Taikuuttako?

Moona on osoittautunut elämänsä aikana melkoiseksi Houdiniksi. Jo pentuna se murtautui koirahäkistä ulos pienen häkinreiän kautta. Tähän tarvittiin mielenkiintoinen tapahtuma pihalla.

Alakerran ikkunasta tultiin kerran pihalle, kun kuului vieraiden ääniä. Tähän vaadittiin lipaston päälle hyppäämistä ja kissoille säädetyn ikkunan kapeasta raosta ulos änkeämistä. Melkoinen taikatemppu paksuhkolta koiruudelta :D

Suljettujen ovien salaisuudet Monni hoitaa halutessaan. Ulko-oven lukkoa se ei ole vielä toistaiseksi onnistunut "murtamaan" - vaatii vielä harjoittelua.

Moonan hypnotisointitaidot ovat omaa luokkaansa. Kun tarpeeksi kauan tuijottaa ruskeilla nappisilmillään isännän hyppysissä olevia ruokapaloja, ne oikein lentävät koiruuden kitaan. Sama tekniikka pätee namutäteihinkin. Tässä auttaa joskus myös kuonotökkis taikasauvan keinoin - simsalatöks, makupala tänne.



Hokkuspokkus, nyt katoaa lumi!

Mummomagneetti ja työkaveri

Moonan kanssa tulee liikuskeltua kaupungissa georetkien päätteeksi, kun odotellaan bussin lähtöä. Lähes poikkeuksetta tulee vastaan joku vanhempi rouva, joka toteaa, että onpa söpö tai ihana. Sama juttu linjurissa. Aika joku pysähtyy rapsuttamaan ja ihastelemaan Monnin erikoisempaa väritystä.

Etätyöläisestä on mukavaa, kun karvainen työkaveri kipaisee heti aamusta yläkertaan päivän hommia aloittelemaan. Moonalle se meinaa päivän ekan luun järsintää. Moona on ollut otettu, kun me ei lähdetä töihin. Jos sen vie häkkiin, se alkaa siellä paahtamaan, että hakekaa miut äkkiä pois, kun ite ootte sisällä. Kun se haetaan, koiruus on sitä mieltä, että eipä ole viikkoon nähty vaikka se tunti sitten vietiin häkkiin.

Kuulin tässä semmoisenkin jutun, että joku koira oli ollut niin innoissaan oman porukan kotiin jäämisestä, että oli niksauttanut häntänsä :D


Kesällä georetkellä Kolilla

Yksin kotona?

Moona on ollut innoissaan, kun omat immeiset eivät lähdekään joka päivä töihin. Emäntä suuntaa heti aamusta yläkertaan etätöihin ja Monni kipinkapin perästä luuparatiisiin. Isäntäkin kiertää tavallista pidemmän aamulenkin pelloilla ja sehän on koiruudelle mieleen, kun saa nuuskutella kaikki uudet myyränpesät tuoreeltaan.

Pari viikkoa sitten käytiin Höytiäisellä saarikätköjen perässä. Moona paineli porokoira Jehkin kanssa menemään peilikirkkaalla jäällä välillä neljän tossun liukutekniikalla. Yhdessä kohtaa tuli eron hetki muusta porukasta ja selkäni takaa kuului koko ajan vinksutusta, että miksi emäntä hylkäsit nuo muut. Silmä tarkkana Moona seurasi toisen porukan menoa. Lopulta tiet yhtyivät ja riemu oli suuri.

Eilen käytiin Monnin kanssa kätköretkellä Pyhäselän suunnilla. Jäälläkin piipahdettiin pienen käppäilyn verran ja tällä kertaa Moona oli ensin sitä mieltä, että mie en muuten tuu. Hetken rannalla vinksutettuaan se päätti lähteä matkaan. Liekö rannassa oleva parin metrin pituinen soseinen jäänpinta sitä mietityttänyt :D

Pikku-piraija vierailee

Tänään tuli Moonan reviirille vierailemaan pieni musta labbiksen pentu Hilla (10 vkoa). Alkuun tehtiin tuttavuutta varovasti mutta siitä se meno kiihtyi.



Hilla uskaltautui ensin Moonan kanssa kuonotusten muutamien metrien päästä ihmisistä. Tutustumista tehtiin siten, että pieni kierros Moonan kanssa ja sitten isännän/emäntien/oman viltin luokse turvaan ja vauhtia hakemaan. Koko ajan matka laajeni.



Moonan omalla reviirillä ei voi aina tietää, miten asioihin suhtaudutaan. Hyvin meni tämä tapaaminen ja kovasti Moona Hillaa leikkiin haastoi.

Sisätiloihin siirryttäessä meno jatkui ja Hilla vetäisi hurjia hepulikierroksia pitkin huoneita. Lelujen osalta saatiin todeta, että Hillan omistajan tyttäret vinguttivat leluja enemmän kuin koiruudet :D

Tylsää elämää

Ennen joulua isäntä teki havainnon pihapiirin tienoilta isoista tassun jäljistä. Seuraavana päivänä kuultiin, että Uurossa on tehty susihavainto.

Se tarkoitti Moonan osalta sitä, että koiruus on jätetty suosiolla sisätiloihin työpäivän ajaksi. Sitä on nyt kestänyt lähes kolme kuukautta ja se tarkoittaa sitä, että koiruus on into piukassa, kun tullaan kotiin. Päivän paras hetki - niin koiruuden kun immeisien osalta.

Sitä ei tiedetä, mitä päiväaikaan sisällä puuhaillaan - on kuitenkin kolme kattia menoa tahdittamassa. Voi olla, että ihan rauhallisesti makaillaan mutta muutamana päivänä ovat erinäiset kipot ja kupit olleet nurin, kun on kotiin saavuttu. Lieneekö "kissapolliisi" ollut taas asialla?


Kissapolliisin päivän toiseksi paras hetki lienee päivän luu...

Koiruudet geokätköillä

Geokätköily on tällä hetkellä harrastuksista ykkössijalla. Lähes joka päivä tulee katsottua, onko uusia kätköjä ilmestynyt lähimaisemiin - saatikka mysteerikätköjä ratkottavaksi. Kätköjen koira-attribuutti kiinnostaa ja etenkin se, että olisiko sopivia kierroksia tiedossa.

Kätköilyn myötä löytyy ns. traileja, jotka ovat pidempiä autolla kierrettäviä tai lyhyempiä/pidempiä jalkaisin mentäviä reittejä. Paikalliset jalkaisin tallattavat on valikoitu geokoiruuksien kanssa kierrettäviksi ja porokoira Jehki on ollut Moonan kanssa hyvä parivaljakko näillä retkillä. Koiruuksilla ei tule keskenään minkäänlaista marmatusta vaan kylki kyljessä mennään pitkin metsäpolkuja. Jehki saa keskittyä tekemään susihavaintoja matkan varrelta.

Kätköjen kohdalla Moona tulee kirsu tötteröllä katsomaan, mitä se emäntä sieltä kuusesta tai kiven alta tonkii. Lähes poikkeuksetta se on vieressä, kun omaa nimimerkkiä lokiin kirjaa eli löytö myös koiruudelle. Harmi vaan, kun lokivihkot ovat pääsääntöisesti niin pieniä, ettei koiran tassu mahdu siihen löytöä lokkaamaan.

Onpa joskus käynyt niin, että kun mennään tiettyä trailia pitkin eteenpäin, koiruudet ovat löytäneet kätkölle poikkeavat polut ja suuntimalaitteita ei juuri tarvita :D

Akrobatiaa neljällä tossulla

Talvi on ollut vähäluminen mutta jäätä riittää. Ongelmaksi on koitunut jatkuva jäätikkö, joka sulaa välillä vetiseksi ja jäätyy uudelleen. Pahinta on, kun päälle sataa pieni kerros lunta - pettävällä jäällä.

Omalla rinnepihalla on koetuksella niin immeisen kuin eläinkavereiden tasapaino. Viiru-kissa lähti eräänä aamuna terhakkaasti pihalle ja pyllähti parin metrin päässä rappusista kyljelleen. Eipä pitäneet kissan omat "nastat". Katti katsoi närkästyneenä minua, istui hetken paikoillaan ja tuli takaisin sisälle. Että oli emäntä tehnyt meikäkissalle tällaisen källin...

Eilen tuli telkkarista paikallisuutisissa eläinlääkärin kertomaa juuri näistä jäisistä keleistä eläinten osalta. Monni luistelee neljässä tossulla ja liukuu välillä takamuksellaan. Pikkuhiljaa on oppinut kiertämään hangen kautta liukasta pihaa, joten ei loukkaantumisia tiedossa lukuunottamatta yhtä nilkutus-aamupäivää.