Kiikareissa Oulun Katselmus!

Paimensukuisen lapinkoiran oma tapahtuma Katselmus järjestetään kerran vuodessa. Tänä vuonna se on Oulussa ja tarkoitus olisi suunnata sinne. Kyseessä ei ole virallinen koiranäyttely vaan paimensukuisen lapinkoiran rodun katselmus, jossa kuitenkin ikäluokassaan viisi sijoittuu ja tapahtumassa valitaan ns. ”BIS”. Katselmus järjestetään joka toinen vuosi Helsingin seudulla ja välivuosina vuoroin Pohjois-Karjalassa ja Oulun seudulla.

Kolmen koplasta riittääkin edustusta joka lähtöön. Moona on mukana junioriluokassa, Muusa aikuisissa ja Hippu jo toista kertaa veteraaneissa. Lisäksi olisi tarkoitus osallistua Hipun kanssa möllitokoon mutta se vaatii ennakkoon runsaasti muistinpalautusta ja treeniä.

Olemme aiemmin osallistuneet Katselmuksiin Oulussa yhden kerran (2008) ja täällä Pohjois-Karjalassa kolme kertaa (2002, 2006, 2010). Ensimmäinen kerta Hipun kanssa 2002 oli täynnä jännitystä, kun pääsimme loppukehään. Tuomari kävi sitten kättelemässä ja oltiin kovasti menossa jatkoon mutta se tarkoittikin, että kilpailusi päättyy tähän alá Idols.

Katselmus on täynnä tunnelmia, kokemuksia, jännitystä, ihania erilaisia koiruuksia, rentoutumista ja ennen kaikkea irtiottoa työelämästä. Yhden viikonlopun kokemus, jota suosittelen kaikille!

Hipun ja Muusan pennut, tulkaa mukaan Ouluun ja tavataan!

Pakkaset paukkaa - Moona haukkaa!

Tämä viikko on kokeillut meikäläisen tunnetusti hyviä hermoja. Pakkanen on ollut pariin otteeseen sellaisilla lukemilla, että koiruudet on jätetty sisälle. Hipun ja Muusan osalta ei olisi mitään hätää mutta pennun natiainen on oma tapauksensa. Onneksi pystyin tekemään maanantaina etäpäivän mutta tiistaina oli koetuksen paikka, kun koirulit jäivät sisälle. Paikkoja raivattiin ja erinäisiä tavaroita siirrettään turvaan. Mutta puolen päivän aikaan tarkistusreissulla oli jo tuhoa nähtävissä. Unohtunut meikkikynäpurkki oli levitelty pitkin lattioita ja kyniä oli natusteltu. Kukkia oli pahoinpidelty ja mullat pitkin lattioita ym. Puolen päivän jälkeen koiruudet menivät häkkiin ja eivät olleet lainkaan kylmäisen näköisiä, kun kopeista ulos tulivat kotiin tullessa. Lapinkoiria, mitä se emäntä oikein ajattelee!

Mutta vieläkin tuli "kilin ajatukset", kun torstaina pakkanen pyöri kolmissa kymmenissä eikä lauhtumissa ollut luvassa kuin iltapäivästä ja taas koirat sisälle. Nyt olikin multameri vastassa kotiin tullessa kahden huoneen lattialla ja kukkaset olivat saaneet kyytiä. Tuohista oli myös tehty silppua ja siivo oli melkoinen. Rakas natunen painoi tyytyväisenä pihalle isojen koiruleiden kanssa. Ainoa lohtu oli se, että jospa kissoilla ja toisilla koiruuksilla olisi ollut viihdettä ja tosi-tv:tä oikein urakalla Moonan tehdessä tihuja.

Nyt on mieli tasoittunut ja pitää todeta pennun taloudellinen ajattelukyky. Se oli tuhonnut vain halpoja asioita eikä esimerkiksi huonekaluja (ainakaan toistaiseksi). Muuta en tällä hetkellä muuta toivo, että ensi viikolla pakkanen lauhtuu :D

Alla olevassa kuvassa tihulainen on päätynyt pesulle syksyisen mutapainin jälkeen.

