Konstit on monet, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Moonan kanssa pohdittiin, miten pallon päälle. Koira tarjoutui herkkuluun perästä yläruumis ojossa pallolle mutta takapää ei noussut. Päätin ottaa käyttöön fifty-fifty kokeilun eli avittaa koiraa takapäästä pallolle. Jos epäonnistun, on edessä useamman viikon takapakki, eikä koira haluakaan nousta pallolle. Tällä kertaa onnistuttiin pariinkin otteeseen ja takajalat olivat turvallisesti pallolla ja herkku naamarissa. Moona tasapainoili pallolla ihan mielellään - ei tää nyt niin paha juttu ollut. Kotona kerrattiin ja hyvin sujui.
Olen tullut siihen tulokseen, että nämä erilaiset kurssit ja sen myötä koiran kanssa yhteistyössä toimiminen ovat kasvattaneet minun ja Moonan suhdetta. Hieman aran koiruuden kanssa yhteistyö sujuu entistä paremmin ja koirakin uskaltaa haastaa itseänsä. Erityistä plussaa dobokurssista on ollut se, että Moona oppi vihdoin ja viimein kiertämään itsensä puun ym. esteiden takaa narun nokassa ollessaan.
Omat koiruudet ovat eri kaliiberia. Yliastumistesti kertoo jotain koirien luonteesta. Hipun yli kävellään mennen tullen. Moona ei oikein siedä, mutta pienellä suostuttelulla. Muusa ei sitten ollenkaan, miun yli et pompi, mee muualle. Katso alla olevasta linkistä Jakokosken dobokurssin video, jossa Moona kansikuvatyttönä.
http://yle.fi/uutiset/koiraharrastusten_kirjo_kasvaa__nyt_koirat_hyppivat_pallojen_paalle/7668420
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti