Moonako lammas vai miten se meni?

Nyt koitti se hetki, että pääsin vihdoin ja viimein yhden paimensukuiseni kanssa tosi toimia kokeilemaan. Emme ole missään paimennustestissä tai vastaavassa koskaan käyneet, joten mielenkiinnolla ja pienoisella jännityksellä odotin paimennuskertaa Kerimäen Pohjolan tilalla.

Ammattitaitoinen ohjaaja otti homman heti haltuun ja kertoi, mitä aloittelevan koiran kanssa voi tai pitää tehdä siellä lammasaitauksessa.Moona teki tuttavuutta lampaiden kanssa ja oli sitä mieltä, että voisko nuo mennä pois. Lampaat taas olivat erittäin kiinnostuneita Moonasta, että tulisitko meidän sakkiin? Ensimmäinen paimennuskierros meni siten, että Moona seurasi matkan päästä minua, lampaat eivät kiinnostaneet. Kun sitä tarpeeksi houkutteli, tuli se kuitenkin lampaiden perään pyörimään mutta minkäänlaista paimennuselettä ei tehty.

Toisen kierroksen osalta mietittiin, että josko lammaskehään tulisi kaveriksi sellainen koiruus, joka näyttäisi mallia. Ensimmäisen nuoren herran kanssa ei onnistunut, kun Moona kiinnosti urosta enemmän kuin lampaat. Pari muutakin viritystä tehtiin väliin, mutta Moonan mielestä tuntemattomat urokset eivät olleet hyvä juttu vaan niille piti alkaa heti kättelyssä rähjäämään. Sitten löytyi ennestään tuttu porokoira Jehki, jonka kanssa päätettiin kokeilla. Piru vie, se toimi erittäin hyvin. Kun Jehki pääsi kehään, unohtui siltä Moonan hajut ja heti hommiin. Moona katsoi hetken innokasta paimennusta ja sai kiinni, mistä on kyse. Sitten alkoikin hurja räksytys ottaen mallia Jehkistä ja ote paimennukseen oli saatu.

Katselmus 2017, osa II

Katselmus-reissu Lietoon on nyt tehty. Matkaa autonmittariin tuli reilu 1000 km kahden vuorokauden aikaan, huh! Etenkin sunnuntain paluumatka oli rankka, kun päästiin lähtemään Liedosta neljän maissa ja oltiin kotona puolen yön tietämissä.

Tällä kertaa ei tullut suurempaa menestystä. Ilmoittautumisvaiheessa todettiin, että meitä oli odoteltu. Hippu oli taas Katselmuksen vanhin narttu ja sai siitä ruusukkeen. Vanhin koiruus se ei kuitenkaan ollut, kun uros oli muutaman kuukauden vanhempi.

Moonan taival loppui ensimmäiseen kierrokseen. Pientä pönäkkyyttä oli vielä havaittavissa etuliikkeissä, joten laihari jatkuu. Uintia suositeltiin mutta voi olla haastavaa ei niin vedestä pitävän koiruuden kanssa.

Hippu ja Muusa menivät molemmat veteraanien kehässä jatkoon. Kummankin arvioinnissa todettiin, että liikkuvat hyvin ikäisekseen, Hipun osalta jopa erittäin hyvin. Loppukehässä Muusa jatkoi kymmenen parhaan joukkoon mutta putosi ns. kalkkiviivoilta.

Nosetörkkiä III

Kauppakassi on yksi tärkeimpiä törkkimiskohteista. Kun me tullaan työreissulta, kauppakassit lasketaan maahan ja koiruudet häkistä ulos. Kasseille oitis törkkimään, mitä meille on varattu. Moonalle on kassien rapinasta tullut sen verran paha addiktio, että jos esim. kissa rapistelee tyhjää kassia, pitää heti alkaa ärisemään.

Kaikenlaiset kakkakikkareet ovat koiruuksien mielestä mukavia törkkimiskohteita, ikävä kyllä
:( Emäntä ei tykkää yhtään, kun koira tulee sitten lipsupusuja antamaan, yöks.

Kissoja on kiva törkkiä. Moona kokeilee joskus kissaa samoin kuin vinkulelua, josko se vinkuis tai lähtis lipettiin. Usein se lähtee ja saa ajaa takaa. Kissat eivät tästä ole moksiskaan, vaan ne jopa härnäävät hölmön koiran ajamaan takaa ja kipuavat oitis ylöspäin tai sitten ne vaan ovat paikallaan ja tarjoavat käpäläkomentoa. Kyllä törkkikuono häviää, kun kissan kynsi rapsahtaa kuonon päähän.

Moonan dieetti

Viime vuoden Katselmus-kehässä saatiin raaka tuomio - Monni on liian paksu koiraksi. Istuskeltiin sitten tämän mielenharmin kanssa Joensuun raviradan rappusilla aurinkoa paistattelemassa, kun viereen sattui immeinen, jolla oli ollut koiransa kanssa samoja ongelmia. Hän heitti minulle naksusäkin nimen (Hill´s Prescription Diet Metabolic Canine Dry), jolla pitäisi varmasti laihtua.

Päätimme luottaa tähän naksuvalintaan ja säkkejä on tullut hinattua kotiin vuoden verran eläinlääkärien hyllystä. Tuloksia on myös syntynyt. Moonan lähtöpaino oli vajaa 27 kg. Vuoden sisällä on tehty välipunnituksia ja nyt tilanne näyttää hyvältä, vähän alle 23 kg mittarissa. Isäntä on toiminut punnitusmestarina mutta puntarin tilanne ei hänen kohdallaan näyttänytkään yhtä hyvältä :)

Dieettiä jatketaan vielä, tavoitteena noin 20 kg. Eiköhän se tälle isoluiselle ja kookkaalle nartulle ole aika passeli paino :)

Katselmus 2017

Yksi kevään kohokohta on ollut vuosittainen paimensukuisten lapinkoirien Katselmus. Tänä vuonna Katselmus järjestetään Liedossa Zooparkin huudeilla. Katselmuksia olemme kiertäneet koiruuksien kanssa Hipun alkuvuosista lähtien, tosin muutama Helsingin Katselmus jäi alkutaipaleella väliin.

Menestystäkin on tullut. Moona sijoittui Oulun Katselmuksessa v.2011 ykkössijalle junioriluokassa. Se oli emännälle karmea jännityksen paikka, kun olin niin iloinen viiden kehään pääsystä. Loppuarvostelussa tuijotin vaan Moonaa, en voinut katsoa tuomareita lainkaan. Kun sitten selvisi, että Moona voitti luokkansa, olin niin tohkeissani, että tuomarikin totesi, usko nyt vaan.

Seuraava menestys tuli 2015 Helsingin Katselmuksessa. Isohko ja porokoiramainen Muusa pääsi silloin loppukehiin. Silloin tuomarien linjaus perustui siihen, että viiden parhaan joukkoon valittavien koirien pitää olla eri tyyppisiä lajinsa edustajia. Muusa sijoittui veteraaniluokassa kolmanneksi.

Kruununa huipulla on veteraani Hipun menestys viime keväältä Joensuun Katselmuksesta. Hippu oli sen kertaisen Katselmuksen vanhin narttu (siis pieni palkinto tästäkin), voitti veteraanien narttusarjan ja valittiin vielä Karjalan Heiliksi eli Katselmuksen hienoimmaksi nartuksi. Vieläkin tulee tippa linssiin ja silloin taisi tulla useampikin.

Tippa linssiin meinasi tulla myös reilu viikko sitten, kun huomasin, että Katselmukseen piti ilmoittautua muutama päivä sitten. Muutama puhelu sinne ja tänne, ensin ei mutta sitten juu, vielä pääsimme mukaan. Olisi ollut harmillista, jos tämä perinne olisi katkennut. Lietoon suunnataan kera koiruuksien :D

Konkarin kujeita

Kylläpä osaa lähes 16-vuotias mummeli vielä järjestää säpinää emännälleen. Tänään häkistä päästyään Hippeli painoi menemään satanen lasissa jonnekin Moona perävaununa. Hetki piti koiruuksia metsästää mutta tällä kertaa oli onni mukana, kun hanki ei kantanut. Hetken huutelujen (ja kiroilujen jälkeen) lähikuusikosta rymysi kaksi nauravaa koirannaamaa. "Voi emäntä ota meidät jo pois täältä", haukahtelivat kaksi upottavassa hangessa rämpivää Aina Inkeri Karkulaista.

Ollako tuosta Hipun karkureissusta vihainen vai onnellinen? Muutama vuosi sitten olin erittäin vihainen mutta nyt mielipidemittari kääntyy satasella tuon onnellisen puolelle. Että se kehtaa ja viitsii vielä emäntäänsä ärsyttää :D ja on samalla niin ihanan vihmerä.

Eläkemummon etuuksia:

1) makupaloja kohtuudella pöydästäkin, nam (ei ikinä ennen)
2) emännän vieressä köllötystä ykkössijalla - mie ensin, muut sitten
3) ruokakuppi täytetään ekana, jees
4) ekstrapissi- ja postilenkit
5) luuparatiisisissa luu ekana, kun mie olen kaikista malttamattomin
6) makupalat: syön vaikka sormetkin, kun ne näyttää nakeilta

"Nosetörkkiä" II

Lisää kohteita törkkimiseen meikäkoirilta löytyy. Törkkipommitus toimii seuraavasti. Emäntä istuu tietokoneella ja yksi käy törkkimässä sitä toiselta puolen ja toinen toiselta. Etenkin jos päivän luukiintiö ei ole täysi. Jo vain hyppää näpit tietokoneen näppäistöltä rapsuttamaan tai jos väärässä kohtaa hiirikättä törkit, koittaa meikäkoirille lähtö...

Käytössä on myös sellainen herätyskellotörkkäys. Kun aamutuimaan puolihorroksissa yrittää saada itseään hereille, tulee juuri pakkasessa ulkoilleen koiruuden kylmä ja märkä kuonon törkkäys iholle, pahimmillaan poskelle tai nenän päähän. Viimeistään siinä vaiheessa herää.

Uroskoirat harrastavat reviirillämme perstörkkiä. Se ei aina meidän tyttöjä kiinnosta vaan nämä kaverit häädetään kauemmaksi. Se ei tosin estä kokeilemasta uudelleen ja kohta on taas kuono hännän alla.