Hipun murinoita

On tämä elämä nykyisin kurjaa! Pentu riekkuu jatkuvasti niskassa ja missään ei saa olla rauhassa, mur. Kyllähän mie tuon pennun kanssa jaksan mutta kun emäntä sitä jatkuvasti paapoo. Se sieppaa, kun mie olen se ykkönen. Jos emäntä istahtaa sohvalle, on meikätyttö äkkiä sylissä. Nappulat hiiteen, ärrr! Tai jos lenkillä natiainen riekkuu emännän kimpussa, mietyttö käyn välissä murisemassa. Ei ole tähän väliin asiaa, murr. Kaiken kurjuuden keskellä on mukavaa kun emäntä huomioi miut halauksilla ja pusuilla. Pärjäillään murreillä ja ärreillä.

Koiraenergiaa

Moonan nappula hämmästyttää vaan. Pennulla on jatkuvasti menomonot jaloissa ja sitä ei rauhoita aina edes kunnon lenkit. Kirjallisuutta tuli taas hankittua ja sieltä sainkin ahaa-elämyksiä vilkkaan pennun suhteen. Pentukoira on aina utelias ja tutustuu elämäänsä kaikin aistein.  On olemassa rauhallisia pentuja, jotka purevat luuta, käyvät pihalla tarpeillaan, juoksevat hetken ja sitten nukkumaan. Mutta on olemassa myös pentuja, jotka käyttävät aikansa kaikkeen mahdolliseen toimintaan, mitä vaan päähänsä saavat. Sillä ne hakevat paikkaansa omassa perheessä. Jos emäntä siivoaa, minäpentu voin natustella sillä aikaa kenkiä, olenhan apuna siivouksessa. Tai jos emäntä lukee, voin minäkin osallistua lukutouhuihin pureskelemalla toista kirjaston kirjaa.

Yleensä aktiivinen pentu on kekseliäs ja älykäs. Se oppii helposti kaiken, mitä sille opettaa. Koiran aktivoinnilla tarkoitetaan sitä, että koira pääsee käyttämään aivojaan erilaisissa tehtävissä. Sudet käyttävät luonnossa aivojaan selviytyäkseen ja saadakseen hankituksi ravintonsa. Aktivoinnin tarkoituksena on saada koira ratkaisemaan ihmisen keksimiä ongelmia saadakseen palkkion. Koiran aktivoimisella voidaan estää sen tuhoamisviettiä, jolla se yrittää viestittää, että on tylsää.

 Tekemisen puute saattaa aiheuttaa koiralle ongelmakäyttäytymistä ja koiruus saattaa alkaa itse ”aktivoimaan” itseään. Tekemisen puute purkautuu ei-toivottuna käytöksenä. Henkisesti vireänä oleminen väsyttää koiraa enemmän kuin monen kilometrin lenkki.

Kuvassa Kero-pentu aktivoi itseään syksyn vierailulla

Laumaelämää – kuka määrää?

Laumaelämä sopii paimensukuisen lapinkoiran elämään enemmän kuin hyvin. Rotu on erittäin sosiaalinen ja kaipaa ihmisiä (ja muita eläimiä) ympärilleen. Kolmen eri-ikäisen koiran laumassa on toistaiseksi ollut selvä järjestys. Alfanaaras Hippu vanhimpana (lähes 11 v.) on pitänyt lauman kurissa vaikka pennun pirhana jo kokeilee.  Muusa  ( lähes 8 v.) on taas aina ollut ns. pahnan pohjimmainen ja taitaa taas jäädä sellaiseksi. Muusakin kokeilee välillä johtamistaitojaan mutta menee lopulta vahvemman mukaan.

Koiruuksien ikäerot ovat natsanneet aika hyvin koirien keskinäisen toiminnan osalta. Hipulla ja Muusalla on ikäeroa kolmisen vuotta. Muusalla ja Moonalla taas noin seitsemän vuotta. Mummo pitää pennun natiaiselle jöötä sisätiloissa, kun taas Muusa huolehtii pentunsa liikunnasta ulkona juoksuttamalla tahtiin päättömät koiruudet. Erilaisia sukellustekniikoita lumihankeen on ollut nähtävissä.

