Doboilua IV

Oppikoiran dobokurssi alkoi pari viikkoa sitten. Kurssin aloituspäivänä totesin, että Moona on juoksun alkuvaiheessa ja pylly punaisena. Ei siis asiaa doboon! Mietin, mitä tehdä kurssin kanssa ja päädyin siihen, että kokeilen kuitenkin sijaiskoirana arkaa Muusaa, mitä se tykkäisi hommasta.

Ekalta kerralta jouduin olemaan poissa flunssan takia mutta toiselle kerralle päästiin viime maanantaina. Muusa tarkkaili ensin koulutustilaa silmät pyöreinä mutta päätti sitten keskittyä emännän kanssa touhuamiseen. Yllättävän hyvin tämä arka koira pystyi keskittymään touhuun pienessä hallissa kolmen muun koiran touhutessa omissa nurkissaan. Makupalat eivät sattuneet kohdilleen mutta ensi kerralla petrataan niiden puolesta. Päätin käydä Muusan kanssa tämän dobonkurssin kokonaisuutena ja ilmoitin Moonan seuraavalle kurssille.

Tippaiitoja

Emännän reviirillä asustelee tällä hetkellä kaksi narttua, jotka ovat juoksussa. Nuorin ja vanhin. Etenkin tuon lähes 14-vuotiaan mummon osalta mietityttää, kun se vieläkin ois innokas sulhoihin lähtemään. Tarkkana on oltava ulkoilulenkeillä, ettei Hippu-mummo lähde kylille kuljeksimaan.

Huushollin muilla nartuilla ovat juoksut olleet säännöllisen epäsäännöllisiä. Se on hankalaa harrastusten kannalta. Jos ilmoitat koiran jollekin kurssille hyvissä ajoin, voi sitten tulla yllätys eteen. Niin kävi Moonan kanssa. Dobo-juttuja oltiin menossa jatkamaan ja tulikin tenkkapoo. Kokeillaan nyt aran Muusan kanssa, miten meille käy. Muusan kanssa edetään tosi matalalla profiililla ja jos joku liike ei ole meidän juttu, se jätetään.

Kohtaamisia

Tänään tuli Miran 7-kuukauden ikäinen berninpentu Lulu vierailemaan. Otin tämän vierailun varovasti, kun kyseessä on kuitenkin narttu. Moona on Jakokoskella koulutusvuorojen vaihtuessa ottanut Luluun kontaktia ja hyvin on nuuskuttelut sujuneet. Siksi uskalsin ajatella, josko koiruudet pitkin peltoja menisivät hyvässä sopusoinnussa.

Moona otettiin ensimmäisenä kohtaamiseen. Alkunuuskujen jälkeen alkoikin melkoinen meno, etenkin Lulu halusi toimia seremoniamestarina ja hanki vaan pöllysi koiruuksien painaessa. Moona joutui välillä altavastaajaksi mutta se ei siitä ollut moksiskaan. Pientä nokkapokkaakin välillä tuli, kun Moona oli jostain pirun pienestä kakkakikkareestakin niin mustis, ettei Lululla ollut asiaa.

Hurjien hankileikkien jälkeen tulin siihen tulokseen, että jospa vähän vanhenpi koira eli 12-vuotias Muusa olisi välillä kehissä.Oli aika yllättävää, miten Lulu toimi koiran mukaan. Muusan kanssa se piti yllä rauhallista tahtia, mentiin rinta rinnan ja välillä juosten mutta ei mitään leikin yritystä. Muusa nautti olostaan, kun pentu ei ruvennut riekkumaan ja kaksikolla meni loistavasti. Välikierroksella vaihdettiin taas Moona kehiin ja Muusa sisälle. Ja taas alkoi hillitön riekkuminen.

Hippeli ei päässyt näihin riehoihin mukaan vaikka mieli olisi palanut. Käytiin sitten tekemässä lohtulenkki kahdestaan.

Hyvää uutta vuotta 2015!

Uusi vuosi tuo tullessaan uusia ja vanhoja kujeita. Tammikuussa jatketaan Moonan kanssa doboilua Oppikoiran kurssilla. Sille saralle jäi vielä montakin haastetta, joten kiva jatkaa dobon parissa. Helmikuussa lähtee veteraani Hippu tokoagin kakkoskurssille. Toivon kovasti, ettei sen valeraskaushöpötys sattuisi juuri tuohon saumaan (todennäköisesti sattuu), koska silloin Hippeliä ei paljon ulkopuolinen touhu kiinnosta. Ykköskurssin aikaan se oli juuri tuossa euforia-tilassa ja ihan kaikki ei mennyt putkeen, eli koira oli oikein maaniteltavissa temppuilemaan. Vaikka se muuten olisikin niin innokas kaikkeen, valeraskausaika on sellaista, että vaan tietyt toiminnot ovat sille tärkeitä.

Maaliskuussa ollaan menossa Moonan kanssa tokoaloon hiomaan tokotaitoja. Josko sitten uskaltautuisi kevään Katselmuksessa möllitokoilemaan. Loppusyksyn möllitoko omalla kentällä osoitti, että hiomista vielä löytyy. Moona osaa jo paljon mutta se viimeinen silaus puuttuu melkein kaikesta. Ja onhan Monnilla tiedossa keväällä myös tokoagi nelonen ja jos vielä hyvin käy, se ylioppilaskurssi/tentti siihen päälle ihan kotimaisemissa. Tähän asti sitä on järjestetty pääasiassa Teuvalla, mutta Vihmerä yrittää saada yo-tentin näille huudeille.

Koska näitä kursseja piisaa Moonalle ja Hipulle, on Muusa sitten ykkönen Uilon koiratoiminnassa. Muusaa en sen arkuuden takia halua kiusata millään dobolla tai tokoagilla, vaan se saa harrastaa keväällä 12 vuotta täyttävänä koiruutena sille tutumpia asioita.

Stressiloma

Moona lähti vierailemaan tapaninpäivänä kanssamme Polvijärvelle isännän kotipihaan. Tämä oli Moonan kolmas jouluvierailu Polvijärven huudeilla mutta se ei ollut tälläkään kertaa itsestään selvää. Taas tuli eteen uusia asioita, joita Moona arasteli.

Paikan päällä oli suloinen puolivuotias vauveli Sofia, ja se oli Moonalle tosi erikoista, kun vauva äänteli ilonääniä maailmalle. Sofia ei kuitenkaan ollut niin paha kuin Sofian joululahjaksi saama nukke. Sen tuijottava katse sai Moonan mörisemään matkan päästä ja nuken kanssa ei haluttu tehdä tuttavuutta, vaikka otin sen syliini.

Moona on perinyt arkuuksia äipästään Muusasta vaikka siltä löytyykin tietynlaista rohkeutta tilanteen vaatiessa. Mutta tietyt asiat voivat näköjään olla Moonalle mörköjä...

Kissapolliisista joulupolliisiksi

Moona on kissapolliisina valvonut kissojen riekkumista ahkerasti, vaikka sitä välillä kielletään. Nyt se päätti aattona ottaa kohteeksi joululahjasäkin, jota kantelin edestakaisin. Joulupolliisi oli tehtävissään, eikä se jättänyt säkkiä hetkeksikään vartioimatta. Tahdoin ehdottomasti paketoida koiruuksien lahjat ja pakko oli siirtyä vessan lukitun oven taakse, että sain rauhassa toimia joulupolliisin vahdinnalta.

Kun joulupaketit kannettiin kamariin, oli Moona suuna ja päänä niitä kyttäämässä. Houkuttimena toimivat Merjan antamat paketoidut puruluut, joita koiruudet innolla vahtivat. Nenän eteen annettiin paketoidut vinkulelut ja puruluut - arvattavissa oli, kumpi paketti avattiin ekaksi. Muutkin paketit avattiin ajan myötä. Kun sitten iltamassa nuo kolme uutta vinkulelua sattuivat rinnakkain olemaan, kävi Moona pitämässä konsertin ja vingutti jokaista vuoron perään tasatahtiin.

Koiruudet saivat tänään ulkona myös kunnon joulupölinät, kun päivän valossa painoivat pellolla menemään. Kaunis on tämä talvinen vuodenaika vitivalkoisen lumen keskellä ja pakkasauringon valossa. Jouluntunnelmaa parhaimmillaan!

 

Lähes 14 v. Hippu jaksaa painaa

Hyvän joulun toivotuksia!

"Mietyttö jo ehdin emännän joululahjapussille, kun läksivät kaupoilla käymään. Haa, kova paketti! Emännän työkaveri oli laittanut pussiin paketin varmaan juuri minnuu varten ja sitä repostelemaan auki. Paperin jälkeen oli vastassa pahvia ja kun kulmaa vähän vielä hammasteli auki, sieltä löytyi ranskanpastilleja, nam. Tosin montaa en ehtinyt syödä, kun kuului auton ääntä pihalta ja piti hiippailla takavasemmalle - mie oo mittään tehnyt.", harmittelee Moona.

"Tänään oli kinkku uunissa ja voi, kuinka se tuoksui miun nokkaan hyvälle. Ihan varmasti ne sitä meikätytölle paistavat. Häkissä saatiin olla päivällä, kun emäntä ja isäntä olivat kotona. Kun sitten pääsin sisään, ei meikäkoira meinannut kestää turkissaan, kun oli taas kinkun haju kirsussa. Sitten vielä kiduttivat minnuu kauppareissullaan, kinkku edelleen uunissa. Jospa siitä pieni sipare huomenna löytyisi meikätytön suuhun.", haisuttelee Hippu.

"Onpa lystiä, kun emäntä ja isäntä ovat lomalla. Nyt saa painella päiväaikaan irtokoiranakin pellolla. Susivaaran takia meikäkoirat ovat olleet sisäarestissa päivisin, joten meno maistuu. Toivottelen kaikille koira- ja immeistutuille hyvää joulua ja pitäkäähän häntä kippuralla ensi vuonnakin." touhottaa Muusa.