Koiruudet kätköilemässä

Aika ajoin pääsee Moona mukaan kätköilyretkille. Tarkkaan on kesän aikana katsottu, onko tulossa hellepäivä. Silloin koiruus jää kotiin ja ei tarvitse olla ihan naattina :D

Kätköilykaverina Moonan kanssa on usein porokoira Jehki, joka on hellesäästä samaa mieltä - EVVK.

Viikonloppuna päädyttiin parille retkelle koiruleiden kanssa vaikka lämmintä säätä oli luvattu. Mutta ei mitään ähkyhellettä ollut, kun viileä tuuli puhalteli. Lauantaina käytiin Enossa Harpatin maisemissa ja sunnuntaina itärajan suunnille. Tepastelu muutamalle kätkölle (ja lisäksi Jehkin susihajut) olivat ihan paikallaan. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ikävä kyllä, vielä riittää koirankarvojen tupsutusta..

Kissapolliisi II

Kissojen tarkkailu pihamaalla jatkuu. Heinikon takaa tuleva kissi pitää tarkistaa, mikälie punkkipankki tai muu ruohontallaaja.

Moona syöksyy kuin nato-ohjus kohti mirriä, kun näkee sellaisen tulevan pihapiiriin. Vauhti pysähtyy ja kisuli tarkistetaan. Nykyään tulee harvemmin kissan kynsikästä naamariin, kun on jo tuttu juttu.

Sisällä Moona haluaa estää kattien mahdolliset konfliktit. Väliin mennään, jos aletaan sähisemaan tai muuta nokkapokkaa vääntämään. Muuten kisulien kanssa voi köllötellä kylki kyljessä makuuhuoneen sängyssä :D

Ikävöintiä

Rakkaat edesmenneet koiruudet Hippu ja Muusa palaavat aika ajoin mieleen.

Hippelista ja Mussusta ei ollut isompia harmeja niiden pyöriessä elämässämme. Mitä nyt muutama karkureissu mutta pääsääntöisesti "helppoja" koiria. Siinä mielessä voin suositella paimensukuista lappalaista, jos ei halua yli-innokasta harrastuselämää koiruuden kanssa. Sekin on toki mahdollista koirasta riippuen :D

Ei menneet agilityt kuten toivoin. Eikä tokot - tylsää. Tokoagissa eläkeläismummo Hippu esitti parastaan, että kyllä veteraanikin osaa käyttää päätään.

Mutta metsätreeneissä mentiin hippulat vinkuen. Se oli ihan parasta. Pihanvahteina nämä maaseudulla asustaneet koiruudet olivat huippuja - ei tarvetta ovikellolle :D

Huh hellettä!

Hellepäivät eivät ole lappalaiskoiralle mieleen. Etenkin, jos koiruus on vielä täydessä talviturkissa. Turkin vaihto on alkanut ja pikkuhiljaa sitä tupsutellaan pois. Ehkäpä syksyllä ollaan kesäturkissa :D

Karvameri alkaa siis vallata kotitaloutta ja välillä koiruus näyttää ihan töyhtöhyypältä, kun sen päälaesta nousevat tupsukkeet lisäkorvien tavoin.

Meillä on alakerrassa ilmalämpöpumppu, jolla saadaan tiloja viilennettyä. Siitä huolimatta Moona haluaa kavuta jatkuvasti yläkerran kuumempaan luuparatiisiin. Kun ensimmäiseltä rappuselta kuuluu ylösmenijän narahdus, on koiruus ajakkana kannoilla ja kipitikipiti yläkertaan :D Se on nauttinut tästä etätyöläisten ajasta täysin karvoin ja haluaa olla seurakoirana.

Kesä koittaa

Kesän aloitus tuo tullessaan juoksua ja karvanlähtöä.

Moonan juoksut ovat olleet sen 8-vuotisen elämän aikana todella epämääräiset. Kun Hippu ja Muusa olivat vielä messissä, Moonalla todettiin juoksu silloin tällöin - ei mitenkään säännöllisesti. Joskus oli pitkäkin väli, kun vanhemmat nartut pitivät juoksuista huolen susilauman tapaan.

Nyt on taas se hetki ja koiruus vaikuttaa olevan ihan pihalla, että mistä kyse. Takapäätä nuollaan hartaasti ja pitkään. Sitten alkaa iihkutus, että olisko sulhoa tarjolla. Harmi vaan, että Moonalla on ikää liian paljon, kun kysyntää lappalaisten pennuille olisi.

Sitten vielä turkinvaihto. Tiedän jo etukäteen, että on tulossa piiitkä ja karvainen kesä. Muri-muri saa vaania Monnin karvatupsukkeita useampaan kertaan.

Lieron vierailu

Sattuipa viime viikolla niin, että olin laittamassa pyykkikonetta päälle ja ulkoa kuului Moonan vinksutusta. Kävin vilkaisemassa eteisen ikkunasta, mitä asiaa. Monni oli vetäytynyt häkin perimmäiseen nurkkaan ja haukkui kohti koppia ja toista nurkkaa. Se herätti epäilyn ja heti tarkistamaan, mistä kyse. Koiruus luikki seinänviertä pitkin kohti häkin ovea ja vapaus koitti.

Pikaisen tarkistuksen jälkeen häkistä kopin edestä löytyi pienehkö kyy. Melkein arvasin sen koiran käytöksestä. Pirautin eläinlääkäriin, että miten nopeasti tulee oireita, jos kyy on purrut. Puolen tunnin tarkkailu ja ei missään turvotusta. Että mulla on viisas koira!

Moona ei turhia hauku ja aina tarkistetaan, mikä on haukkumisen syy.

Kevättä rinnassa

Moonan reviirille ilmestyy kevään korvalla kaikenlaista ihmeteltävää. Puppelit ovat sellaisia. Kun Moona huomaa pelloilla usein ruokailevan pupukaksikon, pääsee hurja haukku mutta pupujen pöläytys loppuu kuin seinään lähikoivikkoon. Reviiri puhdistettu - ei tarvitse enemmälti ajella. Puput eivät ole moksiskaan moisesta häiriötekijästä vaan palaavat takaisin kerta toisensa jälkeen. Onneksi koiruudella ei ole metsästysvaistoa, joten emännänkään ei tarvitse metsästää.

Eri merkkisiä lintuja riittää peltojen täydeltä. On hyypiöitä, räkättäjiä, koukkunokkakuoveja, säksättäviä harakoita ym. Niitäkin Moona välillä kehoittaa siirtymään yläilmoihin - matto vaan rappusilta lentää, kun äkkilähtö yllättää.

Sattuipa eilen niin, että ulosmennessä koiralla nousi säkä pystyyn ja pari varovaista voksua. Kohta nurkan takaa hiippaili vieraileva katti. Sitä ei uskaltanut lähteä ajamaan vaan matkan päästä ilmoiteltiin, että voitko häipyä, miun reviiri. Kun kissa hiippaili kauemmaksi, rohkaistui Moona "hurjaan ajojahtiin". Eipä tainnut kissalla olla kiirusta :D