Hippu on luonteeltaan tyypillinen tuumailija. Se miettii ensin tarkasti, mitä kannattaa tehdä. Muusa taas on ollut koko ikänsä äkkinopea eli tuumimatta toimeen.  Muusan juoksujalka on kaivannut aktiivista juoksukaveria pelloille ja se sai sellaisen omista pennuistaan, Moonasta. Luonteeltaan puolivuotias Moona on osoittautunut erittäin aktiiviseksi ja sen kanssa mietitäänkin nyt eri harrastuksia, agility lähinnä sydäntä.

Kuvassa Moona: Mie en oo mittään tehny?

Moonalla on asiaa!

Moona kertoo: "Emäntä se täällä sepittelee kaikenlaisia tarinoita meikätytön pään menoksi. Miullakin on omat mielipiteeni esimerkiksi emännän kouluttamiseen. Ruskeat nappisilmät ja silmiin tillottaminen sopii hyvin tottelevaisuuskoulutukseen. Justiinsa tulin puremasta emännän kumpparia ja se näkkyy olevan pahalla piällä ja möykkää niin pirusti!? Nyt ei auta meikällä kuin tiukka ote ja söpöksi tekeytyminen silmiin katsomalla. Vähän vielä vaaleanpunaista kieltä ulos ja jo hymy irtoaa. Tämä on sitä palkitsemista, hyvä emäntä, hienosti toimittu!

Mie olen laumaeläin. Asustelen kahden ison koiran ja neljän kissan laumassa ja vesikuppi tyhjenee joskus nopeasti. Ei meikätytön käpälät yllä vesihanoihin, josta emäntä kuppinsa täyttää!? Mie ilmoittelen "kaivon ehtymisestä" tehokkaasti raapimalla kaksin käpälin vesiastian pohjaa. Koulutus on mennyt hyvin perille, vesi tulee kuppiin tosi nopeasti. Emäntä jopa kiittelee meikää muistutuksesta.

Tänään oli emännän mielestä meikäkoiran elämässä ensimmäinen kerta, kun mie kerralla rauhoituin emännän rapsutuksiin sen kotiin tullessa. Nautiskelin rapsutuksista selälläni ja silmät kiinni pitkän tovin, jota ei ole ennen tapahtunut, kun veri vetää tihutöihin. Taas emäntää vedätettiin, kun mie suunnittelin samalla huomisen tihutyöt aamusta iltaan..."

Kosketuksia koiraan

Olen lainannut kirjastosta useita koirankoulutukseen liittyviä kirjoja liittyen Uilon kentän tapakoulutukseen. Moonakin ehti puraista "lompakkoani", kun sen hampaan jäljet ilmestyivät yhteen kirjaston kirjaan näkyvästi. Onneksi löytyy nettikauppoja, josta saa edullisesti vastaavia kirjoja..

Koirankoulutus HUH! Ei siis oikeasti ahdista vaan se osaamattomuus neuvoa oikeita asioita mietityttää. Kirjoissa törmäsin käsitteeseen Tellington TTouch. Kyseessä on koiran hierontaa, jota pidetään myös koulutustapana. Sopii tosi aktiivisille koirille, joita halutaan rauhoittaa "ADHD"-hetken aikana. TTouchilla pyritään myös vähentämään ei-toivottua käyttäytymistä, kuten hihnassa vetämistä, ääniherkkyyttä, haukkumista, aggressiisivista käyttäytymistä muita ihmisiä ja eläimiä kohtaan.

Kokemusta on. Lappalaiskoira rauhoittuu rinnasta sivelemällä. Käytä siihen kuitenkin aikaa. Ihmisen tulee olla samalla tasolla koiran kanssa eli asetu maahan polvilleen ja laita koira jalkojen väliin. Jos se ei halua, koeta saada se käsiotteella kuitenkin paikoillaan. Silittele koiraa, jos se ei halua rauhoittua ja palkitse kun se rauhoittuu. Kannattaa kokeilla!

Kirjoitushetken aikaan Moonasta oli moneksi (15 min) : Kirjaston kirjan pureskeleminen, muistilappujen nakertaminen roskiksesta, oven avaaminen ja alakertaan siirtyminen > koirannaksusäkkien kaluaminen, luun natustelu > tylsää> piilotan, emännän lapsuuden nallejen pureminen, nuuskiminen hyllyille > olisiko jotain puremista lisää? Jep!