toistaiseksi onnistunut "murtamaan" - vaatii vielä harjoittelua.

Moonan hypnotisointitaidot ovat omaa luokkaansa. Kun tarpeeksi kauan tuijottaa ruskeilla nappisilmillään isännän hyppysissä olevia ruokapaloja, ne oikein lentävät koiruuden kitaan. Sama tekniikka pätee namutäteihinkin. Tässä auttaa joskus myös kuonotökkis taikasauvan keinoin - simsalatöks, makupala tänne.



Hokkuspokkus, nyt katoaa lumi!

Mummomagneetti ja työkaveri

Moonan kanssa tulee liikuskeltua kaupungissa georetkien päätteeksi, kun odotellaan bussin lähtöä. Lähes poikkeuksetta tulee vastaan joku vanhempi rouva, joka toteaa, että onpa söpö tai ihana. Sama juttu linjurissa. Aika joku pysähtyy rapsuttamaan ja ihastelemaan Monnin erikoisempaa väritystä.

Etätyöläisestä on mukavaa, kun karvainen työkaveri kipaisee heti aamusta yläkertaan päivän hommia aloittelemaan. Moonalle se meinaa päivän ekan luun järsintää. Moona on ollut otettu, kun me ei lähdetä töihin. Jos sen vie häkkiin, se alkaa siellä paahtamaan, että hakekaa miut äkkiä pois, kun ite ootte sisällä. Kun se haetaan, koiruus on sitä mieltä, että eipä ole viikkoon nähty vaikka se tunti sitten vietiin häkkiin.

Kuulin tässä semmoisenkin jutun, että joku koira oli ollut niin innoissaan oman porukan kotiin jäämisestä, että oli niksauttanut häntänsä :D


Kesällä georetkellä Kolilla

Yksin kotona?

Moona on ollut innoissaan, kun omat immeiset eivät lähdekään joka päivä töihin. Emäntä suuntaa heti aamusta yläkertaan etätöihin ja Monni kipinkapin perästä luuparatiisiin. Isäntäkin kiertää tavallista pidemmän aamulenkin pelloilla ja sehän on koiruudelle mieleen, kun saa nuuskutella kaikki uudet myyränpesät tuoreeltaan.

Pari viikkoa sitten käytiin Höytiäisellä saarikätköjen perässä. Moona paineli porokoira Jehkin kanssa menemään peilikirkkaalla jäällä välillä neljän tossun liukutekniikalla. Yhdessä kohtaa tuli eron hetki muusta porukasta ja selkäni takaa kuului koko ajan vinksutusta, että miksi emäntä hylkäsit nuo muut. Silmä tarkkana Moona seurasi toisen porukan menoa. Lopulta tiet yhtyivät ja riemu oli suuri.

Eilen käytiin Monnin kanssa kätköretkellä Pyhäselän suunnilla. Jäälläkin piipahdettiin pienen käppäilyn verran ja tällä kertaa Moona oli ensin sitä mieltä, että mie en muuten tuu. Hetken rannalla vinksutettuaan se päätti lähteä matkaan. Liekö rannassa oleva parin metrin pituinen soseinen jäänpinta sitä mietityttänyt :D