perjantai 15. kesäkuuta 2012

Hipun murinoita II: Hujunhajuna

Mie tykkään kovasti tuoksuista. Meikän hajuvesikokoelma onkin melkoinen...

Miun ominaishaju Hipun Raikas on emännän mielestä hyvä, kun mie oon puhdas ja pesty hyvällä koirashampoolla. Turkkiani on mukavaa nuuskutella syli- ja vierikoirana ollessani. Sehän miulle sopii, kun en käytä Rexonaa ja änkeän silti itteni postimerkin kokoiseen väliin.

Turkkini hajustuu aika ajoin muillakin tuoksuilla. Kun mie nuohoan siellä sun täällä, alkaa miun turkki haista emännän mielestä vanhalta hikiseltä sukalta, joka on kerran kastunut ja sitten kuivunut. Silloin miun tuoksu on "HikiHissu". Aikansa emäntä minnuu tuoksuttelee nokkaansa ja laittaa sitten isännän asialle. Se vie miut pesuhuoneeseen ja sitten minnuu taas nuohotaan. Kun mie pääsen pois, alkaa huima höpötys ja pötältelen pitkin huoneita kuin päätön koiruus ja nuohoan turkkiani mattoihin. Ulkona nuohotaan lisää, koska meikän pitää tuoksua muullekin kuin shampoolle. En mie muuten ilkeäisi ulkoelämässä koiruuttani tunnustaa. Kun mie en oo mikään hienovilla, jota pittää rimmata...

Löytyy miun valikoimista muitakin hujunhajuja. Nappula-aikoina hajustelin turkkini kuolleilla myyrillä. Samoin hevosenpallerot olivat mieleisiä, etenkin hammastuspuolella. Löysin aikoinaan myös naapurin metsästä tosi ihanan hujutuksen ja siellä mie muutaman kerran itseäni hajustelin. Naapurin isäntä oli tyhjentänyt likakaivonsa metsikköön ja meikä oli mielissään uudesta hajusta aina kun tilaisuus koitti. Kun emäntä uhkasi ostaa miulle oman pesukoneen, päätin mie unohtaa moisen hajunlähteen.

Miun mammani Kaisma oli aikoinaan hajustellut itsensä karhun "sillä ittellään". Se oli haissut isäntänsä kanssa monta päivää, kun se rasvainen huju ei niin vain pesulla lähtenyt...

Haisulina
Hippu, veteraanisarjalainen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti