Moona kehässä - Enon näyttely

Tänään vein Moonan "tuomiolle" Enon näyttelyyn. Keli on surkea ulkokehiä ajatellen eikä käynyt kateeksi tuomareita, jotka jaksoivat sateessa ja tuulessa tehdä omaa työtään. Lappalaisten kehä siirtyi kelin vuoksi sisälle, kun muut olivat ehtineet aikataulun reilun myöhästymisen takia alta pois.

Ei ollut tänään meidän päivä - ei tulosten eikä kehäesiintymisen osalta. Kehässä alkoi painaa väsymys reilun tunnin odottelusta ja miestuomari jänskätti Moonaa. Sitten vielä karmea mittatikku tuli mukaan kuvioihin ja homma oli sillä sipuli. Moona ei ole sinut mittatikun kanssa, kun sitä ei ole treenattu. Agihallilla se kerran mitattiin, eikä se oikein ollut mieleen. Mie kuitenkin päätin, että Monni mitataan. Otin sen jalkojen väliin ja takapäästä reilun otteen meikän nenä kohti koiran persnappia ja sehän mitattiin. Tosin olimme olleet koominen näky kentän laidalta katsoville ja joillakin oli ollut tosi hauskaa.

Moonan tuomio tänään oli keltainen eli hyvä seuraavasti: "Domino. Keskikokoa hieman kookkaampi, mittasuhteiltaan hieman pitkä, oikeanlinjainen pää. Pyöreät silmät, puoliksi lihanvärinen kirsu, selkä saisi olla tiiviimpi. Luisu lantio. Hyvät kulmaukset, turkki ei parhaimmillaan. Pitää tänään häntäänsä kovin takana. Hieman aristeleva luonne."

Joo, ei tänään Monnin häntä hupattanut. Muistelin vuoden takaista Ilomantsin näyttelyä, jossa Moona sai EH:n. Ulkona 20 asteen pakkasessa sujui kehä paljon paremmin ja häntä tötteröllä mentiin.

 

Miullako muka lihanvärinen kirsu!

Laihiksella

Kevät on laihiksen aikaa niin emännällä kuin koiruudella. Moona painoi silmätestireissulla 22 kiloa eläinlääkärin vaa'assa. Pullakassa kunnossa Monni on ja jotain on tehtävä ennen Katselmusta. Siellä on kuitenkin vastassa "tuomio", jos koira on ylikunnossa.

Monnin punkerolle koittaa nyt armoton aika. Käytiin tänään eläinkaupasta "superlaihdutus" naksusäkki, joka lupasi tuloksia lyhyellä ajalla. Saas nähdä, miekin voisin kokeilla :)

Laihis sai nopean alun tänä aamuna, kun majakka ja perävaunu kävivät kylillä. Sen verran silmä vältti häkkiin menoreissulla, että siitä kärsi koko aamu. Reilu puolisen tuntia venähti, ennen kuin ensimmäisen karkaajan kirsu pilkisteli pellon laidalla. Voihan kettu!

GEOkoiruuksia III

Moona pääsi viime lauantaina mukaan kätköilykierrokselle Enon suuntaan ja tiedossa oli muutama mukava koiralle sopiva lenkki. Etenkin jäitä pitkin kuljettu reissu sopi hyvin koiran lenkitykseen. Talsimme Pielisen jäällä puoliumpihankea toista tuntia sinne ja tänne kohti saarikätköjä ja Monni perätuupparissa. Sitä se tosiasiassa oli - emännän persiessä kuljettiin lähes koko taival kunnes lähestyttiin lähtöpistettä. Sieltä Moona sai tuttuja hajuja ja uskalsi irtautua meistä.

Keskiviikkona koiratreeneissä olivat mukana Moonan siskot Oona ja Maana. Edelleenkään ei ole toivoa yhteisleikeistä. Moona piti Maanan kanssa tuijotuskisoja murinan säestyksellä. Olen tullut siihen tulokseen, että Monni on ottanut Uilon kentän omaksi reviirikseen ja koettaa siellä pullistella muille. Tosin ärrit ja murrit unohtuvat heti, kun tekeminen alkaa.

 

 Maana ja Oona

Ihana Iita!

Miun lempimussukka Iita Muusan pentueesta vieraili torstai-iltana. Tämä liikkuvainen neitinappula oli kuin vahaa käsissä, eikä sitä meinaa saada kiinni millään - liukas kuin hylje. Oman koirakolmikon suhtautuminen Iitaan vaihteli. Moona pisti heti ärrit päälle ja koiruuksia ei uskallettu päästää juoksemaan, harmi. Muusa taas muisti nappulansa ja piti sitä pienessä jöössä, joka toimi sanomalla silloin tällöin mrrr toisen tullessa lähelle mutta seurustelu sujui hyvin koirien irtiollessa. Iita kunnioitti mammaansa. Hippu-mummon kanssa kaikki oli auki ja Hippua vietiin kuin litran mittaa. Iitukka pyöri väkkäränä Hipun ympärillä ja Hippu murahteli tuttuja murinoitaan, että elä nyt persvilloihin kiinni tule.

Ihana Iita oli jo syntyessään Muusan pentueen pienin ja sen elämän ensimmäinen viikko oli taistelua.  Iitan elämä lähti kuitenkin hyvin käyntiin ja nyt se asustelee isäntänsä Eliaksen kanssa Enon Rahkeella. Iitan elämään kuuluu paljon paimentamista, kun se on Eliaksen mukana rippileireillä ja leirikouluissa. Iitalla on myös kakkoskoti lapsiperheessä, jossa se vierailee joka viikko. Tämä yhteisomistajuus sovittiin jo pennun ottovaiheessa ja se on varmasti mukavaa tälle vilkkaalle neitokaiselle.

Koiruudet putouksessa

En ole mikään ehdoton Putousfani mutta sujuvasti seuraan sketsihahmojen kamppailua.
Tyypittelin nyt omia koiruuksia putoushahmoihin.

Moona = Antsku. Moona on Vatasen hahmon tapaan päältä tumma mutta alta vaalea - siis piiloblondi. "Mie oon aivan hitokseen sitä mieltä, että miun poikaystävä Poju pettää miuta jatkuvasti. Se riehkuu jatkuvasti Tikun kanssa, kun mie en oo näkemässä. Mie taijan justiisa soittaa Meikulle. No Meikku sano, että Monsku Ponsku sie tiiät, et parisuhde on kuin köyvenvettoo. Siulla on oikeus siun ommiin tunteisiin. Mutta jos Pojulla on vieläkin sutinaa muitten kanssa, mie romahan."
http://www.youtube.com/watch?v=cSXJKPZl4r4

Hippu = Harjakainen. Hipulla on pilkettä silmäkulmassa Hirviniemen esittämän Harjakaisen tapaan. Ninnannunnan, nyt mennään ja bisnekset sujuu. "Ootko koskaan kuullut semmosta termiä kuin surutyttö? Sen en oo minä. Käpäläkopelolla mennään ja mie en oo tossun alla. Aattelepa ite!"
http://www.youtube.com/watch?v=bg2KwlEYT9A

Muusa = Missis Aimo Alamansikka. Tuo Jukka Rasilan hihkuva tyyppi on kuin jatkuvasti tanssiva Muusa. Tuleeko häntä vai pää edellä - hurjasti Musse tanssii. "Tunnustan ja ennustan, pahempaa on vielä luvassa. Mie oon kotosin pellosta, sallasta tai kellosta. Humpattaa niin paljon, ettei meinaa pakka kestää kasassa. Ja pahempaa on vielä luvassa!"
http://www.youtube.com/watch?v=EoAMBkjXsjk

Paukkuja riittää

Pakkaset paukkuivat viime viikolla siihen malliin, että koiruudet viettivät päivällä sisäelämää. Se on niille outoa, kun ovat tottuneet päivät häkistä päivystämään. Kokonainen viikko hurahti sisätiloissa ja Hippu livistikin yksi aamu oven raosta ja painoi vauhdikkaasti häkkiin. Sieltä se katseli sen oloisena, että en tuu sisälle. Luu toimi houkuttimena ja näin saatiin Hippu sisätiloihin.

Ongelma ulkona olemiseen on Hipun ja Muusan turkinvaihto kesäturkkin, joka tapahtui joulun maissa. Moona tepastelee edelleen talviturkissa, kun Monnin turkin vaihto tapahtui hitaasti (ja emännän mielestä tuskallisesti) koko syksyn ajan.

Moona kävi perjantaina pra-silmätestauksessa, joka järjestettiin joukkotestauksena lappalaiskoirille. Eläinlääkäriaseman pienissä odotustiloissa Monni oli täpinöissään - hiton paljon koiria ja etenkin sulhoja. Oikein pisti silmään siinä koiralaumassa, että Moona ainoana heilutteli häntäänsä selän päällä - taisi olla sulhot mielessä, kun juoksun loppuajat ovat menossa. Toisena tuli erikoinen ääntely, jota se esitteli muulle laumalle.

Eipä sitten ollut iltapäivästä asiaa Pojun ja Tikun vierailulle. Hippu ja Muusa hoitivat homman Moonan jäädessä sisätiloihin ja koiruudet saivat päästellä oikein kunnolla pakkasviikon jälkeen.

Eläkemummeli

Hippu ei taida olla samaa mieltä otsikosta. Sen verran reippaasti sen töppöset vielä viipottaa. Annetaan puheenvuoro tälle mummelille:

"Hau, mitä, minäkö kehissä! Joo, meikällä on urasuunnitelmia tulevalle vuodelle. Kaverikoiraksi aion alkaa. Sitten emäntä lupaili miulle tokoagikurssia keväällä. Homekoiraksi en ala vaan meikä tuulettaa menemään.

Toukokuussa täytän 13 vuotta, mutta ei se meikäkoiraa paljon paina. Pomo oon edelleen tässä taloudessa ja Musse ja Monni pidetään ojennuksessa. Tyhmiä tapauksia meikään verrattuna. Mie oon sitä mieltä, että harkiten hyvä tulee, vaikka emäntä ei joskus meikäkoiran harkitsemisia oikein ymmärrä?

Moona on aina meikän kimpussa, kun saa miusta hyvän murrikaverin. Eipä tuo haittaa, pitää mielen virkeänä, kun pitää päivystellä ruokakippoa ja leluja. Jouluna kaikki lahjat olivat yhdessä paperipussissa ja se oli miun tärkeä päivystyskohde sille päivälle, kun tiesin sieltä joulupukin luukätköt. Piti vielä seuraavanakin päivänä päivystää tyhjää paperipussia, ettei vaan mitään sinne vahingossa jäänyt."