"Nosetörkkiä"

Moonan kanssa on tullut käytyä Nosework-koulutuksia parin kurssin verran. Kotireviiriltä löytyy kuitenkin oma lajinsa eli nosetörkki. Se tarkoittaa sitä, että kuonoa pyritään käyttämään tehokkaasti erilaisissa paikoissa.

Yksi tarve törkkiseen on se, kun koirakaveri yrittää ängetä emännän kainaloon. Jo vain silloin pitää mennä väliin törkkimään. Mie olen ehdottomasti se tärkein, huomiota heti ja nyt! Tai mie alan törkkimään entistä pahemmin...

Törkkimistä harrastetaan myös silloin, kun toisen koiruuden kuono on mielenkiintoisessa kohteessa. Taas pitää törkkiä oma kuono siihen väliin, väistä jo hitossa, miekin haluun juuri tätä kohtaa nuuhkutella.

Yksi tärkeimpiä törkkimisen kohteita ovat kissankupit. Kun emännältä silmä välttää, heti oitis törkkimään kattien kuppeja, kissat pois alta, nyt on koiran vuoro.

Onhan se törkkimislaji tämäkin, intovingutus. Kohdetyöskentelyyn tottunut Moona muistaa kyllä käydä törkkimässä kuonollaan leluja, jotka eivät muuten kiinnosta. Yksi vinku riittää.

Iso katti kyläilee

Olipa melkoinen ihmetys, kun isäntä bongasi viime viikolla ilveksen keskellä päivää auringonotossa ihan talon nurkilta. Pihapiirissämme on ns. kuopanmäki, joka kätkee alleen pari maakuoppaa. Rinne sijaitsee päiväauringon puolella noin 30-35 metrin päässä talosta. Omat kissatkin viihtyvät siellä paistattelemassa. Nyt oli iso kattikin tämän arskapaikan löytänyt. Kääääk!

Pistää kyllä mietityttämään tuo ison kissan vierailu omien eläinten turvallisuuden takia. Olemme ennenkin ilveksen jälkiä pihapiiristä bonganneet, ihan talon rappusten edestä. Mutta tähän asti ei ole saatu näköyhteyttä. Kovin kesyn oloinen katti, koska laski aika lähelle kuvaamaan ennen kuin läksi laiskan sutjakasti hiippailemaan metsään päin.

Kissat eivät ole viime päivinä ulkona pilkistelleet. Halua varmaan olisi mutta turvallisuus ennen kaikkea.

Targetin parissa

Tänään alkoi Vihmerässä neljän kerran kurssi vapaassa target-ryhmässä, jossa jokainen treenaa kohteita omaan tahtiinsa. Olipa taas loistavaa todeta heti kättelyssä, että perskärpäsen irtoamiset sujuivat mallikkaasti. Yhtenä kohteena meillä oli tassukohde matkan päästä, jota Moona lähti heti hakemaan, ilman isompia ponnisteluja.

Edellisessä target-ryhmässä treenattiin ihmisen kiertoa. Että osaa olla hankalaa, kun agilityyn tottuneen ohjaajan täytyy luopua käsimerkeistä. Melkein pitäisi kädet sitoa selän taakse, kun väkisin meinaa käsi ohjata koiraa. Targetissa on kuitenkin tarkoitus ohjata koiraa komennolla. Siksi olikin yllätys, että Monni lähti tarjoamaan heti kättelyssä kiertoliikettä ja siihen olikin heti helppo lisätä käskysana.

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi paimennushaaveen toteutukseen asti. Toukokuussa on Moonalla mahdollisuus päästä kokeilemaan lammaspaimennusta oman maakunnan alueella. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää...

Katit areenalla

Kissavideot ovat vallanneet Youtuben ja niiden suuri suosio on poikinut maailmalla lukuisia aiheeseen liittyviä tutkimuksia, joissa on todettu kissavideoiden tuottavan terveydellisiä vaikutuksia - vastapainoa kiireeseen, leikkimielisyyttä ja hyvää mieltä. Jos nyt siltä tuntuu, että kissavideota... täältä löytyy

Meidän kolmen kissan reviiriltä saisi yhden jos toisenkin hyvän (tai paha mielen) kissavideon aikaan, jos a) ehtisi kuvaamaan, b) kuvaajan taito riittäisi seuraamaan kattien välistä riehakasta menoa, etenkin ryhmäpaniikkia, c) hermot riittäisivät leikkaamaan clipin kasaan siitä tallennetusta sekametelisopasta. Musta Topi-kissa kuvittelee olevansa lentokone, joka pikavauhdilla lentää eri "mantereiden" välillä Uuni-Tiskipöytä-Pöytä-Sähköhella-Lipasto ja laskeutumisratana liukuen keittiön pöytä, jarruna tyylikkäästi rututtu liina. Huoh, nostan omat tassuni pystyyn kissavideoiden osalta, koiravideon teko jatkukoon...

Geokoirat kuvauksissa

Olemme tekemässä pientä videopätkää geokoiruuksien seikkailuista. Pääosissa esiintyvät Moona ja Hugo. On aika haastavaa kuvata koiruuksia jo itsessään - saati, että niiden toivotaan toimivan tietyllä tavoin.

Tänään kuvasimme muutaman otoksen. Makupalat, niiden houkuttelevuus ja sijoittelu korostuvat kuvauksessa. Esimerkiksi jos koira pitää saada kaivamaan jotain, mitä on ihan normijuttuja joka päiväisessä elämässä. Mutta kun sitä oikein lähdetään kuvaamaan, kaikki muu kiinnostaa. Tunkemalla hajuiltaan houkuttelevan makupalan tarpeeksi syvälle hankeen ja pari lumipaukkua päälle, saatiin pari onnistunutta kaivamiskuvausta aikaan. Etenkin ruokaperson Moonan kanssa.

Meneekö koira puuhun? No, meneehän se, jos se on tarpeeksi ketterä ja makupala kiinnostaa. Hugo kunnostautui tässä lajissa ihan kipuamisen asteelle mutta nuorella uroksella oli liian paljon makupalaa parempia houkuttimia meidän pihapiirissä, jossa on Hugon mielestä kolme ihanalla parfyymilla varustettua leidiä. Häiriöttömiä kuvauspaikkoja pitänee jatkossa miettiä...

Kuvauksia jatketaan pitkin kevättalvea ja kesälläkin. Odotan mielenkiinnolla, miten target- ym. kohdetyöskentely tulee olemaan kuvauksissa avuksi. Ehkäpä joku päivä on kasassa kohtuullisen kiva filminpätkä geokoirien seikkailusta :D

Targettia koiruuden ehdoilla

Moonan kanssa jatketaan helmikuussa target-työskentelyä Vihmerän ns. vapaissa target-ryhmissä. Treenikerroilla jokainen tekee sitä, mikä on jäänyt aiemmin kesken tai mitä haluaa sillä hetkellä treenata. Erinomainen kurssi, joka menee juuri koiruuden ehdoilla.

Loppusyksyn aikana olimme edellisessä target-ryhmässä ja sain kokemuksen erikoisesta koiran palkkaamisesta, kun ajatellaan makupalojen perässä menevää laiskaa lappalaista. Moonan kanssa treenattiin korokkeelle menoa matkasta ja koira päätti aina valita läheisen minipuomin. Sinne se kipitti joka välissä ja oli kovasti tyytyväinen puomille päästyään. Irene ehdotti, että jospa se puomi olisi se palkka ja koira kierrätetään korokkeen kautta ja palkaksi lähetys puomille. Muutama kierros ja sehän toimi! Onnistunut irtaantuminen saatiin aikaan.

Juukelis puukelis Huugelis

Joululomaillessa ehdimme tehdä parit koiratreffit nuoren Hugo-herran kanssa. Koiruuksilla riitti hauskuutta kelillä kuin kelillä, viimeksi tiukassa pakkasessa. Tällä viimeisellä vierailulla "pelisäännöt" olivat koirien kesken selvät ja heti suoraan pystyin tyttökolmikon ovesta ulos laskemaan Hugon seuraksi. Hugo on selkeästi ottanut sen kannan, että näiden reviirillä en isottele, pikemminkin päinvastoin. Nuori herra liehittelee meidän tyttösiä ikään katsomatta. Etenkin nuo "puumat" kiinnostaa...

Moona tahtoo ensin kokeilla, josko kaveri alkaisi rähjäämään. Kun ei ala, sitten ei Moonakaan viitsi vaan mennään leikki- ja painiosastolle. Melkoista nujuamista oli Moonan ja Hugon seurustelu, kun molemmat roikkuivat vuoron perään toistensa "postiparroissa" kiinni. Juoksua ja painia - hyvää koirajumppaa! Hippu ja Muusa saivat osansa Hugon energiasta. Hippu-mummo ilmoitti isolla äänellä: "Olet kyllä mielenkiintoinen kaveri mutta elä isommalti ärsytä, kyllä mie komennan. Mie olen vieläkin kylän kunkku, ettäs tiedät!" Muusa taas hätisteli välillä Hugoa kimpustaan kiukkuisin ärähdyksin ja välillä koiraleikit sujuivat sulassa sovussa. Kiitoksia vaan Hugolle vierailusta!