Tupsukki

Asuuko koiruudessa sisäinen lehmä? Ainakin se vetää heinää välillä sellaisella ruokahalulla, että voisipa olla. Nam, koiran omaa salaattia.

Meidän Tupsukki on kunnostautunut kevään-kesän-syksyn osalta myös karvan tupsutuksessa. Voi luoja, miten pitkään se voi lappalaiselle kestää. Kohta viidettä kuukautta on tupsutettu - ei auta vaikka kuin harjaa ja mökkiä imuroi. Karvapalleroita riittää vaanimassa joka nurkassa.

Nyt ollaan jo lokakuussa ja vieläkin irtoaa. Tosin paljosta ei ole enää kiinni, että kevään talviturkki on vaihdettu kesäturkin kautta taas uuteen talviturkkiin.

Onko tuo joku makkara?

Moona kippeenä

Moonan juoksut ja valeraskaudet ovat olleet todella epämääräisiä sen elämän aikana. Viime viikkoina Monni alkoi lupsuttamaan alapäätään melkoisesti. Sitten koiruus muuttui päivässä apaattiseksi, eikä eväs maistunut ruokapersolle koiralle. Jotain oli siis pielessä ja oma epäilys oli kohtutulehdus.

Varasimme ajan eläinlääkärille ja lääkäri oli oireiden kuvauksen mukaan sitä mieltä, että vaikuttaa juurikin kohtutulehdukselta. Kivuttomalla oltiin varauduttu jo ennakkoon leikkausoperaation ja sellainen Moonan osalta tehtiin maanantaina 14.9.

Kotiin palattiin heräämisvaiheiden jälkeen pujopuku päällä ja sen kanssa mentiin pari viikkoa haavan parantumisen osalta. Lisäksi vahva lääkekuuri antibioottien ja tulehduskipulääkityksen kera.

Koska koiruudella ei ruoka maistunut leikkauksen jälkeen, oli edessä ns. voisota lääkkeiden osalta. Tabut jouduttiin syöttämään koiruudelle pakolla voissa tai margariinissa kuorrutettuna eli melko rasvaista porukkaa oli meillä syöttöoperaation jälkeen :D Tämä on toiminut aiemmin ja toimi nytkin vaikka Moona pistikin vastaan kaikin voimin. Lopulta alkoi ruokakin maistua ja lihapullan koppaustemppu tepsi hyvin. Viimeiset pillerit syötiin omasta ruokakupista lihapullaan upotettuna.

Eilen päästiin pujopuvusta eroon ja nyt vietetään taas normielämää. Monni painaa joka paikkaan juoksujalkaa ja kissatkin saavat välillä kyytiä :D

 

Koirakuumetta

Olin mukana viime viikonloppuna pentutarkastuksesta Lapinlahdella. Siellä oli Aina Valppaan kennelissä kahdeksan paimensukuista naperoa, jotka tsekattiin pentu kerrallaan. En ole aiemmin ollut vastaavassa mukana eikä omien pentujen osalta ole sellaista tehty. Tosi mielenkiintoista - jokaisella pennulla oli omat kuvionsa tarkastuksen kohdalta ja selvästi eroja havaittavissa pentujen käyttäytymisessä.

Moonalle olen miettinyt kaveria jo pidemmän aikaa, mutta isäntä on pistänyt hanttiin. Nyt syntyi päätös ottaa pentu Nokko-neidiltä, jos vaan kaikki tärppää. Nokko oli aivan ihana tapaus ja ihastuminen näytti toteutuvan puolin ja toisin, kun Nokko seurasi meikäläistä koko ajan ja miun kameran linssi seurasi Nokkoa.

Lisäpointin päätökseen teki se, että kennelin omistajan huushollissa olivat kissat ja koiruudet täydessä sopusoinnussa.

Paimensukuisten lapinkoirien pentujonot ovat olleet melkoiset. Mutta nyt olen vihdoinkin jonossa :D

Koiruudet kätköilemässä

Aika ajoin pääsee Moona mukaan kätköilyretkille. Tarkkaan on kesän aikana katsottu, onko tulossa hellepäivä. Silloin koiruus jää kotiin ja ei tarvitse olla ihan naattina :D

Kätköilykaverina Moonan kanssa on usein porokoira Jehki, joka on hellesäästä samaa mieltä - EVVK.

Viikonloppuna päädyttiin parille retkelle koiruleiden kanssa vaikka lämmintä säätä oli luvattu. Mutta ei mitään ähkyhellettä ollut, kun viileä tuuli puhalteli. Lauantaina käytiin Enossa Harpatin maisemissa ja sunnuntaina itärajan suunnille. Tepastelu muutamalle kätkölle (ja lisäksi Jehkin susihajut) olivat ihan paikallaan. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ikävä kyllä, vielä riittää koirankarvojen tupsutusta..

Kissapolliisi II

Kissojen tarkkailu pihamaalla jatkuu. Heinikon takaa tuleva kissi pitää tarkistaa, mikälie punkkipankki tai muu ruohontallaaja.

Moona syöksyy kuin nato-ohjus kohti mirriä, kun näkee sellaisen tulevan pihapiiriin. Vauhti pysähtyy ja kisuli tarkistetaan. Nykyään tulee harvemmin kissan kynsikästä naamariin, kun on jo tuttu juttu.

Sisällä Moona haluaa estää kattien mahdolliset konfliktit. Väliin mennään, jos aletaan sähisemaan tai muuta nokkapokkaa vääntämään. Muuten kisulien kanssa voi köllötellä kylki kyljessä makuuhuoneen sängyssä :D

Ikävöintiä

Rakkaat edesmenneet koiruudet Hippu ja Muusa palaavat aika ajoin mieleen.

Hippelista ja Mussusta ei ollut isompia harmeja niiden pyöriessä elämässämme. Mitä nyt muutama karkureissu mutta pääsääntöisesti "helppoja" koiria. Siinä mielessä voin suositella paimensukuista lappalaista, jos ei halua yli-innokasta harrastuselämää koiruuden kanssa. Sekin on toki mahdollista koirasta riippuen :D

Ei menneet agilityt kuten toivoin. Eikä tokot - tylsää. Tokoagissa eläkeläismummo Hippu esitti parastaan, että kyllä veteraanikin osaa käyttää päätään.

Mutta metsätreeneissä mentiin hippulat vinkuen. Se oli ihan parasta. Pihanvahteina nämä maaseudulla asustaneet koiruudet olivat huippuja - ei tarvetta ovikellolle :D

Huh hellettä!

Hellepäivät eivät ole lappalaiskoiralle mieleen. Etenkin, jos koiruus on vielä täydessä talviturkissa. Turkin vaihto on alkanut ja pikkuhiljaa sitä tupsutellaan pois. Ehkäpä syksyllä ollaan kesäturkissa :D

Karvameri alkaa siis vallata kotitaloutta ja välillä koiruus näyttää ihan töyhtöhyypältä, kun sen päälaesta nousevat tupsukkeet lisäkorvien tavoin.

Meillä on alakerrassa ilmalämpöpumppu, jolla saadaan tiloja viilennettyä. Siitä huolimatta Moona haluaa kavuta jatkuvasti yläkerran kuumempaan luuparatiisiin. Kun ensimmäiseltä rappuselta kuuluu ylösmenijän narahdus, on koiruus ajakkana kannoilla ja kipitikipiti yläkertaan :D Se on nauttinut tästä etätyöläisten ajasta täysin karvoin ja haluaa olla seurakoirana.