Töks-töks

Moona ilmaisee monia asioita kuononsa avulla, sillä onhan sen kuono siihen korkeasti koulutettu. Tokoagissa kuono oli tärkeä työväline erilaisten ilmaisujen suhteen. Eihän sitä muuten ylioppilaaksi pääsisikään 😀

Etätyöpäivänä koiruus oikein odottaa, että päästään yläkerran toimistoon. Koiran työ on järsiä luuta, kun emäntä aloittaa hommat tietsikalla. Jos luu ei heti napsahda naamariin, on reisiparka kovilla, kun Monni leimaa siihen omaa kellokorttiaan.

Moonan kuono toimii välillä myös herätyskellona. Kukonlaulun aikaan koiruus kapuaa sänkyyn ja alkaa tönimään. Pissille pitäisi päästä, haloo herätkää! Onneksi tätä ei tapahdu joka aamu.

Kissapolliisi käyttää kuonoaan myös järjestyshäiriöiden sattuessa. Tosin silloin on vaara saada kuonoonsa mutta onneksi harvemmin.

Etätyössä

Omassa työssä etätyön mahdollisuus on jatkunut koronan johdosta. Useampi päivä viikosta tulee tehtyä hommia yläkerran kotitoimistossa karvaisen työkaverin kera. Onneksi Monni ei osallistu Teams-kokouksiin niin kuin erään työkaverin kissa.

Moona seuraa tarkasti aamutoimia, mikä on päivän meinkinki. Jos ei aamusta aleta vaihtamaan vaatteita työpäivää varten, koiruus painaa vintin ylärapulle odottamaan, milloin "toimiston" ovi aukeaa. Se tietää Monnille päivän ensimmäistä luuta.

Moona on jo tottunut tähän käytäntöön, joten tunnin kauppareissu etätyöpäivän aikaan saa sellaisen tervetulomeiningin, että oksat pois. Monnin mielestä on oltu poissa koko päivä 😀

Tupsukki

Asuuko koiruudessa sisäinen lehmä? Ainakin se vetää heinää välillä sellaisella ruokahalulla, että voisipa olla. Nam, koiran omaa salaattia.

Meidän Tupsukki on kunnostautunut kevään-kesän-syksyn osalta myös karvan tupsutuksessa. Voi luoja, miten pitkään se voi lappalaiselle kestää. Kohta viidettä kuukautta on tupsutettu - ei auta vaikka kuin harjaa ja mökkiä imuroi. Karvapalleroita riittää vaanimassa joka nurkassa.

Nyt ollaan jo lokakuussa ja vieläkin irtoaa. Tosin paljosta ei ole enää kiinni, että kevään talviturkki on vaihdettu kesäturkin kautta taas uuteen talviturkkiin.

Onko tuo joku makkara?

Moona kippeenä

Moonan juoksut ja valeraskaudet ovat olleet todella epämääräisiä sen elämän aikana. Viime viikkoina Monni alkoi lupsuttamaan alapäätään melkoisesti. Sitten koiruus muuttui päivässä apaattiseksi, eikä eväs maistunut ruokapersolle koiralle. Jotain oli siis pielessä ja oma epäilys oli kohtutulehdus.

Varasimme ajan eläinlääkärille ja lääkäri oli oireiden kuvauksen mukaan sitä mieltä, että vaikuttaa juurikin kohtutulehdukselta. Kivuttomalla oltiin varauduttu jo ennakkoon leikkausoperaation ja sellainen Moonan osalta tehtiin maanantaina 14.9.

Kotiin palattiin heräämisvaiheiden jälkeen pujopuku päällä ja sen kanssa mentiin pari viikkoa haavan parantumisen osalta. Lisäksi vahva lääkekuuri antibioottien ja tulehduskipulääkityksen kera.

Koska koiruudella ei ruoka maistunut leikkauksen jälkeen, oli edessä ns. voisota lääkkeiden osalta. Tabut jouduttiin syöttämään koiruudelle pakolla voissa tai margariinissa kuorrutettuna eli melko rasvaista porukkaa oli meillä syöttöoperaation jälkeen :D Tämä on toiminut aiemmin ja toimi nytkin vaikka Moona pistikin vastaan kaikin voimin. Lopulta alkoi ruokakin maistua ja lihapullan koppaustemppu tepsi hyvin. Viimeiset pillerit syötiin omasta ruokakupista lihapullaan upotettuna.

Eilen päästiin pujopuvusta eroon ja nyt vietetään taas normielämää. Monni painaa joka paikkaan juoksujalkaa ja kissatkin saavat välillä kyytiä :D

 

Koirakuumetta

Olin mukana viime viikonloppuna pentutarkastuksesta Lapinlahdella. Siellä oli Aina Valppaan kennelissä kahdeksan paimensukuista naperoa, jotka tsekattiin pentu kerrallaan. En ole aiemmin ollut vastaavassa mukana eikä omien pentujen osalta ole sellaista tehty. Tosi mielenkiintoista - jokaisella pennulla oli omat kuvionsa tarkastuksen kohdalta ja selvästi eroja havaittavissa pentujen käyttäytymisessä.

Moonalle olen miettinyt kaveria jo pidemmän aikaa, mutta isäntä on pistänyt hanttiin. Nyt syntyi päätös ottaa pentu Nokko-neidiltä, jos vaan kaikki tärppää. Nokko oli aivan ihana tapaus ja ihastuminen näytti toteutuvan puolin ja toisin, kun Nokko seurasi meikäläistä koko ajan ja miun kameran linssi seurasi Nokkoa.

Lisäpointin päätökseen teki se, että kennelin omistajan huushollissa olivat kissat ja koiruudet täydessä sopusoinnussa.

Paimensukuisten lapinkoirien pentujonot ovat olleet melkoiset. Mutta nyt olen vihdoinkin jonossa :D

Koiruudet kätköilemässä

Aika ajoin pääsee Moona mukaan kätköilyretkille. Tarkkaan on kesän aikana katsottu, onko tulossa hellepäivä. Silloin koiruus jää kotiin ja ei tarvitse olla ihan naattina :D

Kätköilykaverina Moonan kanssa on usein porokoira Jehki, joka on hellesäästä samaa mieltä - EVVK.

Viikonloppuna päädyttiin parille retkelle koiruleiden kanssa vaikka lämmintä säätä oli luvattu. Mutta ei mitään ähkyhellettä ollut, kun viileä tuuli puhalteli. Lauantaina käytiin Enossa Harpatin maisemissa ja sunnuntaina itärajan suunnille. Tepastelu muutamalle kätkölle (ja lisäksi Jehkin susihajut) olivat ihan paikallaan. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ikävä kyllä, vielä riittää koirankarvojen tupsutusta..

Kissapolliisi II

Kissojen tarkkailu pihamaalla jatkuu. Heinikon takaa tuleva kissi pitää tarkistaa, mikälie punkkipankki tai muu ruohontallaaja.

Moona syöksyy kuin nato-ohjus kohti mirriä, kun näkee sellaisen tulevan pihapiiriin. Vauhti pysähtyy ja kisuli tarkistetaan. Nykyään tulee harvemmin kissan kynsikästä naamariin, kun on jo tuttu juttu.

Sisällä Moona haluaa estää kattien mahdolliset konfliktit. Väliin mennään, jos aletaan sähisemaan tai muuta nokkapokkaa vääntämään. Muuten kisulien kanssa voi köllötellä kylki kyljessä makuuhuoneen sängyssä :D