tiistai 15. elokuuta 2017

Lampaat vs. Moona

Toinen paimennusreissu Kerimäen Pohjolan tilalle tehtiin 13.8. Mielessä oli Moonan edellinen reissu ja sen innostuminen porokoira Jehkin kera. Jotenkin uskoin siihen, että tämä hyvämuistinen koiruus sen edelleen muistaa. Mutta kun päästiin itse "areenalle", Moonalle tuli evvk. Emäntää haluan paimentaa, lampaat tylsiä. Eka kierros ei tuottanut ns. tulosta vaikka Moonan häntä heiluikin edelliseen kertaan verratuna iloisemmin.

Toiselle kierrokselle päätettiin ottaa kaveriksi tuttu Hugo, joka kävi ensin vetäisemässä omat paimennukset. Moona seurasi korvat hörössä Hugon touhuja, kun haukku kuului. Kun Moona pääsi aitaukseen, pikaiset treffit Hugon kanssa ja sitten lampaiden perään. Taas oli eri meininki ja tulin siihen tulokseen, että minua ei tässä riesana ja paimennuksen kohteena tarvita. Pysyin kuitenkin aitauksessa ja kannustin Moonaa hommiin. Hyvin se tällä kertaa irtaantui, josta olen aina mielissäni tämän perskärpäsen kanssa.

Paimennushommien päätteeksi lähdimme käymään Kerimäen Hytermän saaressa, joka on luonnonsuojelualue/historillinen kohde. Meikäläisellä polttelivat saaressa sijaitsevat geokätköt ;) Kylläpä oli mahdottoman hieno kohde ja upea harjutaival saaren korkeimpia kohtia myötäillen. Moonalle tuli ongelma, kun jäin kuvailemaan kohteita ja välimatkaa isäntään kertyi parisen sataa metriä. Juokse siinä sitten eestaas tsekkaamassa, että molemmat on matkassa. Kun palasimme soutuveneellä takaisin venesatamaan, Monni etsi lähimmän varvikon ja sitten makuulle. Paimenkoira sen osaa - ei turhaan hötkyillä :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti